Avainsana: muutos

Petjan aikakirjat 2.15 Mitä piti tehdä? 

Maatalous tarkoitti työtä.
Piti raivata, istuttaa, kitkeä, kastella, suojella, paimentaa ja pitää maa hallussa. 

Mutta se työ oli nyt tehtävä.
Ja lisäksi piti omistaa.
Kun työ puuttui pitkäjänteiseksi, sinun piti varmistaa se, että työn hedelmät tulivat sinulle. Se tarkoitti omistusoikeuden syntymistä; koska sinä olit tehnyt työn, sadon pitäisi kuulua sinulle.
Ja koska sinä omistit ja teit työn, et enää ollut halukas jakamaan työsi tuloksia samalla tavalla kuin metsästäjä-keräilijänä. 

Maatalouteen siirtyminen vaikutti kaikkialle. Teknologia muuttui, sillä tarvittiin uusia työkaluja ja uudet työkalut tarkoittivat myös uusia töitä.
Yhteiskunta muuttui jakamistalouden väistyessä ja omistamisen muuttaessa yhteiskunnallisia suhteita.
Ihmisestä tuli myös paikoillaan pysyvä, ja tämä tarkoitti muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja rakentamisessa.
Maatalous muutti luontoakin syvällä tavalla, sillä kehittyi niin uudenlaisia eläin, kuin kasvilajeja, ja maataloutta varten raivattu maa vaikutti ympäristöönsä monella tavalla. Uusista kasvilajeista monet olivat sellaisia, etteivät ne enää pärjänneet ilman ihmisen kylvämistä, kitkemistä ja kastelua.
Muutos ei ollut nopea, vaan kesti tuhansia vuosia, mutta silti sen vaikutukset olivat järisyttäviä. 

Tämä muutos ei ollut vapaaehtoinen vaan pakon edessä, koska ihmiset olivat tappaneet niin suuren osan riistasta, että oli pakko sopeutua, sopeutua tai kuolla.
Ja kaikki muuttui.

Stressaavat muutosvoimat -3

100909 100Kuten aikaisemmin kuvittelen sanoneeni, maailman muuttuminen aiheuttaa stressiä, mutta me emme oikeasti voi sille mitään, että maailma muuttuu. Teknologian kehitys, ihmisen vaikutus ympäristöön, ihmisten keskimääräinen kyvyttömyys hahmottaa kokonaisuutta, mukavuuden halu, ahneus ja kaikki, muodostavat sellaisen globaalin järjestyksen, jossa meidän mahdollisuutemme vaikuttaa yksilöinä ovat hyvin rajalliset, ja se mitä me kuvittelemma elämän hallinnaksi, on vaikutukseltaan sama kuin suojaantua tsunamilta talouspaperirullalla.
Kuitenkin kuvitelma siitä, että homma on hallussa, on siinä määrin tärkeä säilyttää, että olemme valmiita tekemään uskomattomia mielen akrobaattiliikkeitä, voidaksemma säilyttää mielikuvan järkevästä, turvallisesta ja hallitusta maailmasta. Lue lisää ”Stressaavat muutosvoimat -3”

Stressaavat muutosvoimat 2

301011 036Siirtyminen metsästystalouteen muutti yhteisön rakennetta, mutta stressi jäi.

Mieleemme on jäänyt edelleen tietyt markkerit tuolta ajalta. Ihmiselle optimi tiimi on seitsenhenkinen ja kun yhteisö kasvaa noin 200 yksilönkokoiseksi, ihmisen kyky hahmottaa lauman sosiaalisia suhteita ja hierarkiaa ylikuormittuu, ja tästä seuraa laumassa hämmennystä riitoja ja epätietoisuutta.

Ihminen on oppinut, jossakin määrin, ja yksilöllisin varauksin käsittelemään tätä yhteisöstressiä luokittelemalla yhteisön jäseniä. Tällä tavoin apina hänessä voi jakaa sosiaalisen ympäristön luokkiin, jonka avulla hän mallintaa ryhmän sisäisiä suhteita.

Asia, mitä en mainitse, mutta jonka voisin mainita, on kulttuuristressi, joka johtuu maailman nopeasta muuttumisesta.
Ihmisessä on syvä muutosvastarinta. Se on ihmiseen rakennettu ja elämää säilyttävä voima.
“Ennen kärsimme nää tietyt tuskat,
kuin käymme uusiin, joit emme tunne”

Esi-isämme elivät periaatteessa hyvin samanlaisessa ympäristössä koko ikänsä, jopa niin, ettei minun ettei meidän sukupolvemme isoisoisäin elämä paljoa eronnut heidän isoisäin elämästä.
Muutokset jota yhteiskunnassa tapahtui, olivat joko hyvin hitaita, kuten vaikkapa vehnän tai raudan saapuminen eurooppaan, jotka molemmat levisivät vajaan kilometrin vuodessa idästä länteen. Ja sitten oli hyvin nopeita muutoksia, mutta jotka olivat yleensä joko hyvin paikallisia, tai hyvin letaaleja, joten niitten vaikutus koko populaatioon jäi yleensä vähäiseksi.
Samaan aikaan ihmisen keskeinen ominaisuus on sopeutuvaisuus, mutta sopeutuvaisuus voi tapahtua vain silloin kun jäädään eloon, näin ollen, ihminen on pyrkinyt säilyttämään ne olosuhteet missä hän on elossa, tai sitten muokkaamaan olosuhteita sellaisiksi. Kun ihminen on muuttanut uusille seuduille perimmiltään on ollut kysymys eloonjäämisestä.

Minä kirjoitin kerran, Duuni.netin yhteisötoimittajana ollessani kirjoituksen, joka liittyi erään jäsenen pojan tappoon, mutta jossa puhuin myös siitä, miten paljon ihmisen elämään mahtuu.

Nyt meidän elämäämme mahtuu huomattavasti enemmän, kuin isoisoisäimme aikaan. Olen antanut kertoa että normaalia elämää viettävä suomalainen näkee yhden päivän aikana kasvoja yhtä paljon kuin normaalisuomalainen näki 150 vuotta sitten eläissään.

Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tiedonvälitys tuo uutta asiaa lakkaamattomana virtana, eikä meillä riitä se, että me ajalehdimme tuossa virrassa, vaan meille luodaan myös kulttuurillisia paineita uida, kylpeä ja juoda siitä. Jos jossakin seurassa kertoo, ettei seuraa salattuja elämiä, katsotaan samalla tavalla, kuin olisi 30 vuotta sitten kertonut seuraavansa salattuja elimiä.

Muutosvastarinta on ihmisen olemuksessa. Minä en sano, että se on hyvä tai paha, vaan se on inhimillistä.
Mutta samaan aikaan muutos, joka on karannut yksilön hallinnan tavoittamattomiin, pakottaa ihmistä sopeutumaan tai murtumaan. Aikaisemmin maailma oli paikka, jossa oli tilaa paeta muuttuvia olosuhteita, muuttaa savannilla 10 kilometriä, kun yhteisö ja muutos alkoi vittumaan.

Minne me nyt voisimme paeta?

Sanon sitä alteraatiostressiksi

Alteraatiostressi
Alteraatiostressi

Kirjoitin viime vuosituhannella ilmiöstä, jonka nimesin alteraatiostressiksi.
Kyse ei ole vain muutosvastarinnasta, vaan syvemmästä ilmiöstä.  Nimi on huono, mutta saa kelvata.

Ihmisen historiassa muutokset parempaa ovat olleet hitaita.
Nopeat muutokset taas, ne ovat olleet tulvia, tulipaloja, sotia, murhia ja tauteja.

Ne muutokset jotka ovat tapahtuneet kohden parempaa, ovat yleensä tarkoittaneet työtä ja tapahtuneet hitaasti verrattuna niihin muutoksiin, jotka ovat vieneet parempaan päin. Lue lisää ”Sanon sitä alteraatiostressiksi”

Alteraatiostressi

Kirjoitin viime vuosituhannella ilmiöstä, jonka nimesin alteraatiostressiksi.
Kyse ei ole vain muutosvastarinnasta, vaan syvemmästä ilmiöstä.  Nimi on huono, mutta saa kelvata.

Ihmisen historiassa muutokset parempaa ovat olleet hitaita. 
Nopeat muutokset taas, ne ovat olleet tulvia, tulipaloja, sotia, murhia ja tauteja.

Ne muutokset jotka ovat tapahtuneet kohden parempaa, ovat yleensä tarkoittaneet työtä ja tapahtuneet hitaasti verrattuna niihin muutoksiin, jotka ovat vieneet meitä huonompaan.

Talonrakentaminen on tarkoittanut suojaa ilmastoa vastaan, mutta sen rakentaminen on kestänyt viikkoja, parhaimmillaankin.
Pellonraivaus ja viljely on vaatinut kuukausia, ja silti tulos on ollut epävarma.
Sian kasvatus porsaasta teuraaksi on vaatinut aikaa ja resursseja.

Kaikkeen tähän on tarvittu työtä. Lue lisää ”Alteraatiostressi”