Avainsana: Lefkas

Nidri 5.päivä -6

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

MATKA ONASSIKSEN SAARELLE

Kolomoksen jälkeen sitten länteen.
Ensin matka kävi ohi Meganissin suuren saaren.
Se on saariston suurimpia saaria, vaikkakin vain pari tuhatta asukasta, ja sen oli pitkään siinä rinnalla, kun purjehdimme sen sivuitse takaisin kohden Nidriä, ja viimeistä kohdettamme Joonian risteilyllä, Scorpiosta.

Joonian saaria, takana Kreikan mantereen vuoret.
Joonian saaria, takana Kreikan mantereen vuoret.
Meganissin maisevat saivat minut suunnittelemaan tämän
Meganissin maisevat saivat minut suunnittelemaan tämän

Aristoteles Onassis osti saaren yksityiseksi piilopaikakseen vuonna 1963.  Hinta oli nykyrahassa vain 16 000€ ja sillä sai metsäisen, vajaan neliökilometrin saaren, parin kilometrin venematkan päässä kylän satamasta.

Scorpioksen rakennuksia
Scorpioksen rakennuksia

Ennen sitä myös Nidri oli vain pieni kalastajakylä, muutama talo, ja varsinainen asutuskeskus oli kauempana sisämaassa oleva Rachin kylä, jossa sielläkin oli vain muutama sata asukasta.
Onassiksen tulo muutti koko Lefkaksen saaren elämän.
Nidri lähti kasvamaan rajusti, ja suurimmillaan yli 800 asukasta oli töissä Onaksiksella ja loppuvaiheessakin liki 100.

Nidri mereltä
Nidri mereltä

Kun Onassis osti saaren, se oli suurelta osin metsää, mutta puita istutettiin vielä paljon lisää, tehtiin teitä ja penkeretitä, eikä siinä ollut ainuttakaan hiekkarantaa.
Kaikki hiekka tuotiin Scorpiokselle Salamisin saarelta, läheltä Pireusta, joka on kuuluisa Salamisin salmen meritaistelusta.

Scorpioksen metsää
Scorpioksen metsää

Nyt saarella on useita hiekkarantoja, kuuluisin niistä tunnetaan Jackie O:n rantana.

Scorpioksen lisäksi Onassis osti naapuri saaren, paljon pienemmän Scorpidin, pojalleen Alexanderille metsästystä varten, vaikka näin pohjoisesta näkökulmasta parinkymmenen hehtaarin metsästyssaari on vähän lapsellinen idea.

Varsinainen hullunmylly Scorpioksen ympärillä alkoi kun Aristoteles Onassis meni naimisiin Jacqueline Kennedyn kanssa.
Jackie O teetti saarella muutostöitä sen seitsemän vuoden aikana jonka oli Scorpioksen emäntä ja mm. vaikka varsinaiset asuintilat ovat vaatimattomat, rakennettiin hulppea vierastalo keskelle saarta ja juuri se oli rakennus, joka näkyi hotellihuoneemme ikkunasta.

Scorpios hotellin ikkunasta
Scorpios hotellin ikkunasta

Jackie O toi myös Nidriin vipinää, kun paparazzit kyttäsivät vilahdusta oman aikansa maailman kuuluisimmasta rouvasta,  ja se kannatti, kun vuonna 1972 kuvattiin, sittemmin selvisi, Onassiksen vihjeestä, alaston Jackie O Scorpioksen rannalla.
Ja samalle rannalle saimme tehdä viimeisen uimapysähdyksen.

Jackie O:n uimakoppi
Jackie O:n uimakoppi

Kun Aristoteles Onassiksen ainut poika, Alexander kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1973, ja Aristoteles keuhkokuumeeseen pari vuotta myöhemmin.

Niin Scorpioksen, Scorpidin kuin mahtavan muun omaisuuden peri Christina Onassis, ainut tytär.

Tytär kuoli vain 37-vuotiaana huumeiden yliannokseen, ja koko omaisuus meni sen jälkeen hänen ainoalle lapselleen Athina Onassis Rousselille.

Nyt 31-vuotias Athina olisi halunnut myydä saaren, sillä hän on käynyt siellä vain muutaman kerran, ja saaren ylläpitokustannukset ovat kaikkineen miljoonan vuodessa, mutta saari on sääntöperintö; se ei oikeastaan ole Athinan, vaan suvun, ja hänen isoisänsä testamentti kieltää sen myymisen niin kauan, kuin yksikin hänen jälkeläisensä on elossa tai perheellä on varallisuutta sen ylläpitämiseen.
Testamentin mukaan, mikäli varallisuutta ylläpitämiseen ei ole, saari menee Olympic Air yhtiölle tai Kreikan valtiolle.

Scorpioksen rantapaviljonki
Scorpioksen rantapaviljonki

Nyt saari on sitten vuokrattu venäläiselle  Ekaterina Rybolovlevalle, 99 vuodeksi 120 miljoonan euron hinnalla.
Ekaterinan isä Dimitri on venäjän 14.rikkain ja maailman 200 rikkaimman joukossa.
Ekaterina on viettänyt saarella mm. kohtuu hulppeat 25-vuotispäivät,  joilla esiintyi joku maailman suurimmista tähdistä, mutta jonka nimi ei minulle sanonut mitään, mutta kuulosti oppaan lausumana Bjonselta.

Uudesta isäntäväestä ei oikein pidetä, ja he ovat sitten yrittäneet osoittaa hyvää tahtoa mm. antamalla rahaa Lefkadan uuteen ambulanssiin ja kustantamalla harrastusmahdollisuuksia saaren nuorille, mutta saaren venäläisten sisäänpäin lämpiävyys, aseistetut maalla ja vedessä eivät herätä paikallisten luottamusta. Vaikka Onassis saattoi olla mulkku, hän oli sentään heidän mulkkunsa.

Matkan lopuksi purjehdimme vielä saaren ympäri, ohi Madourin saaren, joka on Kreikassa kuuluisa kahdesta kirjailijasta ja yhdestä elokuvasta.

Aristoteles Valaoritis oli 1800-luvun puolenvälin kuuluisimpia runoilijoita Kreikassa, mutta myös poliitikko, joka vaikutti siihen, että Joonianmeren saaret, jotka olivat 1815-1868 Ison-Britannian protektoraatti, liitettiin Kreikkaan.

Huvila meren rannalla, jossa on kuvattu suuri osa Wilderin elokuvaa "Fedora"
Huvila meren rannalla, jossa on kuvattu suuri osa Wilderin elokuvaa ”Fedora”

Saaren nykyinen omistaja Nanos Valaoritis on 1900-luvun arvostetuimpia kreikkalaisia kirjailijoita, vastarintaliikkeen sankari jne., kuten hänen ikäluokkansa miesten kuuluu olla,  jonka ura ulottuu ensiteoksesta vuodelta 1939 vuoteen 1998 asti, jolloin nyt jo 95 vuotias kirjailija julkaisi viimeiset teokset, toistaiseksi.

Yhdeksän tunnin ja noin 100 kilometrin jälkeen ms/ Christina toi meidät takaisin Nidriin.

Päivä oli eittämättä yksi elämäni loistavampia lomapäiviä, kaunis, upea, mahtava ja innoittava.

Palaan vielä huomenna muutaman sanan verran tähän teemaan.

Nidri 4.päivä

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 19, 2016

Nidrissä satoi

Sinä päivänä Nidrissä satoi.

Sade roikkui vetten päällä
Sade roikkui vetten päällä

Jos sanoisin että sade lankesi kuin lankesi enkeli jäiseen asfalttiin Franzenin kadun risteyksessä, valehtelisin.
Tai jos sanoisin, sateen langenneen kuin lankesi Don Alfonso de Medina y Terragon y Domencio Rio de Janeiron tangohuoneen takahuoneessa, valehtelisin.
Ei, sade lankesi kuin Heikki Virtanen matkalla kotiin Kaisaniemen kadulla, tottuneesti, vain yhdelle. 

Sateen sattuessa, sateessa
Sateen sattuessa, sateessa

Sateen kaatuessa Nidriin, jokainen haki sateensuojaa, kuin taisi, vaimoni löysi sen merestä.

Jossakin vaiheessa iltapäivää sateesta löytyi reikä, jota pitkin pääsimme läheiseen pizzeriaan, jota piti viehättävä roomalaisrouva, ystävällinen, lämmin ja huolehtiva.

Erittäin oivallista pizzaa
Erittäin oivallista pizzaa

Ainoina asiakkaina sateisessa päivässä otimme kerrassaan erinomaiset pizzat, kenties parhaat mitä olen vanhassa maailmassa syöneet.

Pizzeriassa selvisi sekin, mikä saari se oli, se lähempi, joka näkyi Meganissin suunnalla.

Zio Feden saari
Da Zio Feden saari

Ja sitten takaisin hotelliin, lukemaan, kirjoittamaan, ottamaan lasillinen terassin katoksen alle.

Jostakin sateen reiästä tuli laiturille katti, kuikuillen kaloja, happamana.

Katti katsoi mereen
Katti katsoi mereen

Kuka tietää mitä näki ja katsoiko kukaan takaisin?

Ja iltapäivän kaatuessa iltaa kohden satoi…

Iltapäivällä satoi
Iltapäivällä satoi

Ja sitten vielä lisää

Ja sateen jälkeen...
Ja sateen jälkeen…
ja sade painoi kylää ja sitten....
ja sade painoi kylää ja sitten….
...satoi hiljalleen...
…satoi hiljalleen…
Laituri5 kopio
… ja viimein…

…sade itseensä kyllästyneenä hukuttautui Joonian merelle.

Nidri 3.päivä

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 18, 2016

Nidriglyseriiniä ja muita herkkuja

Päivä oli kaunis, vaikka aamulla hieman pilveilikin, lämpötila päällä 20 asteen, ja aamiainen, kuten joka päivä, yksinkertainen mutta herkullinen.

Ruusu Pansion Marinan puutarhasta
Ruusu Pansion Marinan puutarhasta

Aamiaisen jälkeen kuvailin Hotelli Marina Pansioninin puutarhan ruusuja, jollaisia harvoin, jos silloinkaan näkee Suomen puutarhoissa.

Tästä nimenomaisesta suunnitelin sitten T-paitakuvion ja kankaankin.  T-paidan löydät tästä linkistä.

Aamiaisen jälkeen pelattiin korttia, oltiin omissa oloissamme, kunnes kävimme pienellä kävelyllä, muutama sata metriä rantaa pitkin leikkikentän nurkalle, siitä tietä pitkin leipomolle, josta vähän välipalaa ja sitten takaisin hotelliin.

Vaimo uimaili ja juotiin vähän valkoviiniä terassilla.

Valkoviiniä uimaretken jälkeen
Valkoviiniä uimaretken jälkeen

Hyvin rauhallista.
Pitkästyneenä aloin suunnitella uusia vaatteita, lähtökohtana kerran aikaisemmin suunnittelemani pyöräilytakki, mutta se levisi Nidrissä kokonaiseksi mallistoksi.

Sivu luonnoskirjasta
Sivu luonnoskirjasta

Syötiin leipomosta ostettu välipala ja uinuiltiin lämmössä.
Mukavaa.

Iltapuolesta matkustettiin bussilla, joka tuli Lefkadasta, muutama pysäkin väli, ja aiheutettiin selvästi hämminkiä rahastajalle, tuollaisella pienellä matkalla. Liput kirjoittettiin siinä käsin, kahdelta hengeltä 3,60€.

Käveltiin hiljalleen kohden hotellia, matkamuisto myymälöitä katsellen.

Hieman jo liikealueen ulkopuolella on ravintola Pinewood, jota on muutamalla matkailusivustoillakin ylistetty ja söimme iltasen siellä.

Ravintola Pinewoodissa stifadon kimppuun.
Ravintola Pinewoodissa stifadon kimppuun.

Nyt tilasin stifadon, joka on eräänlainen krreikkalainen versio stroganoffista ja vaimo söi pasticciota, joka lähinnä tuo mieleen makaronilaatikon.


STIFADO

  • Resepti on sinne päin ja yksi vaihtoehto.
    Sen voi tehdä myös naudasta, ja tehdään sitä myös hevosesta tai kanista.
    Sika-stifadoon en ole törmännyt, mutta kai sekin on mahdollista.1 kg lampaan paistia kuutioina4 rkl ruokaöljyä2-3 tl suolaa1 kg isoja sipuleita6-12 valkosipulin kynttä2 dl vettä1/2 dl viinietikkaa tai sitruunan mehua (tai balsamicoa, vaikka ei se ihan kreikkalaista ole)3 dl punaviiniä1 tlk tomaattimurskaa2-3 murskattua laakerinlehteä1-2 kanelitankoa1. Leikkaa naudanpaisti kookkaiksi kuutioiksi. Kuori ja lohkosipulit sekä valkosipulit.2. Ruskista lihapalat paistinpannulla kuumassa öljyssä pienissäerissä. Mausta palat suolalla ruskistamisen jälkeen.3. Lado lihapalat ja sipulit kerroksittain pataan.4. Sekoita vesi, viinietikka, punaviini ja tomaattimurska keskenään.Kaada ainesten päälle pataan. Lisää mausteiksi murskattua laakerinlehteäja kanelitanko.5. Kypsytä stifadoa kannen alla liedellä tai uunissa 175 asteessa vähintään vähintään 3 tuntia. Riisi sopii lisukkeeksi, mutta miksi ei myös vaikka potut, tai paistetut sellaiset. 

Vaimoni siis söi pasticciota, kreikkalaisen version makaronilaatikosta.


PASTICCIO
Italiassa pasticcio tarkoittaa eräänlaista piirasta, jossa sekalihaa, mitä nyt on saatavilla, Kreikan pasticciota voisi sanoa lasagnen ja makaronilaatikon onnistuneeksi äpäräksi

Pasticcio
Pasticcio

En ala neuvomaan teitä pastan keittämisessä, jos ette siitä selviä, unohtakaa koko juttu

Jauhelihakastike
500g jauhelihaa, parempaa saat, jos jauhat itse.
1 sipuli
6 valkosipulinkynttä
1 prk (500 g) paseerattua tomaattia
1 dl vettä
1 lihaliemikuutio
3 rkl tomaattisosetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
0,5 tl kanelia
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Paista jauheliha pannulla. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli ja valkosipulinkynnet.
Lisää paseerattu tomaatti ja purkin huuhteluvesi. Murskaa joukkoon lihaliemikuutio ja mausteet.

Valkokastike
50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
1 kananmuna

Kuumenna rasva kattilassa. Älä ruskista.
Lisää jauhot ja anna seoksen kiehahtaa.
Lisää kylmä maito vähitellen koko ajan sekoittaen.
Sekoita, kunnes kastike on sameaa ja kaikki neste on lisätty.
Anna kastikkeen kiehua hiljaa 5-20 minuuttia.
Sekoita joukkoon juustoraaste ja kananmuna

Valuta pasta ja sekoita joukkoon kananmunat ja juustoraaste.
Valuta voidellun uunivuoan pohjalle pastaseos.
Kaada päälle jauhelihakastike. Levitä pinnalle maitokastike. Ripottele päälle juustoraastetta.
Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla 45 minuuttia.

Kerjäläinen Nidrissä
Kerjäläinen Nidrissä

Syödessä tuli kerjäläinen roikkumaan pöydän pieleen, oikein soma, ja hänelle kelpasi niin pasticcio kuin stifadokin.

Hyvin syöneenä vaelsimme rantahiekassa takaisin Marina Pansionin terassille, pelasimme korttia ja odottelimme, josko olisi jaksanut sataa.
Eipä jaksanut, ja minä luonnostelin lisää.

Nidri 2.päivä

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

Kreikan ensimmäinen päivä

TOUKOKUU 17, 2016

Jostakin syystä uni maittoi, vaikka ensimmäisenä yönä olikin hieman kylmä ja jalkaa särki, mutta aamulla, kun viimein raahusti liikkeelle, aamiainen maistui.

Ensimmäinen aamiainen Nidrissä
Ensimmäinen aamiainen Nidrissä

Aamiainen on hyvin yksinkertainen, mutta erittäin maittava.
Leipää, juustoa (yllättävän hyvää hotellin juustoksi), makkaran tapaista,  paikallista jugurttia, mysliä, munaa, tuoremehua ja kahvia.  Ja jugeen toki saattoi laittaa hilloa ( paria laatua) tai hunajaa,  tai molempia.

Kyllä sillä  pärjäsi hyvinkin iltapäivän puolelle.

Hotelli Marina Pansionin ranta.
Hotelli Marina Pansionin ranta.

Tjäreborgin opas,  mukava nuorimies, Aaro, joka kovasti muistutti kauan sitten kadonnutta tuttuani, pistäytyi hotellille, ja tilasimme häneltä perjantaiksi risteilyn, joka on sitten oma messunsa.

Hotelli oli pieni.
Kuusi huonetta kerroksessa, kaksi kerrosta ja sisääntulokerros, jossa ymmärtääkseni oli vielä kolme huonetta, eli kaikkineen 12 huonetta.

Meidän lisäksemme siellä oli vain neljä ruotsalaista, kuten myöhemmin selvisi Brasiliasta, jotka jatkaisivat kesän viettoon Kalmariin, josta olivat kotoisin.

Kausi aluillaan ja sen vuoksi rauhallista, eikä kaikki vielä ollut ihan toiminnassa.

Marina Pansion hotellin laituri.
Marina Pansion hotellin laituri.

Aurinkoa, 24 astetta lämmintä, ja kevyt tuuli, tekivät olomme mukavaksi. Öllöttelimme aikamme hotellilla,  pelasimme korttia, vaimo kävi uimassa, luimme ja rentouduimme. Edelliset pari vuorokautta olivat olleet molemmille vähän rankkoja, joten se tuli tarpeeseen.

Vastapäätä, Nidrin pääkadun manteen puolella, oli pieni leipomon myymälä, josta sai evästä huoneeseen ja söimme siellä ensin pienen väliaterian, otimmepa päiväunetkin, ennen kuin lähdimme syvemmälle Nidriin.

Kissat ovat, näin ollen antanut itselleni kertoa, Kreikassa kaikkialla, missä on ihmisiä,

Nidrin kissi
Nidrin kissi

Ensimmäisen kissan, tämän kauniin elikon, näimme melkein oitis kun lähdimme hotelliltä kylän keskustaan.
Osa kylän kissoista näytti hyvinkin hyvinvoivalta, mutta näimme myös muutaman surkean otuksen, joista, hellän sydämeni vuoksi, olisi ollut kohtuullista päästää elä ulos.

Nidri on niin sanottu kahden kadun kylä.
Oli pääkatu, joka kulki rannan suuntaisesti ja sitten oli sivukatu, jonne ohjattiin läpikulkuliikenne ja rekat, jos ne eivät vasiten olleet kylään tulossa.
Sitten oli rantaan menevät kujat, ja sitten oli kiertotien ja pääkadun yhdistävät kujat.

Pääraitti oli iltaisin virallisesti kävelykatu, mutta tulkinta kävelykadusta oli melko helsinkiläinen.
Periaatteessa jako oli selkeä.
Pääkadun itälaidalla oli hotellit ja ravintolat, länsilaidalla muut palvelut, vaikka sitten pieniä heittoja oli puoleen ja toiseen.

Yksi heitto oli kirkko, joka oli itälaidalla katua.

Nidrin kirkko
Nidrin kirkko

Nidrin kirkko oli pieni.
Jotenkin kun on tottunut Italian kirkkorunsauteen, niin yksi pieni kirkko tuhannen asukkaan kylässä tuntui pieneltä.
Kirkko vaikutti suhteellisen uudelta, ja vaikka maalaukset olivatkin ikonin henkisiä, ne eivät tuntuneet ihan tavanomaisilta.

Ruokapaikkamme oli sitten likellä keskustaa oleva Gregoryn rantaravintola.
Hieman vaikea löytää, mutta sisäänheittäjä saatteli meidät pääkadulta rantaan, jossa oli oikein mukava rantaravintola.

En muista, mitä vaimo valitsi, mutta ei kuulu olleen moittimista.

Gregoryn rantaravintola
Gregoryn rantaravintola

 
Itse valitsin sellaisen grillatun sekaliha-annoksen, jota saatan muistaa oikein hyvällä.

Sekalihasatsi Gregoryn rantaravintolassa.
Sekalihasatsi Gregoryn rantaravintolassa.

Tosin täälläkin, niin kuin kotonakin on tapana laittaa vihreitä kasviksia lautaselle.  En oikein ymmärrä sitä tapaa, sillä ruoka on yleensä riittävän kaunista ilman lisäväriäkin.

Ruuan jälkeen takaisin hotellille.
Matkalla, huonokuntoisen, liki hyljätyn näköisen leikkikentän laidalla, missä puussa oleva lappu kertoi, että tontti olisi myynnissäkin, katselimme merelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kalastaja Nidrissä

Lahti oli todella vaikuttavan kaunis, meri sininen, taivas korkea ja sinisemmän taivaan alla muutama kalastajaveneen näköinen ajeli satamaa kohden.

Näkymä pohjoiseen
Näkymä pohjoiseen

Päivän sinistyessä etelän lyhyeen iltaan, me vaelsimme viimeiset etapin hotellille pitkin rantaa, hienon hiekan kuistatessa jaloillemme ”odota eipä uni, odota ei…” mutta siitä piittaamatta istuimme vielä hyvän tovin parvekkeen kuulaudessa korttia pelaten.

Nidri 1.päivä

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.


Nidri – Lähtä ja saapuminen

TOUKOKUU 17, 2016
Eikö se kuulosta jotenkin kirjan nimeltä.
Vähän kuin Nidri olisi jokin sielun syöverin lokalisaatio.
Matka Yliminään.

Matkan takana oli vaimoni ja minun samaan aikaan sattunut pitkä sairasloma, jossa sopiva aika lähteä lomalle oli sitten toukokuu.

Havupuut välimeren rannalla
Havupuut välimeren rannalla

Kun keskiviikkona 4.5 vaimon fyssari sanoi, että leikattu jalka ei enää estä matkustamista, varasimme matkan, niin nopeasti kuin mahdollista, sellaiseen kohteeseen, jonka piti täyttää muutama edellytys.

Halusimme lämpimään, paikkaa, jossa olisi mahdollisimman vähän tekemistä ja velvoitteita, meren rantaan ja havupuiden alle ja mieluiten hotellista, jossa ei ole lapsia.  Ja pian.

Ja se oli sitten Nidri.
Se on pieni kylä, jossa on vähemmän asukkaita kuin meidän taloyhtiössämme, Kreikassa, Lefkadan saarella, läntisessä Kreikassa.

Tiesimme heti, kun löysimme matkan Tjäreborgin sivuilta, että tämä on meidän.
Kuvassa näkyi, että hotellin puutarha ulottuu rantaan, rannassa löytyy havupuut ja hotellin kuvauksesta löytyi tieto: ei lasten allasta.

Sinne siis.

Itse lähtö oli hieman takkuinen.
Itäväylällä oli ollut onnettomuus, josta syystä bussi, jolla piti päästä Malmille,  lentokenttäjunalle, jäi tulematta,  joten otimme taksin Malmille ja junalla lentokentälle ja kun pääsimme kentälle, oli konekin tunnin myöhässä.

Lentokentällä, viimeinkin koneeseen menossa
Lentokentällä, viimeinkin koneeseen menossa

Mutta pääsimme sitten kuitenkin matkalle, ja tajusimme siinä kentällä, että tämä oli paitsi ensimmäinen oikea rantaloma, myös oikeastaan ensimmäinen matkatoimistomatkamme koskaan.

Lefkadan suuntaan oli meidän lisäksemme sitten menossa vain yksi vanhempi pariskunta,  lastensa antamalla 50v. hääpäivämatkalle, joten meidän istutettiin Prevenzan kentältä taksiin tämän pariskunnan kanssa, ja sitten pimeässä kohden etelää.

Hotelli oli lähempänä itse Nidriä kuin Google Map kertoi, mikä oli meille jalkavammaisille helpotus.

Kadulle päin näkymä oli karu, mutta vastaanotto oli lämmin, huumorintajua ja sydämellisyyttä henkivä rouva respassa antoi meille huoneen, murtaen, mutta sujuvasti palvellen.

Maisema oli pimeässäkin kaunis, huone pieni, mutta siisti.
Pienen puuhastelun jälkeen saimme vessan toimimaan ja ilmastoinnin toimimattomaksi ja pääsimme asettumaan yöpuulle.

Ja tästä se sitten alkoi.
Kenties elämäni paras loma.