Avainsana: Longner

Tähtipölytystä

”Haluatte uuden aluksen?”

”No tiedä siitä uudesta, jos nyt mutta jos joku, johon saa lastikontit ja matkustajia…”

”No meillä olisi täällä yksi lastialus, johon on jälkeen päin laajennettu matkustamoa, ja sopii hyvin monikäyttöalukseksi järjestelmän sisällä. Vilkaiskaapa tätä visiota.” 

”Niin, L-sarjan ohjausmoduli. Se on paras näistä vanhoista. Kiinteä rahtitila muutettu matkustajatiloiksi. Saako hyttien ovet lukkoon ulkoa?” 

”Se nyt on vain järjestelykysymys, järjestelykysymys, kuten kaikki täällä!” 

”Rahtitila on vapaatäyttöinen? Siihen sopii kaikki liiton standarttikontit? 

”3*3, mutta vain 18 konttia pitkä, koska laajennetun matkustamon vuoksi osa pituudesta on käytetty lisäenergialle..” 

”Tämähän on vanhaa Dvorak-runkosarjaa, mutta ristituennalla…”

”Ymmärrän, mitä ajatelette. Lisämoottoreita voitaisiin asentaa viimeisten konttien tilalle, mutta, sellaisen yhdistelmä on tässä järjestelmässä kielletty.”

”Niin. Kilpailuhenkeä ei enää arvosteta.”

”Joskus kuitenkin niitä konttiparimoottoreita löytyykiertoradoilta, romun seasta.” 

”Näin olen kuullut, että neuvokkaat henkilöt ovat onnistuneet löytämään niitä.” 

”Näin minäkin olen kuullut.” 

”Jos vanhaan Dvorak-runkosarjaan asentaa yhdeksän harkkokonttia, niin mitä se kustantaisi?” 

”Teräspakatut lyijyharkkokontit? Järkevä valinta!”

”Saako tästä järjestelmästä paineistettuja Titan Super-G harkkoja?”

”Titan… Ne on legendaa, ei niitä ole olemassa. Ja…ja jos olisi sotilastavaraa, äärimmäisen vaarallisia!”

”Ajattelin että niitä löytyisi täältä, jos niitä…” Lue lisää ”Tähtipölytystä”

Drechendell 31. julkinen luonnos

Olin kirjoittanut muistiin kaikki tähänastiset tapahtumat, kun ovelleni koputti se lyhyt kaveri päivälliseltä, Johannes En, “Olisitteko te kenties halukas liittymään talon väen seuraan aterialle?” Siinä oli niin muotoiltu kysymys, ettei itselleni olisi ikinä tullut mieleen, mutta vastaukseni oli helppo muotoilla.
“Mielihyvin!” Vastaukseni näytti ilahduttavan Eniä.
“Haluatteko vaihtaa vaatteita ennen lounasta, se ei toki ole millään tavalla tarpeellista, ellette te itse katso tarpeelliseksi mukavuutenne tähden?” En muotoili taas lauseensa läkähdyttävän mutkikkaaksi. Vilkaisin vaatteita, jotka olin vaihtanut ratsastusretken jälkeen, vaaleansiniset farmarit, astetta tummempi villapaita ja valkoinen paita, kunhan sujauttaisin chelsea-nilkkurit jalkaan, vaatteeni varmasti kelpaisivat., “en näe sitä tarpeelliseksi. Mutta Johannes,” ja etunimen käyttö sai miehen punastumaan, “ei meidän tarvitse olla niin muodollisia, voisimme varmaan sinutella?” Sanoin samalla kun lähdimme portaisiin.
“Jos teille… sinulle vain sopii… Lillian?”
“Jos sittenkin Ramsay, se on minun äitini sukunimi, mutta kolmas minun etunimi.”
“Se sopii, Ramsay,” mutta nyt Johannes jäi tuijottamaan hieman hämmästyneen näköisenä, “haluatko sinä sanoa minua Johannekseksi, vai käyttää minun kolmatta nimeäni?”
“Mikä se mahtaa olla?”
“Revenedilavamuirreigh”
“Jos sopii, sanon sinua Johannekseksi?”
“Se kyllä sopii!”  Enkä minä pistänyt sitä laisinkaan pahakseni.

Lounaalla oli vain pieni piiri, Longner, Helene, Johannes En ja Anima Hillary, Helenen sisaren miniä.  Tervehdysten jälkeen Longner sanoi, “ajattelin, että voisitte tutustua nyt, niin Johannes ja Anima voisivat olla huomenna sinun oppaitasi Sokkelossa”. Lue lisää ”Drechendell 31. julkinen luonnos”

Drachendell 30

Palasimme kartanolle. Kun katsoin kokonaisuutta täältä päin, tuli mieleeni Merenmerenin linna pelissä. Rakennukset eivät olleet yhtä suuria, mutta tästä katsoen niiden rytmi näytti samanlaiselta. Pieni rakennus lammen rannalla toi mieleeni tornin, jonne sisäänpääsy oli ollut ensimmäinen tilanne, jossa pelihahmoni oli joutua pulaan, kun pelasin Cardloota ensimmäisen kerran. Rakennus vasemmalla oli kuin ritarisali, jossa kokoontuivat Merenmerenin metsästäjät ensimmäisen kerran. 
Kun ylitimme joen, kuvakulma muuttui ja rakennusten taika, en sano särkyi, vaan hupeni.
“Täällä oli geologinen tutkimusasema räjähdykseen asti, mutta mitä muuta täällä on ollut sodan jälkeen?”
“Täällä oli jonkin aikaa armeijan veteraanien kesäkoti, “Longner vilkaisi merkitsevästi,” ja sen jälkeen Leningradin sotilaspiirin harjoitusalue ja varikko, mutta Breznevin ajan lopulla tänne tuli koulu, jossa opettiin maatalouskoneasentajia.”
Minulle tuli hyvin kummallinen aavistus, ja Longnerin katse tuntui jotenkin painostavalta ja pidättelin hieman Lagavulinia, jotta Longner menisi ohitseni. Oli jotakin hyvin tärkeää, jonka olin olin jättänyt huomiotta.
Aika.
Longner oli syntynyt lokakuussa 1956. Lue lisää ”Drachendell 30”

Drachendell 29

“Mikä tappoi miehet luolassa?”
“Sobolevin mukaan se ei koskaan selvinnyt, “Longner sanoi, “hän sanoi olevansa varma, että luolassa oli jotakin, jotakin vaarallista, mutta hän ei päässyt koskaan sen perälle, eikä hän saanut vastausta arkistoista tai keneltäkään eloonjääneeltä.”

“Mitä olivat ne Keisarin juutalaiset?” Minun oli kysyttävä Longnerilta.
“Niin, paikallinen taru tai legenda, miksi sitä pitää sanoa, kertoo, että kun Pietari Suuri valloitti tämän maan, täällä ollut leprasiirtola paloi kaiken väkensä kanssa. Jotkut sanovat, että ruotsalaiset polttivat sen, ajaakseen lepraan sairastuneet venäläisten joukkoon ja toisen version mukaan kasakat polttivat sen vahingossa. Mutta kun maa oli keisarin, hän antoi vanhan leprasairaalan vanhalle juutalaiselle, joka oli joskus pelastanut tsarevitsin hengen hullulta koiralta. Tarinan mukaan vanha juutalainen oli paennut Persian keisaria, joka olisi halunnut maata juutalaisen tyttäret ja kun he saivat tämän keisarilta tämän maan, hän muutti tänne viiden tyttärensä ja näiden miesten kanssa. Tarina on mutkikas ja pitkä, mutta joka tapauksessa, maa oli ollut, näin kerrotaan, Pietari I vahvistamalla määräyksellä, ikuisesti Avram Perdiskyn perillisten. Jos haluat, voit joskus lukea sen tarinan, olen kirjoittanut talteen ja yhdistänyt se seitsemän kertomusta, jotka näistä Keisarin juutalaisista on.”
“Entä mitä kylille tapahtui?”
“Tämä on tarinan synkimpiä osia. Kylät katosivat kokonaan. Asukkaista ei jäänyt mitään merkintää sitten vuoden 1953. Sobolev epäilee, että KVG käytti heitä orjatyövoimana ja räjäytti luolan heidän päälleen, tai että heillä tehtiin täällä jotakin kokeita, sillä hän sanoi nähneensä täällä joitakin kammottavia laitteita, jonkalaisia ei ole nähnyt missään muualla.” 

Palasimme takaisin tonttirajalle valtatien toisella puolen, pientä hiekkatietä pitkin. Missä tie vei läpi pensasaidan, oli muutama sortunut rakennus, ja niiden ja pensasaidan välistä jatkoimme edelleen tonttirajaa tovin seuraten. Tässä kohden ratsastuspolku muuttui  pieneksi tieksi, joka näytti vanhalta, mutta ahkeraan käytetyltä.
“Longner,  Onko selvinnyt kuka oli KVG?”
“Se onkin mielenkiintoista. Mitään varsinaista kirjallista dokumenttia ei ole, mutta saattaisi olla, että kyseessä olisi Ksenia Vladimirovna Garinkova. Naisesta näkyy vain muutama tieto, mutta hän on tunsi Stalinin ainakin vuodesta 1922, mutta voi olla, että tiedot eivät ole täsmällisiä. Asiaan liittyy seikkoja, joista meidän pitää puhua myöhemmin.”
Tie kulki nyt aidan ja karja-aitauksen välistä, ja suuret ylämaan naudat löntystelivät aidan toisella puolen likemmäs, kuin tervehtiäkseen isäntäänsä ja kun ne tulivat aidalle, Longner pysähtyi ja hieroi muutaman eläimen otsaa nyrkillä. Ne näyttivät pitävän siitä ja jäivät katsomaan peräämme, kun ratsastimme eteen päin.
“Oletteko eläinystävä?”

“En osaa sanoa, että eläin olisi ihmisen ystävä, mutta niitä voi kohdella arvokkaasti ja ystävällisesti. Viime kädessä me kuitenkin elämme niistä”, Longner sanoi ja samalla tulimme uudelle portille aidassa. 

Drachendell 28

Kaksi päivää myöhemmin Sobolev avasi saamansa tarkemmat ohjeet. Siellä oli määräys pidättää tutkimuslaitoksen johtaja, joka mainittiin vain nimikirjaimilla KVG, seuraavana päivänä kello 19:30, mikäli Moskovasta ei tulisi tiettyä salasanomaa.”
Puhuessaan Longner näytti vielä vanhemmalta kuin tavallisesti, ikään kuin asian kertominen olisi painanut häntä syvästi, ja piti pitkän tauon, jota minä arkailin keskeyttää, mutta sitten hän jatkoi. “Sobolev oli koko päivän KVG:n seurassa kartanolla., Samaan aikaan  tutkimuslaitoksen esikunta pakkasi arkistoja, joitakin kiviä, mitä Sobolev sanoi näytteiksi, ja kaikenlaisia muita tavaroita, tutkimuslaitteita, joita Sobolev kuvasi vanhoiksi romuiksi. Kahden aikaan KVG oli kertonut hakevansa viimeiset laitteet ja paperit luolalta ja palaavansa sitten. Hän pyysi Sobolevilta mukaansa sotilaita ja kuorma-auton.”
“Sobolev sanoi, että oli aikeissa lähteä mukaan, mutta kun oli ohjeistanut luutnantti Greminin tuomaan KVG:n ehdottomasti takaisin viimeistään kello 19:30, hän jäi itse valvomaan arkiston pakkaamista, “Longner kertoi, “Sää ei suosinut Sobolevia. Kolmen jälkeen lauhtui nopeasti, muutamassa tunnissa lämpötila ensin nousi, sitten alkoi sataa räntää, joka jäätyi heti maanpintaan tullessa ja sitten pakkanen alkoi kiristyä ja sataa lunta.” 
Longner sai minut eläytymään niin syvästi, että huomasin että jännitin leukaperiäni kylmästä. ja ravistin itseni takaisin rennoksi, mutta mies ei kiinnittänyt siihen huomiota, vaan jatkoi kertomustaan.”Majuri Sobolev soitti kello 18:30 luolalle, ja sanoi että Greminin olisi pidätettävä luolalla oleva väki, jos KVG ei olisi autossa 45 minuutin kuluttua.”
Kertomuksen aikana olimme ratsastaneet tien varteen, ja aloimme ratsastaa sen suuntaisesti, mutta kaartaen hieman eroon tiestä, syksyn sänkistä peltoa, joka vaikutti jotenkin lämpimältä Longnerin kertomuksen rinnalla. Lue lisää ”Drachendell 28”

Drachendell 27

“Mitkä ne arkistomerkinnät ovat?”
“Hänet mainitaan kunniamerkin saaneena, ylennyksen saaneena ja kuolleen räjähdysonnettomuudessa 1.2.1956 Valvurikiematsin geologisella tutkimuslaitoksella. Siinä kaikki.”

“ Entä Sobolev? Miten hänen kävi?” Minun oli pakko kysyä, vaikka epäilin, ettei ketään Sobolevia ollutkaan, vaan kaikki oli kirjailijan päässä.
“Luutnantti Sobolev, hän kirjoitti tämän kaiken muistiin vasta paljon myöhemmin. Hän oli paikalla muutaman päivän ja kertoi, että kyläläiset Pukispilsistä olivat kertoneet, että ennen sotaa oli kylässä asunut 5 perhettä, joita sanottiin Keisarin juutalaisiksi Persiasta, jotka kuulemma tiesivät luolien salaisuuden, mutta saksalaiset olivat hakeneet heidät pois, ja ampuneet kaikki muut juutalaiset. Tämä KVG oli haetuttanut kaikki Valvurikiematsin ja Pukispilsin miehet luolastolle, ja ilmoittanut että he työskentelisivät toistaiseksi siellä. Silloin oli mies, jonka Sobolev sanoi olevan alueen vanhaa venäläistä väestöä, nimeltään Juri Rostoi, puhutellut uutta komentajaa, ja tämä oli ampunut miehen muitta mutkitta siihen, kesken lauseen.  Lue lisää ”Drachendell 27”

Drachendell 26

“Vaikka väkeä oli enemmän, noudatettiin varovaisuutta. Siksi seuraavana päivänä saatiin 12:ssa tunnissa edetyksi vain 10 mutkaa eteen päin. Sitten Roslev oli käskenyt lopettaa yöksi, vetäytyä luolasta, mutta jättää kolmeen kohtaan ansakranaatti. Luolassa työskenteleminen, pelkkä vahtiminen, oli kuulemma liian uuvuttavaa miehille, kuumuuden ja hajun vuoksi, sillä mitä pidemmälle he etenivät, sitä pahemmalle luolassa haisi.”
Aita, jota seurasimme, eteni nyt suorana, ja muistin miltä se oli näyttänyt minun ajaessani eilen kartanolle, jotenkin rakenteellisemmalle, ikään kuin muurille, vaikka lehdettömän orapihlajan läpi näkikin nyt satulasta aivan hyvin. Longner piti taukoa. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, ja mietin, olisiko vanhalla miehellä muistihäiriöitä, mutta tarina kuitenkin pienen paussin jälkeen jatkui. Lue lisää ”Drachendell 26”

Drachendell 25

“Siellä luolassa oli tukiasema mutkassa 13. ja sen edessä, mutkassa 14 oli viritetty kaksi siimaa, joihin oli kytketty kranaatit, Sobolevin muistiinpanojen mukaan toinen polven korkeudelle, ja toinen kahden metrin päähän syvemmälle, noin vyötärön korkeudelle.”
“Sitten, kello 20.14 tuli hälytys, puhelimeen huudettiin että aseman kimppuun oli käynyt susi tai koira mutta yhteys katkesi saman tien ja hetken päästä kuului kaksi räjähdystä,”
Longner piti tauon ja tuijotti jonnekin tilustensa taakse, “Kun lisäjoukot ehtivät tukiasemalle oli kaikki miehet kuolleet. Kurkut revitty auki. Paitsi yhdeltä, jonka kranaatit olivat repineet mutkaan numero 14. Verta oli niin pitkälle kuin taskulampuilla näki seuraavaa mutkaa kohden.” Pienen tauon jälkeen Longner lisäsi, “niin, jäljistä voitiin päätellä, että tämä yksi, joka oli kuollut kranaattiansoihin, oli yrittänyt paeta syvämmälle luolaan.” Lue lisää ”Drachendell 25”

Drachendell 23

Longner näytti jonkin aikaa miettivän, ja näytti hyvin valppaalta, ja toi minulle mieleeni yhden hänen luomansa maailman hahmon, tetrarkki Taminion tuijottamassa taivaanrantaa, josta lohikäärme tulisi, mutta sitten tarina jatkui, “tätä ei ole mainittu virallisessa raportissa, mutta seuraavana päivänä yhteys kuuteen luolastoon lähteneeseen mieheen. kolmeen tutkijaan ja kolmeen asemieheen katkesi. Valentin Roslev odotti 24 tuntia, ennen kuin lähetti lisää miehiä luoliin.” Longner puhui hiljaa, kuin varoisi vieraita, vilkaisi ympärilleen, ihan ilman viittelöintiä, “seuraavalla kerralla hän noudatti niitä varotoimia, mitkä olivat mahdollisia, varusti miehet kaasunaamareilla ja magneettikentästä huolimatta, aseilla, ja lähetti kuusi erikoisjoukkojen miestä etsimään edellisenä päivänä lähetettyjä.”
Minä kuuntelin ja mietin, tarina muistutti minua hänen romaaniensa ja pelimaailman kohtaa Viisaiden luolista, mutta Viisaiden luolaan ei kuudella miehellä menty. Lue lisää ”Drachendell 23”

Drachendell 22

“Siinä vaiheessa sitten joku sotilastiedustelun raportin raportti päätyi Kremliin, missä huomattiin, että Saksan armeija oli ollut kiinnostunut alueella olevista valtavista energiavaroista ja koska Neuvostoliitto oli Neuvostoliitto, tieto asiasta kulki Stalinen pöydän kautta KGB:n ja sotilastiedustelun kautta ja päätyi Valeri Roslevin selvitettäväksi.”
Minä olin kuullut kyllä, että Neuvostoliitto etsi, saksalaisen dokumentin vuoksi, alueelta öljyä tai kivihiiltä, mutta tiedustelun osa oli minulle uutta. Ja ainahan Neuvostoliitossa tapahtui kaikki, jos ei nyt Stalinin, niin ainakin keskuskomitean aloitteesta, ja jos jotakin ei tapahtunut korkeimman johdon aloitteesta,, niin sitä ei sitten tapahtunut. 
“Se oli kaksi vuotta edellisten tapahtumien jälkeen, liki päivälleen,, kun Valeri Roslev tuli taas paikalle, nyt hänellä oli mukana sotilasosaston lisäksi geologisen instituutin väkeä, ja pystyttivät leirin tuonne kartanolle, ja tuohon laitoksen nurkalle”, ja nyt oikea käsi heilahti läheltä hevoseni päätä, joka katsoi aiheelliseksi antaa noin puolimetriä lisätilaa kartanon valtiaalle, “ja alkoivat suurentaa luolan suuta.”

Lue lisää ”Drachendell 22”