Avainsana: kesä

Suviyö – Ensin

Sanovat sitä suviyöksi
Päivän lapset putoavat hiekalle
Aurinko raapaisee pintaa
Painaa likaiset kyntensä maahan
Joka on niin kovin kaunis
Raiskaa valkean polttaman, avuttoman yön
Ja haitar’ niin haikeesti soi
Eikä pitkään piinattu päivä kuole
Vaan ryömii yksinään
Seuraajaa vailla, valkean taivaan alla
Ihmisten huokaus humisee päivän korvalle
Päivistä vanhin aloittaa uuden kierroksen
Väsyneenä illasta aamuun
Noustakseen tutisevana jäljilleen
Jälleen, vailla jälleensyntymän puhdistusta
Likaisena, seuratta, seuraajatta
Omille jäljilleen,jätöksilleen.
Suru, älä kulje kanssani
Anna minun mennä
Käydä yöhön
Yksin.

Sanovat sitä suviyöksi.
Kun kesä kompastuu jalkoihinsa
Humaltuu halvasta valkoviinistä
Polttaa itsensä kuumalla juustomakkaralla
Hajustaa itsensä sytytysnesteellä
Ja palaa rikospaikalle
Nolona kuin hätävalhe
Tietäen kuolevansa
Hukkuvansa aikaan
Sepalus auki

Päivänkaari laskee päiviään
Alennetulla C.llä
Antaa ylen
Kun näkee hämärän nousevan
Harmaan kissan kulkevan tien yli
Tiemättä tien päättyvän.
Hämärään.
Talvi on tulossa.
Mauri hat seine Nacht gemacht
Mauri muss gehen
Jumalani, kuinka olen elähtänyt.