Avainsana: metsästysseura

Petjan aikakirjat 2.4 – Tästä poikien kanssa puhuttiin.

Me tästä poikien kesken puhuttiin, kun tuo isoäitikin siitä sanoi, että joka vuosi ne on nämä kantturat tästä menneet, ja me perässä, kahlanneet joen yli, niin kauan kuin mummo muistaa, melkein kolmekymmentä vuotta. 

Niin että sitä me tässä serkkupoikienkin kanssa puhuttiin, jotta isokos hyöty sitä on noiden härkien perässä juosta, jos tuo mummokin sanoi, että hänen mummonsakin jo siitä sanoi, että tästä ne kahlaa joka vuosi, kerran vuodessa yhteen suuntaan, ja sitten syksymmällä toiseen suuntaan. 

Näitä me poikien kanssa puhuttiin.

 Ei me tästä vieraille, ihan vain serkuille ja lankomiehelle, kun sekin on melkein serkku, olikos se mummon siskon, sen jonka leijona vei, tytön poikia. Mutta senkin kanssa me puhuttiin, ja onhan se lankomieskin melkein sukua. 

Sitä se mummukin sanoi, ettei sitä tarttis juosta niiden elikoiden perässä, jos me oltaisi jo siellä mihin ne on tulossa. 

Niin, ja siitäkin me puhuttiin, vaikka ei mummolle, että mukavaahan sitä olisi, jos ei tarttis juosta lauman perässä, vaan vois olla enemmän tyttöjen perässä. 

Ja sitten me suunniteltiin, että kun syksyllä suuri lauma tulee, niin sitten me pojat tapetaan. 

 Me pojat ollaan kyllä aikapoikia tappamaan. 

Niin että vähän on poikien kanssa ollut puhetta, mitä jos me jäätäisiin tähän, ja yritettäisiin pistää niitä sarvipäitä niin paljon kylmäksi, että pärjätään puolikin vuotta, ja voitaisiin sen aikaa vaikka naida, ehkä laittaa vähän…pihaa. Joo, pihaa pitää laittaa, heti kun se keksitty.  

Sitten me voitaisiin kusta virtaan, ja vaan odotella. 

Siinä joutessamme voisimme miettiä sitäkin, että kummasti se on tuo protovehnän korsi tukevampi ja tähkä raskaampi tuossa, mistä se on tuo kantturalauma kulkenut.  

Ja siinä me sitten poikien kanssa mietittiin, että mitäs tehtäisi. 

Jos meinaan niin kuin vaikka käytäisi kalassa. Ja rapsuteltaisiin mahaa. 

Vaan mikäpä kiire tässä. Ehti tuota rapsuttelemaan, jos sitä puoli vuotta odottelee, koska tuo lauma tulee.

Odotellaan että ne kantturat tulee kesälaitumilta, ja tapetaan niin paljon kuin ehitään. Ollaan poikien kanssa juteltu, että tappaminen, se on miesten hommaa.  

Ja jos tuossa noitten tyttöjen mieliksi, nyt kun tätä aikaa on, kaadettaisiin tuosta rinteestä vähän pölliä, jotta siitä voivat sitten poltella, kun laittavat tuota evästä, tuosta jäneksestä, jonka saivat lingolla, sillä aikaa kun me poikien kanssa juteltiin, miten sitten kun sarvipäät tulee… Joutessaan sitä on hyvä olla tytöille mieliksi, sitä herää paremmin nukkuneena, ja varmemmin. 

Mummu se opetti äidille, että jos noita jyviä pitelee aikansa seisovassa vedessä, niin pahalle se haisee, mutta kun sitä juo, tulee silleen hassu olo. 

Niin, että joutessamme voitaisiin vaikka ryypiskellä.

 Ja kusta virtaan. 

Sitä me sitten poikien kanssa mietittiin, mihinköhän asti se kusi siinä virrassa kulki, mietittiin sitä siskoa, joka lähti toiseen heimoon, sielläköhän ne nyt on, alajuoksulla, ja lankomies aamulla juo meitin kuset.

Ja me tuossa poikien kanssa juteltiin, että jos tässä joutessamme, kun ei ole muutakaan puuhaa, niin äidin mieliksi kasattaisiin muutama kivi tuossa riviin ja päällekkäin, ja pantaisiin siihen vaikka vähän kuusta katteeksi, tuohon tulisijan viereen, pohjan puolelle, niin ei puhalla ihan suoraan tulehen. 

Ja sitäkin me tuossa poikien kanssa mietittiin, että jos nyt, kun tuossa on tuota kiveä pohjan puolella, pistetttisiin mummon mieliksi toinen rivi siihen etelän puolelle, niin olisi siinä hyvä vanhan lämmitellä, kun ei ihan luuta myöten tuulisi. 

Ja poikien kanssa ollaan juteltu, että kun ne sarvipäät saapuvat, sitten me tapetaan. 

Tappaminen, se on miesten hommaa.

Sitäkin tässä poikien kanssa puhuttiin, että mummo on vähän huonona, ja kovasti yski yöllä, niin jotta voisikohan tuota laittaa tuohon vielä kolmennen seinän, ettei me herättäisi sen yskimiseen. 

Näitä me poikien kanssa puhuttiin, kun jäi aikaa ja vuoteltiin, koska aikaa jäi, kun ei tarvi sen lauman perässä juosta. 

On se hyvä että sekin asia silloin puhuttiin, niin kuin poikien kesken. 

Ei sitä kaikesta voi kaikille puhua, nämä on näitä miesten juttuja.

Petjan aikakirjat 1.12 -Yritys perheyritykseksi

Siitä on kauan, joten en nyt ihan voi muistaa, miten työnjaon yhteiskunta syntyi, mutta siinä on kerroksia

Ihan ensin perhe.
Oikeastaan, näin sen näen, vaihdevuodet ovat yksi ihmisyyden suuria keksintöjä.

Seksi on yksi syy miksi ihminen on menestynyt, Etten sanoisi keskeinen, ja osa sitä kauppaa on se, että naaraat ovat seksuaalisesti halukkaita muutoinkin kuin kerran vuodessa, tai kun pentu on tarpeeksi iso ruokkiakseen itsensä.
Kuitenkin se, että siinä on useita pentuja pyörimässä jaloissa, toisaalta on menestystekijä, koska voidaan lisääntyä suhteellisen tehokkaasti vaikka simpanssiin tai paviaaniin verrattuna, niin samalla se on riskitekijä, koska pennut syövät, a) eväät b) aikaa.
Ja nyt on hyvä että on se isoäiti, joka ei lisäänny, mutta jonka kokemus ja työkyky auttaa pentujen hoidossa ja ruuan keräämisessä.
Isoäiti on kerrassaan mainio keksintö.
Sanotaanpa näin, että jos isoäiti laumalla menee oikein hyvin, siinä on yhdellä isoäidillä kerralla jälkeläisiä elossa noin tusinan verran. Jos niitä on kovasti enemmän, alkaa isoäidillä olla liikaa duunia. Kun eliniän odote oli hyvissäkin olosuhteissa kenties 25 vuotta, niin kovin paljoa ei ehtinyt.
Esi-isämme opettelivat tätä systeemiä pitkään. Se meni meidän sisäiseen koodiimme, enempi tai vähempi, mutta siellä se lauma on.

Totuimme pörräämään serkkujen kesken. Äidin äidin laumassa, toimiaan pienessä porukassa, suunnilleen tusinan kaverin kera.

Sitten oli nämä kundit, jotka miettivät että jos minä tuota Elinaa, eikun siis tuota, saamarin nautaa pantaisiin nurin. Jumalauta että se on homma. Jos yksi kaveri on vähän väärässä paikassa, niin se on toiselta helpoisti elo irtonaista ja henki tantereella. Syytä on koota porukka joka tietää mitä tekee, homman pitää oikeasti toimia, ja kundien pitää voida luottaa ehdottomasti, ettei toiselta petä hermot just pahaan aikaan.
Homma on hodettava ihan ilmeisesti perheen kesken, pieni ydinryhmä, jonka sisällä kommunikaatio pelaa, mitä kundit sanoo, kuinka monta otetaan porukkaan.
Kyllä tämä nyt näyttää siltä, että ei tämä ihan kolmeen pekkaan mene, ei mitään mahdollisuutta. Miten olisi 20 sillä luulisi onnistuvan,
Ok. 20 kuulostaa kyllä hyvältä, mutta menee säätämiseksi, ei me oikein edes tiedetä ketä me saataisiin tuollaiseen porukkaan, mutta jos sellainen tusina? 

Nyt alkaa kuulostaa hyvältä, jos toi Jussi serkku lähtisi, ja Tero, ja Heidin mies? 
Kyllä tästä metsästysseura saadaan. Nyt vain pitää miettiä, miten me saadaan se saatanan kanttura himaan.

Revoluutio evoluutiossa

Se joka tuo leiriin suurimman antiloopin on kyllä kovin jätkä ja vie paikan parhaat naiset.

Ja jos ei tuo,niin pitäähän sitä ainakin lohduttaa.

Siellä, ihmisyyden juuressa, kun isoäiti on opettanut tyttärilleen ja heidän pennuilleen, mitä yrttiä voi syödä, mistä reiästä kannattaa hätistää rotta syötäväksi, ja mistä ei. Siellä on syntynyt malli siihen, miten me kommunikoimme ryhmässä, ja kuinka suuressa ryhmässä me toimimme parhaiten.

Ja jossakin vaiheessa kundit alkoivat katsella gnuta sillä silmällä, miten helvetisti irtoaa pesää sille, joka kaataa gnun.

Siihen aikaan kundit painoi jotakin 40 kiloa, ja gnu 500 kiloa.

Sitä on munia rapsuteltu eräskin tovi, kun asiaa on mietitty.

Ja on alettu järjestellä hommaa.

Saattoi olla, että siinä meni muutama sukupolvi, ennen kuin homma onnistui, mutta kun se onnistui, voi kristus sitä pesän määrää. Lue lisää ”Revoluutio evoluutiossa”