Avainsana: kuoleman kaipuu

Vitun pellet – Harry Olaf, vitun pelle

Harry Olaf tiesi sen kyllä
Se olisi tässä
Ja mietti sen tarkkaan.
Katsoi paikan.
Mittasi ja arvioi.
Kävi paikalla parikin kertaa
Ja laittoi ne sopivaan kuntoon.
Hän seiso sillalla kello kädessä
Tiesi tarkkaan sen ajan
Kuinka kauan se kestäisi.
Hän mittasi vaijerinsa lujuuden
Ja tiesi sen riittävän hyvin.
Ja oikean vaijerin määrän
Tiesi Harry Olaf, ei sentilleen, vaan millilleen.
Ja viimein se silmukka
Sahalangasta, omalle lenkillä tuettu.
Kaiken Harry Olaf laski ja tutki.
Kun päivä tulisi, hän hyppäisi sillalta
Saha lanka kaulassaan
Se leikkaisi pään kuin tatin
Tai jos ei leikkaisi
Hän jäisi vaijeriin hirteen
Tai jos ei hirteen
Johtimet osuisi vaijeriin
Ja halstraisi Harry Olafin kuin harrin
Vaan jos ei halstraisi
Osuisi pikajuna häneen.

Sinä aamuna sitten.
Harry Olaf käveli sillalle yli rautatien
Kävi läpi tammilehdon
Kautta kävelysillan yli moottoritien
Kulki koskenpartaalta, ohi McDonaldsin
Sahalanka taskussaan.

Sillalla, yli rautatien,
Harry Olafin seisoi kaiteella,
Lanka kaulassa kuikuillen
Pohjoisen junaa odottaen.
Ei kuulunut junaa, ei kohissut johdin.
Harry Olaf katsoi kännystä aikaa
Kuolema jo vartin myöhässä
Ja uutiset kertoi syyn
Oli liikenne poikki.

Laskeutui kaiteelta varoen Harry Olaf
Keräsi sahalankansa taskuun
Kulki takaisin, ohi McDonaldsin
Sivu tyrskyvän kosken
Yli murisevan suhisevan
Rekkaa tekevän moottoritien
Ali vankkojen tammenoksien.

Söi elämä miestä
Olisi se pitänyt tietää:
Vituksi meni tämäkin,
mutta ensikerralla parempi tuuri.