Avainsana: organisaatio

Petjan Aikakirjat 2.20 – Minkä jumalan tähden te näette tuollaisen vaivan?

Siirtyminen maatalouteen oli välttämätön muutos, koska ihmisestä oli tullut liian tehokas metsästäjä, ja kykeni metsästämään jo lajeja sukupuuttoon. Tämä aiheutti sen niukkuuden joka pakotti ihmisen loikkaan seuraavalle tasolle.
Siitä voidaan olla erimieltä, oliko se loikka eteen, taakse, ylös, alas vai ansakuoppaan, mutta se oli tapahtui.
Maatalouden teki mahdolliseksi yhteistoiminta ja työnjako, ja nämä eivät olisi olleet mahdollsia, ilman keräilijämetsästäjän kykyjä, ja toisaalta, sen sisäänrakennetun vihamielisyyden ohittamista, mitä ihminen tuntee muukalaisia kohtaan.
Uskonnon, monijumalaisen uskonnon, vaikutus tarvittiin siirtämään ihminen uuteen kehitysvaiheeseen.
Aikaisemman animismin, jossa kaikella oli henki, sielu, jonkinlainen tahto ja suojelija, paikoilla, kivillä, puilla, eläimillä, korvasi jumalat, jotka muistuttivat paljon näitä henkiä, ja luultavasti olivat kehittyneet niistä, Zeus- ukkosen jumalana, tai Tapio, metsän ja metsästyksen jumala, ovat juuri tätä perua, joskin tähän Tapioon palaan vielä.

Olisiko ollut kaksi tai kolme päivää sitten, kun sanoin eräässä keskustelussa, jossa valitettiin sitä, että uskontoa käytetään vallan välineenä ja ihmisten hallitsemiseen, ettei koko uskonnolla ole muutoin merkitystä, jos sitä ei käytetä ihmisten hallitsemiseen.
Ja siinä se on.

Uskonto, yhteisiin jumaliin uskominen, se antoi yhteisölle vallan, tai me voimme sanoa myös, mahdollisuuden, organisoida toisiaan vastaan ikuisessa hävityssodassa olevat heimot jonkinlaisiksi suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotka mahdollistivat hankkeet, jotka olivat yhtä heimoa suuremmat.

Vanhimmat jäänteet siitä, että ihminen on toiminut organisoidusti porukoissa, jotka ovat yli 150 hengen heimoja, ovat juuri uskonnollisia.
Maailman vanhin rakennus, temppelikokonaisuus, on noin 13 000 vuotta vanha Göbekli Tepen temppeli Turkissa, likellä Syyrian rajaa, on osoitus siitä, millaisiin hankkeisiin on tarvittu yli heimorajojen ulottuvaa yhteistyötä, mutta sen sijainti on myös osoitus siitä, ketkä yhteistyötä ovat tehneet.
Göbekli Tepe on ollut riistan vuotuisen vaellusreitin varressa, se on ollut loistavaa metsästysmaata, mutta myös paikassa, jossa on voinut ajatella, että osa saaliista on saatu talteen korkeammalle paikalle, missä on ollut kylmempää säilyttää saalista.
Temppelialue on myös rakennettu ennen viljelyä, mutta vain “hetkeä ennen” alueen vanhimmat osat ovat vanhempia kuin mikään tunnettu todiste maanviljelyksestä, mutta uudemmat osat suunnilleen saman ikäisiä.
Jotta tuollainen monimutkainen rakennelma on voitu saada aikaan, on ensinnäkin pitänyt olla aikaa tehdä sitä, toiseksi on pitänyt olla työvoimaa enemmän kuin vain yhden Dunbarin yksikön, 150 verran, ja lisäksi keräilyn ja metsästyksen ylijäämän on pitänyt olla sellainen, että aikaa ja resursseja rakennustyöhön on ollut, sekä organisaatiokulttuurin on pitänyt kehittyä tarpeeksi pitkälle, jotta suurisuuntainen, ennen näkemättömän suuri ja monimutkainen rakennushanke on voitu organisoida, joten todennäköisesti on ollut olemassa jonkinlainen työnjohto ja suunnitelma siitä, miten tämä asia saadaan aikaan.
Yhdessä tämä on tarkoittanut sitä, että ihmiskunta on ollut valmis vallankumoukseen, kulttuuri loikkaan, jossa irtaannutaan metsästyksestä.

Ken vartijaksi inssin laitetaan?

Käytännössä jo muutaman kymmenen ihmisen organisaatiossa, tulee aiheelliseksi miettiä miten ryhmien välinen tiedonkulku järjestetään tehokkaimmalla tavalla, ja miten ryhmät voivat toimia tehokkaimmin kompastumatta toisiinsa, eli meidän on miettivä taktisia tiimejä.

Kun organisaatio kasvaa, pitää alkaa miettimään strategisen tason ryhmiä.
Nyt on myös kysymys siitä, mikä organisaatio on kyseessä.

Modernissa yhteiskunnassa organisaatio voi olla yritys, yhdistys, virkamiesorganisaatio, kuntahallinnon organisaatio, jne.

Suurissa organisaatioissa eivät organisaation operatiivisen tason tavoitteet ja organisaation johdon tavoitteet, tai organisaation tarkoitus välttämättä ole samat.

Organisaatiota on ohjattava niin, että se täyttää sille tarkoitetun tarkoituksen, ja samalla niin, että sen organisaatiossa olevista ryhmistä saadaan ulos niissä oleva potentiaali, antamalla niitten itse ohjata työtään, silloin ja siinä määrin kuin se on mahdollista, niin että ryhmä löytää parhaimman tavan täyttää tarkoituksensa.

Tässä on kyse esimies- ja johtamistaidosta.
Miten hallinnoida eri ryhmistä koostuvia organisaatioita, niin että fokus säilyy, organisaatio toimii, ja tiimit tekevät parhaiten sen, mitä varten ne ovat luodut. Lue lisää ”Ken vartijaksi inssin laitetaan?”

12 notkeaa miestä

12 hengen ”metsästysseura” voi synnyttää toimivan yhteisöllisyysyksikön, joka toimii autonomisesti, jossa tiedonkulku toimii, voidaan oppia sanattomia toimintamalleja, voidaan luottaa siihen, että tiedetään mihin tyypit pystyy.

Tuollaiselle yksikölle voidaan antaa, jos se on oikein muodostettu, autonomisia tehtäviä, ”kaadatte mammutin”, ”rakennatte talon”, ”kaivatte juoksuhaudan”, ”tuhoatte tuliaseman” ja sen jälkeen jättää se tehtävä ryhmän itsensä hoidettavaksi.

Mutta sen jälkeen, kun porukkaa on enemmän, se alkaa tarvita hallinnointia, järjestelyjä siihen, miten osastojen välinen tiedonkulku toimii, kuka hoitaa kontaktit vertikaalisesti, kuka horisontaalisesti, mitkä on tiimien vastuualueet.

Tämäkin voidaan vielä hoitaa, jos tilanne tiedostetaan, osittain, imitoiden autonomisia malleja, eli ohjataan ryhmät muodostamaan ”horisontaalisia tiimejä”, mutta vain tiettyyn rajaan asti, ilman että tiimi itse kärsii.

Tässä on hierarkian ja tiimityön kulma.

Olisi luotava järjestelmä, jossa tiimit yhdistyvät niin, että jokaisesta tiimistä on yhteyshenkilö hierarkiassa seuraavassa portaassa, eli kutsuttakoon sitä nyt vaikka taktiseksi ryhmäksi Samaan aikaan tämän kontaktihenkilön tulee olla sekä taktisen, että operatiivisen tason tiimin jäsen, niin että hänen asemansa operatiivisessä tiimissä ei kuitenkaan horju.

Ja edelleen. Lue lisää ”12 notkeaa miestä”