Avainsana: laki

Suomenmaan Suuriruhtinas

Nyt on taas syytä muistuttaa seuraavasta asiasta.

Suomi ei ole koskaan ollut osa Venäjää.

Pieni osa Suomea on ollut osa Venäjää, eli ns. Vanha Suomi, eli Suomen kuvermentti, Kymijoesta ja Mäntyharjun reitistä itään kuului Venäjään 1721-1812, eli Turun rauhasta siihen asti, että Venäjän valtionpäämies, Aleksanteri I luovutti sen takaisin Suomelle.

Suomi oli vuodesta 1809 alkaen personaali- ja reaaliunionissa Venäjän keisarikunnan kanssa, mutta ei osana Venäjää, vaan kuten Venäjän Keisari ja Itsevaltias todisti, korotettu kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

Suomessa oli voimassa valtiosääntö, Venäjällä ei.

Suomen valtiosääntö, eli vuoden 1772 hallitusmuoto oli moderneihin perustuslakeihin verrattuna tietysti itsevaltainen, mutta se oli kuitenkin valtiosääntö, joka asetti valtionpäämiehen ja lainsäädännön tiettyyn laillisuuden periaatteen kehikkoon, ja määritteli sen, missä rajoissa valtaa saattoi käyttää.

Venäjä oli itsevaltainen monarkia, jossa hallitsijan valtaa ei rajoittanut juridisesti mikään.

Ja jokainen Suomen Suuriruhtinas; Aleksanteri I, Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II, jokainen Suomen Suuriruhtinas vannoi pitävänsä Suomen lain voimassa.

Juridisesti olisi valtiosääntö antanut Nikolai II:lle mahdollisuuden liittää Suomi Venäjään laillisesti, mutta koska sen tekeminen laillisesti olisi pakottanut hänet tunnustamaan, että Suomi on erillinen ja ennen kaikkea sen, että hän ei ole Itsevaltias, se olisi ollut Venäjän politiikan kannalta hankala ennakkotapaus, näin ollen Nikolai ei voinut käyttää tältä osin valtaoikeuksiaan ja näin myös se tilanne, minä hän ja hänen edeltäjänsä olivat vahvistaneet, oli, kävi ja kukkui.

Se mitkä ovat aikeet, eivät kerro todellisuudesta.
Jos aikeet lasketaan, niin Napoleon löi Venäjän ja Hitler perusti tuhatvuotisen valtakunnan.

Ei voida sanoa, että Aleksanteri I olisi tarkoittanut Suomen valtion väliaikaiseksi, eikä sit, että se olisi ollut tarkoitettu pysyväksi, mutta tämä kuitenkin oli se tilanne.
Venäjällä oli aina joitakin, jotka olisivat halunneet liittää Suomen Venäjään, mutta Nikolai I erikseen kielsi Venäjän viranomaisia puuttumasta Suomen asioihin, ja hänen poikansa, Aleksanteri II nimenomaan vahvisti Suomen valtiollisia laitoksia antamalla Suomelle oman rahan ja saattamalla suomen viralliseksi kieleksi, perustamalla Suomen pankin ja vahvistamalla Suomen hallintoa.

Personaaliunioni Venäjän kanssa on helppo selittää.
Suomella ja Venäjällä oli yhteinen hallitsija, Suomen Suuriruhtinas ja Venäjänmaan Keisari.

Reaaliunini on taas on himppua vaikeampi.
Suomella Suuriruhtinaskunnalla ja Venäjän Keisarikunnalla oli yhteisiä toimielimiä. Lähinnä yhteinen ulkopolitiikka, raha- ja postilaitos, Suomi sai oman rahan ja postilaitokset Aleksanteri II aikaan.
Suomella oli myös oma armeija, vaikkakin pieni, rauhan aikana 7 pataljoonaa ja kadettikoulu. Suomen laki kuitenkin kielsi käyttämästä Suomen ruotuväkeä Venäjän armeijan osana, josta syystä armeija toimi suurelta osin palkka-armeijana jolloin tätä väkeä sitten saattoi siirtyä myös Venäjän armeijaan.
Suomen asevelvollisuusarmeija toimi vuodesta 1881 vuoteen 1905, jolloin Suomen lain ja Nikolai II sukset menivät siinä määrin ristiin, että Nikolai II lopetti kutsunnat.

Venäjän laki ei siis ollut voimassa Suomessa. Venäjä ei ollut milloinkaan asettanut samanlaista ukaasia Suomen päälle, mikä oli niin Balttiassa, Puolassa kuin Venäjän Keski-Aasiassa, jonka mukaan Venäjän laki ylitti paikallisen lain. Tässä suhteessa Suomen Suuriruhtinaskunta oli itsenäisempi kuin nykyinen EU:n osa.

Myös Helsingin Aleksanterin Yliopistossa, ja Pietarin yliopistossa,  joissa oli kyllä voimassa tarkka tarkkailu, ettei siellä opetettaisi sellaista mikä oli ristiriidassa valtiojohdon kanssa, opetettiin että Suomi oli personaali- ja reaaliunionissa, mutta ei silloinkaan, 1850-luvulla, puhuttu edes autonomiasta, tai Suomesta osana Venäjää, vaan Suomen ja Venäjän unionista.

Ruotsi-Suomi on täyttä puuppaa, jolla on yritetty korostaa meidän merkitystämme osana Ruotsia. Oikeasti viimeistään Kustaa Vaasasta asti on ollut vain Ruotsi, ja Suomi oli vain itäiset maakunnat, Itämaa.

Mutta Suomi oli vuodesta 1809.

Eikä Suomi ollut Venäjän osa.

Sekä Suomen hallinnolla vuoden 1918 jälkeen, että Neuvosto-Venäjällä, ja nykyisen Venäjän nationalisteilla, kaikilla on ollut ja on syynsä vältellä sitä totuutta, että Suomi oli oma valtionsa vuodesta 1809, mutta oikeasti, jokainen suomalainen, joka tuon väitteen esittää, on tahtomattaan tai tahallaan, Venäjän imperialismin kätyri ja Suomen syöjien kätyri tai muutoin vain idiootti, luultavasti sekä että, ja mielellään.