Avainsana: Odysseus

Cardloo…7

“Tai se kertoo vain, että Odysseus oli mies, joka vietti vuosia paneskellen ympäriinsä, ja sepitti myöhemmin tarinan?” Ramsay katsoi Longneria kuin haastaen.


“Kenties, mutta se on sitten Odysseuksen tarina. Tarinassa on aina monta tarinaa, on kertojan tarina, henkilöiden tarina ja kuulijan tarina. Kertojan tarina on se, minkä hän kertoo, mutta hän saattaa silti jättää pois jotakin, minä tietää tarinaan kuuluvaksi, mutta ei pidä kuitenkaan juuri nyt sen kertomista tarpeellisena tai tarkoituksenmukaisena. Sitten on henkilöiden tarina, ja tätä me emme yleensä tule ajatelleeksi; se ei ole sama kuin kertojan tarina. Voimme kuulla tarinan Odysseuksesta tuhannen kertojan kertomana, kuulematta silti Odysseuksen tarinaa, vain muiden tulkinnan siitä, sellaisten ihmisten, jotka eivät olleet mukana Odysseuksen tarinassa.
Ja sitten on kuulijan tarina, miten kuulija ymmärtää tarinan, mitkä hänen omat kokemukset vaikuttavat tulkintaan, ja osaako hän erottaa oman tarinansa kertojan tarinasta?”
“Ja mikä sitten on teidän tarinanne? Muistuttaako se kenties Odysseuksen tarinaa?”
“Nyt kun tuli puheeksi, Ramsay, niin saattaa muistuttaa enemmän kuin olen tullut ajatelleeksi, tarina eksyneestä merimiehestä, pitkästä matkasta kotiin ja noidista ja puolijumalista jotka sekoittavat ihmisten elämän!”
Ramsay ei voinut peittää huvittuneisuuttaan.
“Ja miten tästä tulikin mieleeni; missä on rouva Longner?”
“No Helenellä on paljon tehtäviä täällä kartanolla, hän huolehtii suuresta osasta firman arkipäivän asioita, vaikka suurin vastuu on jo pojallani.”
“Tavannen rouva Longnerin vielä?”
“Aivan varmasti, luulen että tulette tapaamaan vielä kaikki!” 

Taas Longnerin vastaus jotenkin huvitti Ramsaytä, miehen käytöksessä oli jotakin ristiriitaista ja hurmaavaa. Mies oli samaan aikaan mahtipontinen, itseironinen, julistava ja salaileva, hieman höppänä ja hyvin viisas.
“Ketkä kaikki?”
“Kaikki täällä kartanolla ja tuolla,” kuivakka käsi viittasi kaaressa pohjoiseen, hoitolaan päin, “sokkelossa.”
“Sokkelossa?”
“Niin. Me sanomme täällä hoitolaa sokkeloksi.”
“Ymmärrän,” Ramsay oli kuullut hoitolan labyrintistä, ja juuri se herätti hänessä epäilyksiä. “Hoitaako poikanne nyt, “Ramseytä epäilytti jotenkin sanan käyttö tässä, “ sokkeloa?”
“No ei todellakaan. Sokkelo ja yhtiö ovat kokonaan eri asioita!”  

Cardloo… 6

Ramsayn käsi vaelsi kirjahyllyn reunalla. Hän ei tunnistanut kaikkia kieliä, mitä hyllyissä oli, mutta monet kirjailijanimet kyllä, “Maailma muuttuu. Eikä aina parempaan suuntaan, “hän sanoi kuljettaen sormeen kirjahyllyn reunassa, missä oli John Irvingin töitä ainakin kuudella kielellä, “ ja kun äiti kuoli, ajattelin että voisin palata Eurooppaan.”
“Äitipuolenne.” Se ei ollut väite, vaan toteamus.
“No, tilanne oli mutkikas. Hän oli adoptioisäni toinen vaimo, ensimmäisen kuoltua, mutta myös hän adoptoi minut.” Sitten hän laski kätensä yhdelle kirjoista, Kaikki Isäni Hotellit, englanniksi, ja heitti pallon takaisin, “Entä teidän äitinne?” Ja työnsi kirjan takaisin paikalleen ja poimi käteensä toisen, viereiseltä hyllyltä.
“Minunko?” Longner näytti olevan yllättynyt kysymyksestä, “Minun äitini on ollut kuollut jo vuosia. Hän kuoli ennen kaikkea tätä,” ja Longner heilautti kättään ympäriinsä, eleellä joka olisi voinut viitata niin kartanoon, hoitolaan kuin koko maailman tilanteeseen.
“Millainen hän oli?” Ramsay jatkoi suoraan, ja ja avasi kädessään olevan vanhan punakantisen kirjan, Odysseia, kreikkalais-ranskalainen kommentoitu versio.
“Minun äitini… No, minä tiedän että te olette yrittänyt ottaa minusta selvää, niin kuin minä olen ottanut selvää teistä. Ja minun äidistäni ei paljoa perheen ulkopuoliset tiedä, mutta hän oli onneton ihminen, jolla oli paljon ongelmia.”  Ramsay oli aikeissa heittää uuden kysymyksen, mutta nyt Longner yllätti. “Ja eräällä tavalla tekin olette täällä äitini ongelmien vuoksi, mutta me puhumme äideistä lisää myöhemmin.” 

“Muse, dis-nous les maux nombreux, les longues souffrances du divin Ulysse au retour de Troie la ville sacrée, dis-nous ses luttes pour sa vie et celle de ses compagnons,—les insensés!—auxquels furent ravi le jour du retour, pour avoir immolé les génisses saintes du Soleil,” Ramsay luki ääneen kirjasta, selkeällä ja kauniilla äänellä.
“Luette hyvin ja äännätte kauniisti,” kiitteli talon isäntä.

“Neljä vuotta Sveitsissä, “Ramsay sanoi pistäen kirjan pois. “osaatteko te ranskaa? Tai koineeta?”
“Koineeta? “Longner nauroi. “En todellakaan, hyvä että kirjaimet osaan. Ja ranskaa, no, vähän enemmän kuin vain kirjaimet, mutta en sanoisi osaavani.”
“Teillä on kuitenkin Odysseus ranskalais-kreikkalaisena painoksena.”
“Sanotaan että se on vierasvara?” Ehdotti isäntä hymyillen. “Muistatteko että Odysseus sai matkallaan lapsia?”
“Niin, Kirken, sen noidan kanssa. Mitä se kertoo Odysseuksesta?”
“Ehkä se kertoo, että elämä jatkuu?”