Avainsana: matka

Nidri 7

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

Hiljaiseloa Nidrissä

Perjantaina päivän huikean merireissun jälkeen käytiin vielä syömässä girokset, jättiannokset, sitten könkättiin hotellin terassille juomaan hieman viiniä, ja sitten suihkuun ja nukkumaan.

Loistava perjantai jäi vuorten varjoon auringon laskiessa
Loistava perjantai jäi vuorten varjoon auringon laskiessa

Lauantai.
Hiljaiseloa.

Yksi syy, miksi lähdimme Nidriin, oli se, että ajattelimme ettei siellä olisi mitään.
No siellä oli Christina, mutta ei kovin paljon muuta.
Se sitten pisti mielikuvituksen kuplimaan.
Suunnittelin paljon uusia vaatteita.
Ensin meni aikaisemmin suunnittelemani pyöräilytakki ihan uusiksi, valmistuskustannukset laskivat todella paljon (no toisaalta, kyllä sen silti voisi toteuttaa kalliisti )

Sitten suunnittelin pyöräilyhousut ja niihin säärystimet, vähän uudelleen lämmitin niissäkin vanhoja, hyvin vanhoja juttuja.

Sitten tuli pyöräilytakin kautta pikkutakki,  ja sen sivussa sitten syntyi housut, niin että pyöräilytakki ja housut on yhteensopivia pikkutakin ja housujen kanssa.
Tämä johti sitten uusien säärystimien suunnitteluun.
Ja nyt sitten piti miettiä liivejä…

Luonnoskirjani on mukana matkoilla, vaikka iPad ja iPhone tekeekin paljon, niin käsinluonnostelu on vain... käsityötä
Luonnoskirjani on mukana matkoilla, vaikka iPad ja iPhone tekeekin paljon, niin käsinluonnostelu on vain… käsityötä

Se johti eräänlaisen puseron suunnitteluun ja siitä eteen päin kahden… Kutsun sitä liivikkeeksi.

Matkalla mukana ollut liiviä kutsun omalla nimelleni, kuinkas muutoinkaan, Petja-liiviksi.
Petja-liivi sai tekniksen kuvauksen, kuin myös Petja-takki, -sinelli ja päällysliivi.

Petja-liivissä kortinpeluuta terassilla
Petja-liivissä kortinpeluuta terassilla

Ja sitten tulin suunnitelleeksi pari uutta paitaa, jotka on oikeasti aika…  mielenkiintoisia.

Ja kaikki tämä pitkästymisen vuoksi

Sitten kävimme syömässä.
Kalypso, kiven heiton päässä hotellilta.
No oikeesti, aika saatanan haka saa olla kiven heitossa, mutta kuitenkin, lähin ravintola, sillä ei oikeasti huvittanut lähteä varsinaiselle ravintola-alueelle.

Minä tilasin vasikkaa.
No ei se varmaan vasikkaa ollut, vaan yhtä paljon vasikkaa, kuin Suomen lounaspaikoilla saa härkää.
Mutta hyvää se oli.

Lehmäni teeskentel vasikkaa, mutta hyvää se oli.
Lehmäni teeskentel vasikkaa, mutta hyvää se oli.

Ja vaimoni otti annos näytti kyllä vielä paremmalta.

Vaimoni annoksen nähdessäni kaipasin lonkeroa
Vaimoni annoksen nähdessäni kaipasin lonkeroa

 
Raahustimme hotellille kylläisinä ja menimme vielä terassille juomaan lasit viiniä.

Viiniä terassilla
Viiniä terassilla

Jäimme pimenevään iltaan, vaimo kävi vielä yöuinnilla ja minä yritin kuvata pimeässä Nidriä ja puutarhaa.

Pimeä Nidri
Pimeä Nidri

Sitten tapahtui jotakin.
Näimme jotakin jota emme olleet nähneet koskaan ennen.

Tulikärpäsiä.
Mikään kuva niistä ei onnistunut, mutta silti.
Ne olivat kiehtovia ja paljon valoisempia kuin kuvittelimmekaan.

Tulikärpästen puutarha päätyi sitten lakanaan.

Tulikärpästen lakana, voitte tutustua sihen kuvalinkistä
Tulikärpästen lakana, voitte tutustua sihen kuvalinkistä

Nidri 5.päivä -5

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

KÄÄNNEKOHTA – ASPROYIALIN RANTA

Seuraavaksi purjehdimme kohden Kalamosta.
Toisinaan Christina purjehtii Kalamoksen satamaan, ja matkustajilla on mahdollisuus vierailla kylässä, mutta nyt purjehdimme kylän ohitse matkan päästä, kohden pohjoista. 

Kalamos on aivan nurkan takana
Kalamos on aivan nurkan takana

Saaren pohjoiskärjen tuntumassa on suojainen ranta, jonne teimme vierailun.

5DAYS8V
Kalomoksen rantatöyräs

Asproyialin ranta on suojaisa paikka, mutta jolle ei saaren puolelta johtaa vain pieni polku, jota pitkin ei autolla pääse ja on niin kaukana kylistä, että tuskin muut kuin rakastavaiset vaivautuvat sinne.

Uimaretki rantatöyrään juuressa
Uimaretki rantatöyrään juuressa
Kalamos-kassi.  Voitte katsoa sitä kuvan linkistä
Kalamos-kassi.
Voitte katsoa sitä kuvan linkistä

Vaimo matkaa tyytyväisenä
Vaimo matkaa tyytyväisenä

Asproyialin jälkeen matka jatkui länteen, lähemmäs Nidriä, Kolomoksen ja mantereen puolen, Mitikaksen, vuorten jäädessä taustaksi. Ja vielä viimeiseen kohteeseen, ennen paluuta Nidriin.

Saarten vuoret jäävät taakse
Saarten vuoret jäävät taakse

Nidri 5.päivä -3

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

Kastos vaan!

Formekulan jälkeen matka jatkui seuraavalle saarelle.

Kostoksen satamasta
Kastoksen satamasta

Kastos on pieni saari kuntansa ääressä, 50 kilometrin päässä kuntakeskuksessa, jossa aikaisemmin on ollut niin oma koulu kuin sairaalakin.

Kostoksen vanha sairaala
Kastoksen vanha sairaala

Nyt ei ole enää koulua, eikä kuntaakaan, ja vanha kunnantalo on kylätalona aution sairaalan vieressä.

Nyt siellä, Kastoksella, on jäljellä vain muutama kymmenen asukasta,  eri lähteissä mainittuja lukuja on 41 ja 62, mutta vähän, mutta sesongin sattuessa siellä voi olla satamassa saman verran jahteja, kuin saaressa on asukkaita ja lisäksi saarelta kotoisin olevat, jotka tulee lomalle kotiin.

Veneet Kostoksen satamassa
Veneet Kastoksen satamassa

Meillä oli tunti aikaa olla Kastoksessa, jona aikana ehdimme käydä hautausmaalla, matkamuistomyymälässä ja rantabaarissa.

Kostoksen rantabaari
Kastoksen rantabaari

Kun paattimme parikymmentä matkaajaa pöllähti maihin, tuli rantabaariin vipinää, ja tarjoilijakin saikin hetken lentää.

Kostoksen rantabaarin tarjoilijan jalat silloin tällöin hipaisivat maata
Kaostoksen rantabaarin tarjoilijan jalat silloin tällöin hipaisivat maata

Saatan kuvitella, toisissa olosuhteissa, olisin mieluusti vain istunut varjossa keskipäivän alla ja katsellut tuota naista.
Hänessä oli jotakin koskettavan tuttua, ja sitten muistin, kun katselin kotona tätä kuvaa, että hän muistuttaa yhtä antiikin ajan kuuluisinta patsasta. (Kaivelen joskus kuvan tähän),

Kuva kuitenkin innoitti.

Kostoksen jumalatar innoitti sitten kuosin suunnitteluun. Itsestäni tämä on parhaitani koskaan.
Kostoksen jumalatar innoitti sitten kuosin suunnitteluun.
Itsestäni tämä on parhaitani koskaan. Voitte seurata kuvan linkkiä katsomaan mitä muuta siitä sai.

Me söimme jäätelöä.
Anteeksi pyydellen neiti sanoi,  että heillä on vain kotitekoista jäätelöä…

No voi jumalauta, sanoisi tähän Honkakorpi.

5Days5S

Se jäätelö…

Minä olen erittäin perso jäätelölle, ja olen syönyt sitä kaikkialla, minne matkani on vienyt.
Sangen usein, koska on perso myös suklaalle, valintani on suklaajäätelö.
Tämä jäätelö oli varmasti parasta suklaa jäätelöä, mitä olen koskaan syönyt.
Kohtuu rasvaista, ja jäätelössä se ei tarkoita vähärasvaista, runsaan suklaista eikä liian makeaa.
Jos olisi ollut aikaa, olisin jäänyt sijoilleni, katsomaan sitä jumalatarta ja syömään jäätelöä.

Mutta matka jatkui.
Satamassa näkyi vanha katti, ruosteen karvas, joka varmasti oli nähnyt parempiakin päiviä, mutta vastaavasti, varmasti tulisi näkemään huonompiakin, kuihtui armottoman valon alla, niin kuin itse kukin.

Vanha kissa, päivään väsynyt, päivysti satamassa, kuin kissalle kuuluu
Vanha kissa, päivään väsynyt, päivysti satamassa, kuin kissalle kuuluu

Satamaa vastapäätä oli kaksirunkoalus, katamaraani, jossa roikkui väsyneesti lepattaen Suomen tasavaltalaisten itsehäpäisevä lippu.

... niin ovat monet meistä lokkeja jotka ei ole mitään ilman valkeaa laivaa, sen turvaa sen tahtoa, varmuutta ylitse mainingin...
… niin ovat monet meistä lokkeja jotka ei ole mitään ilman valkeaa laivaa, sen turvaa sen tahtoa,
varmuutta ylitse mainingin…

Ja perässämme Pietarin Keisarillisen pursiseuran värit purjehdimme nurkan taakse.

Jatkoimme seuraavaan satamaan
Jatkoimme seuraavaan satamaan

Nidri 5.päivä -1

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

NIDRI, SINISEMPI TAIVAS JA MAAILMANSODAN HISTORIAA.

Olimme ostaneet oppaalta, Aarolta, risteilyn Christina nimiseltä moottoripurjealuksella, ja asetuimme matkaan aamuvarhain, sillä satamassa piti mielellään olla jo kohta kahdeksan jälkeen, vaikka lähtö olisi vasta kello 9.00 tms.

Ja merelle ohi Meganissin
Ja merelle ohi Meganissin

Kysykää minulta miten pitkä alus oli, tai mitä tyyppiä, niin voin sepittää jotakin, mutta nyt en sano siitä mitään.

Laivalla oli kannella reippaasti sellaisia polstereita, joille asettua,  ja laivan henkilökunta ohjasikin meidät parhaille paikoille, laivan keulaan, niin että näimme koko ajan minne matkamme johtaa.

Meganissin rantaa
Meganissin rantaa

Ihan ensin ällistelyn aiheeksi riitti se meri ja sinisyys.
Miten paljon sinistä taivasta oli,  ja kuinka lähellä se oli.

Risteleilyemäntä, selostaja-opas, josta myöhemmin lisää, kertoi että Meganissin saari, jossa asuu kuitenkin yli 1000 ihmistä, oli ollut edellisen, ennätys lämpimän kesän ilman vettä, kun joku mulkqvisti ei ollut välittänyt salmen ankkurointiohjeista ja vetänyt vesijohdon saarelle ankkurillaan poikki.
Saatan kuvitella että ko. merihenkilö on saanut kiitosta runsaasti ja kiusaus antaa sitä oikein varren kanssa, on ollut kova.

Meganissin rantaa
Meganissin rantaa

Meganissi tarkoittaa muutoin Suursaarta ja onkin yksi alueen suurimpia, jos kohta tiettömän taipaleen takana, alkoi 50-luvulla tyhjentyä asukkaista.
Koko etelärannalla ei ollut yhtään maihinnousupaikkaa tai uimarantaa, mutta hyvin kaunis se oli.

Pieni sotahistoriallinen tarina liittyy saaren etelätörmässä olevaan Papanikoliksen luolaan.
Liekö Kreikka toisen maailmansodan ainut miehitetty maa, jolla oli koko sodan ajan vastarintaliikkeellään käytössä sukellusvene?

Papanikoliksen luola, Meganissin etelärannalla
Papanikoliksen luola, Meganissin etelärannalla

Kun Italia valtasi Kreikan II Maailmansodan aikana, sukellusvene Papanikolis piilottautui luolaan Meganissin etelärannalla. Kapteeni oli Joonian saaristosta kotoisin ja tunsi vedet ja luolat, niin että piti koko sodan ajan sukellusveneen hallussaan, sai liittoutuneilta polttoainetta, mutta ennen muuta Meganissin asukkaat pitivät huolta aluksen miehistön huollosta, ja alus oli usein piilossa Meganissin luolassa, jota nykyään kutsutaan Papanikoliksen luolaksi.

70-luvulla maanjäristys sorti saaren etelärantaa niin että luola lyheni metritolkulla, mutta on edelleen Kreikan toiseksi suurin meriluola.

Nidri 4.päivä

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 19, 2016

Nidrissä satoi

Sinä päivänä Nidrissä satoi.

Sade roikkui vetten päällä
Sade roikkui vetten päällä

Jos sanoisin että sade lankesi kuin lankesi enkeli jäiseen asfalttiin Franzenin kadun risteyksessä, valehtelisin.
Tai jos sanoisin, sateen langenneen kuin lankesi Don Alfonso de Medina y Terragon y Domencio Rio de Janeiron tangohuoneen takahuoneessa, valehtelisin.
Ei, sade lankesi kuin Heikki Virtanen matkalla kotiin Kaisaniemen kadulla, tottuneesti, vain yhdelle. 

Sateen sattuessa, sateessa
Sateen sattuessa, sateessa

Sateen kaatuessa Nidriin, jokainen haki sateensuojaa, kuin taisi, vaimoni löysi sen merestä.

Jossakin vaiheessa iltapäivää sateesta löytyi reikä, jota pitkin pääsimme läheiseen pizzeriaan, jota piti viehättävä roomalaisrouva, ystävällinen, lämmin ja huolehtiva.

Erittäin oivallista pizzaa
Erittäin oivallista pizzaa

Ainoina asiakkaina sateisessa päivässä otimme kerrassaan erinomaiset pizzat, kenties parhaat mitä olen vanhassa maailmassa syöneet.

Pizzeriassa selvisi sekin, mikä saari se oli, se lähempi, joka näkyi Meganissin suunnalla.

Zio Feden saari
Da Zio Feden saari

Ja sitten takaisin hotelliin, lukemaan, kirjoittamaan, ottamaan lasillinen terassin katoksen alle.

Jostakin sateen reiästä tuli laiturille katti, kuikuillen kaloja, happamana.

Katti katsoi mereen
Katti katsoi mereen

Kuka tietää mitä näki ja katsoiko kukaan takaisin?

Ja iltapäivän kaatuessa iltaa kohden satoi…

Iltapäivällä satoi
Iltapäivällä satoi

Ja sitten vielä lisää

Ja sateen jälkeen...
Ja sateen jälkeen…
ja sade painoi kylää ja sitten....
ja sade painoi kylää ja sitten….
...satoi hiljalleen...
…satoi hiljalleen…
Laituri5 kopio
… ja viimein…

…sade itseensä kyllästyneenä hukuttautui Joonian merelle.

Nidri 2.päivä

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

Kreikan ensimmäinen päivä

TOUKOKUU 17, 2016

Jostakin syystä uni maittoi, vaikka ensimmäisenä yönä olikin hieman kylmä ja jalkaa särki, mutta aamulla, kun viimein raahusti liikkeelle, aamiainen maistui.

Ensimmäinen aamiainen Nidrissä
Ensimmäinen aamiainen Nidrissä

Aamiainen on hyvin yksinkertainen, mutta erittäin maittava.
Leipää, juustoa (yllättävän hyvää hotellin juustoksi), makkaran tapaista,  paikallista jugurttia, mysliä, munaa, tuoremehua ja kahvia.  Ja jugeen toki saattoi laittaa hilloa ( paria laatua) tai hunajaa,  tai molempia.

Kyllä sillä  pärjäsi hyvinkin iltapäivän puolelle.

Hotelli Marina Pansionin ranta.
Hotelli Marina Pansionin ranta.

Tjäreborgin opas,  mukava nuorimies, Aaro, joka kovasti muistutti kauan sitten kadonnutta tuttuani, pistäytyi hotellille, ja tilasimme häneltä perjantaiksi risteilyn, joka on sitten oma messunsa.

Hotelli oli pieni.
Kuusi huonetta kerroksessa, kaksi kerrosta ja sisääntulokerros, jossa ymmärtääkseni oli vielä kolme huonetta, eli kaikkineen 12 huonetta.

Meidän lisäksemme siellä oli vain neljä ruotsalaista, kuten myöhemmin selvisi Brasiliasta, jotka jatkaisivat kesän viettoon Kalmariin, josta olivat kotoisin.

Kausi aluillaan ja sen vuoksi rauhallista, eikä kaikki vielä ollut ihan toiminnassa.

Marina Pansion hotellin laituri.
Marina Pansion hotellin laituri.

Aurinkoa, 24 astetta lämmintä, ja kevyt tuuli, tekivät olomme mukavaksi. Öllöttelimme aikamme hotellilla,  pelasimme korttia, vaimo kävi uimassa, luimme ja rentouduimme. Edelliset pari vuorokautta olivat olleet molemmille vähän rankkoja, joten se tuli tarpeeseen.

Vastapäätä, Nidrin pääkadun manteen puolella, oli pieni leipomon myymälä, josta sai evästä huoneeseen ja söimme siellä ensin pienen väliaterian, otimmepa päiväunetkin, ennen kuin lähdimme syvemmälle Nidriin.

Kissat ovat, näin ollen antanut itselleni kertoa, Kreikassa kaikkialla, missä on ihmisiä,

Nidrin kissi
Nidrin kissi

Ensimmäisen kissan, tämän kauniin elikon, näimme melkein oitis kun lähdimme hotelliltä kylän keskustaan.
Osa kylän kissoista näytti hyvinkin hyvinvoivalta, mutta näimme myös muutaman surkean otuksen, joista, hellän sydämeni vuoksi, olisi ollut kohtuullista päästää elä ulos.

Nidri on niin sanottu kahden kadun kylä.
Oli pääkatu, joka kulki rannan suuntaisesti ja sitten oli sivukatu, jonne ohjattiin läpikulkuliikenne ja rekat, jos ne eivät vasiten olleet kylään tulossa.
Sitten oli rantaan menevät kujat, ja sitten oli kiertotien ja pääkadun yhdistävät kujat.

Pääraitti oli iltaisin virallisesti kävelykatu, mutta tulkinta kävelykadusta oli melko helsinkiläinen.
Periaatteessa jako oli selkeä.
Pääkadun itälaidalla oli hotellit ja ravintolat, länsilaidalla muut palvelut, vaikka sitten pieniä heittoja oli puoleen ja toiseen.

Yksi heitto oli kirkko, joka oli itälaidalla katua.

Nidrin kirkko
Nidrin kirkko

Nidrin kirkko oli pieni.
Jotenkin kun on tottunut Italian kirkkorunsauteen, niin yksi pieni kirkko tuhannen asukkaan kylässä tuntui pieneltä.
Kirkko vaikutti suhteellisen uudelta, ja vaikka maalaukset olivatkin ikonin henkisiä, ne eivät tuntuneet ihan tavanomaisilta.

Ruokapaikkamme oli sitten likellä keskustaa oleva Gregoryn rantaravintola.
Hieman vaikea löytää, mutta sisäänheittäjä saatteli meidät pääkadulta rantaan, jossa oli oikein mukava rantaravintola.

En muista, mitä vaimo valitsi, mutta ei kuulu olleen moittimista.

Gregoryn rantaravintola
Gregoryn rantaravintola

 
Itse valitsin sellaisen grillatun sekaliha-annoksen, jota saatan muistaa oikein hyvällä.

Sekalihasatsi Gregoryn rantaravintolassa.
Sekalihasatsi Gregoryn rantaravintolassa.

Tosin täälläkin, niin kuin kotonakin on tapana laittaa vihreitä kasviksia lautaselle.  En oikein ymmärrä sitä tapaa, sillä ruoka on yleensä riittävän kaunista ilman lisäväriäkin.

Ruuan jälkeen takaisin hotellille.
Matkalla, huonokuntoisen, liki hyljätyn näköisen leikkikentän laidalla, missä puussa oleva lappu kertoi, että tontti olisi myynnissäkin, katselimme merelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kalastaja Nidrissä

Lahti oli todella vaikuttavan kaunis, meri sininen, taivas korkea ja sinisemmän taivaan alla muutama kalastajaveneen näköinen ajeli satamaa kohden.

Näkymä pohjoiseen
Näkymä pohjoiseen

Päivän sinistyessä etelän lyhyeen iltaan, me vaelsimme viimeiset etapin hotellille pitkin rantaa, hienon hiekan kuistatessa jaloillemme ”odota eipä uni, odota ei…” mutta siitä piittaamatta istuimme vielä hyvän tovin parvekkeen kuulaudessa korttia pelaten.