Avainsana: metsästysseura

Petjan aikakirjat 2.4 – Tästä poikien kanssa puhuttiin.

Me tästä poikien kesken puhuttiin, kun tuo isoäitikin siitä sanoi, että joka vuosi ne on nämä kantturat tästä menneet, ja me perässä, kahlanneet joen yli, niin kauan kuin mummo muistaa, melkein kolmekymmentä vuotta. 

Niin että sitä me tässä serkkupoikienkin kanssa puhuttiin, jotta isokos hyöty sitä on noiden härkien perässä juosta, jos tuo mummokin sanoi, että hänen mummonsakin jo siitä sanoi, että tästä ne kahlaa joka vuosi, kerran vuodessa yhteen suuntaan, ja sitten syksymmällä toiseen suuntaan. 

Näitä me poikien kanssa puhuttiin.

 Ei me tästä vieraille, ihan vain serkuille ja lankomiehelle, kun sekin on melkein serkku, olikos se mummon siskon, sen jonka leijona vei, tytön poikia. Mutta senkin kanssa me puhuttiin, ja onhan se lankomieskin melkein sukua. 

Sitä se mummukin sanoi, ettei sitä tarttis juosta niiden elikoiden perässä, jos me oltaisi jo siellä mihin ne on tulossa. 

Niin, ja siitäkin me puhuttiin, vaikka ei mummolle, että mukavaahan sitä olisi, jos ei tarttis juosta lauman perässä, vaan vois olla enemmän tyttöjen perässä. 

Ja sitten me suunniteltiin, että kun syksyllä suuri lauma tulee, niin sitten me pojat tapetaan. 

 Me pojat ollaan kyllä aikapoikia tappamaan. 

Niin että vähän on poikien kanssa ollut puhetta, mitä jos me jäätäisiin tähän, ja yritettäisiin pistää niitä sarvipäitä niin paljon kylmäksi, että pärjätään puolikin vuotta, ja voitaisiin sen aikaa vaikka naida, ehkä laittaa vähän…pihaa. Joo, pihaa pitää laittaa, heti kun se keksitty.  

Sitten me voitaisiin kusta virtaan, ja vaan odotella. 

Siinä joutessamme voisimme miettiä sitäkin, että kummasti se on tuo protovehnän korsi tukevampi ja tähkä raskaampi tuossa, mistä se on tuo kantturalauma kulkenut.  

Ja siinä me sitten poikien kanssa mietittiin, että mitäs tehtäisi. 

Jos meinaan niin kuin vaikka käytäisi kalassa. Ja rapsuteltaisiin mahaa.  Lue lisää ”Petjan aikakirjat 2.4 – Tästä poikien kanssa puhuttiin.”

Petjan aikakirjat 1.12 -Yritys perheyritykseksi

Siitä on kauan, joten en nyt ihan voi muistaa, miten työnjaon yhteiskunta syntyi, mutta siinä on kerroksia

Ihan ensin perhe.
Oikeastaan, näin sen näen, vaihdevuodet ovat yksi ihmisyyden suuria keksintöjä.

Seksi on yksi syy miksi ihminen on menestynyt, Etten sanoisi keskeinen, ja osa sitä kauppaa on se, että naaraat ovat seksuaalisesti halukkaita muutoinkin kuin kerran vuodessa, tai kun pentu on tarpeeksi iso ruokkiakseen itsensä.
Kuitenkin se, että siinä on useita pentuja pyörimässä jaloissa, toisaalta on menestystekijä, koska voidaan lisääntyä suhteellisen tehokkaasti vaikka simpanssiin tai paviaaniin verrattuna, niin samalla se on riskitekijä, koska pennut syövät, a) eväät b) aikaa.
Ja nyt on hyvä että on se isoäiti, joka ei lisäänny, mutta jonka kokemus ja työkyky auttaa pentujen hoidossa ja ruuan keräämisessä.
Isoäiti on kerrassaan mainio keksintö. Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.12 -Yritys perheyritykseksi”

Revoluutio evoluutiossa

Se joka tuo leiriin suurimman antiloopin on kyllä kovin jätkä ja vie paikan parhaat naiset.

Ja jos ei tuo,niin pitäähän sitä ainakin lohduttaa.

Siellä, ihmisyyden juuressa, kun isoäiti on opettanut tyttärilleen ja heidän pennuilleen, mitä yrttiä voi syödä, mistä reiästä kannattaa hätistää rotta syötäväksi, ja mistä ei. Siellä on syntynyt malli siihen, miten me kommunikoimme ryhmässä, ja kuinka suuressa ryhmässä me toimimme parhaiten.

Ja jossakin vaiheessa kundit alkoivat katsella gnuta sillä silmällä, miten helvetisti irtoaa pesää sille, joka kaataa gnun.

Siihen aikaan kundit painoi jotakin 40 kiloa, ja gnu 500 kiloa.

Sitä on munia rapsuteltu eräskin tovi, kun asiaa on mietitty.

Ja on alettu järjestellä hommaa.

Saattoi olla, että siinä meni muutama sukupolvi, ennen kuin homma onnistui, mutta kun se onnistui, voi kristus sitä pesän määrää. Lue lisää ”Revoluutio evoluutiossa”