Avainsana: Petjan aikakirjat

Petja aikakirjat 1.18. – Homo, heitä…

Asia, joka ei heti tule mieleen, kun miettii ihmisen ylivoimaa, on oikeastaan peräisin riippuvaisuussuhteesta. Puihin.
Periaatteessa kaikki kädelliset kykenevät jollakin tavoin viskomaan erilaisia kiviä, oksia tai mitä nyt käsillä on, kun on tarvis, mutta ihminen on ylivoimainen heittäjä. Se on saattanut olla se syy, miksi ihminen on alun perin kiveen tarttunut, heittääkseen sillä lähestyvää saalistajaa. Seuraavaksi sillä heitettiin jo saaliin saanutta saalistajaa ja seuraavaksi saalista. 

Ja siitä se lähti.
Kolkutetiin sitä kiveä niin että saatiin siihen vähän terää.
Ja jossakin vaiheessa huomattiin, mikä etu on keihäässä, ja sitten alkoi iskukeihään kehittyminen heittokeihääksi.
Saalistaja, joka saattoi juosta päivän, ja sitten heittää saalistaan jollakin projektiililla turvallisen, no turvallisen ja turvallisen, matkan päästä, oli aika ikävä jahtaaja.  

Vaikka siellä kädellisen kopassa on laskentatehoa puusta puuhun hyppäämiseen, ja vaikka simpansseilla, gorilloilla ja orangeilla on liki samanlainen hartianivel, niin ihmiskäden parempi tartuntaote, ja kyky hienoihin ohjausliikkeisiin heittäessä, niin pienet erot lihaksissa, jotka evoluutio on synnyttänyt viimeisen 2 000 000 vuoden aikana, yhdessä kehittyneiden aivojen kanssa, luovat kokonaisuuden, jossa valittu esine voidaan heittää nopeasti ja tarkasti, suoraan tai tiputtamalla, tarkkuudella, johon mikään muu kädellinen ei pysty.
Simpanssit heittelevät kyllä, ja on huomattu, että ne heittävät huvikseen, saattavat heitellä kiviä niin että niitä kerääntyy pieniksi kasoiksi, mutta silti, se ei riitä. Homo erectus on ollut jo paljon tehokkaampi heittäjä, olkapään rakenne kertoo, että sillä on heitelty jo eri tavalla mitä apinat tekevät, mutta tämä 2 000 000 vuotta on kasvattanut eron, niin, että simpanssin heittämä projektiili lentää parhaimmillaan 30 kilometriä tunnissa, mutta asiaan perehtynyt, harjoitellut homo sapiens saa projektiilin jopa 185 kilometrin tuntivauhtiin.

Kun narupettereiden ovat kyenneet kommunikoimaan, suunnittelemaa, hikoilemaan ja heittämään, he nousivat savannin valtiaiksi.

Petja aikakirjat 1.11. – Mitä lihanhimo protopettereille teetti?

Me tarvitsemme sen lihan, B12 vitamiinin, myeliinin, elämän.
Eikä sitä B12-vitamiinua tarvitse niin kamalasti olla. Aikuinen tarvitsee sitä noin 1,6 mikrogrammaa aikuiselle, jolla on 2000 kalorin päivittäinen energiankulutuksella. Raskaana oleva vähän enemmän, imettevä vielä pikkuisen lisää. 

200 grammaa luutonta rottaa kattaa sen mitä ihminen tarvii. No vähän enemmän jos imettää.  Munallakin pärjää, kerta päivässä. 

Mutta silti, ajatelkaapa, ne kundit lähti metsästämään hevosia, sarvikuonoja, mammuteja. Ne siis olisi hyvin pärjänneet jos jokainen olisi skruudannut sen rotan. Munallakin olisi pärjännyt, kerran päivässä.
Mutta ne kundit, jotka painoi saman verran kuin pari 10 vuotiasta narupetteriä tai yksi kymmenvuotias ihminen, suunnitteli alkuhärän kaatamista. 

Alkuhärkä, sonnilla lapakorkeutta 2 metriä, paino tonnin luokkaa, lehmä puolitoistametriä ja 800 kiloa. Ja ne liikkuvat laumoissa.

Ajatelkaapa nyt. Proteiiniaja vitamiineja. Ei sellaiset esinarupetterit olis paljoa tarvinneet, mutta yksi Taisto alkaa funtia, että “Genitaali! Vedetään tommonen härkä nurin. Otetaan tuollainen erilleen laumasta, pistetään päiviltä ja syödään. Kattokaa ny kundit, niitä on tossa laumassa ehkä 20 000, kyllä me voidaan yksi ottaa! Pannaan kylmäksi vaan! Ainakin 50 000 annosta proteiineja!”
Naperkulliaiset katsoo toisiaan, sitten Väinö nostaa käden ylös “Kattokaa kundit, kattokaa, mulla on tämmönen terävä kivi.”
Protopetterit katto toisiaan, katto Väinöä ja totee porukalla, “Ei, ei me ruveta tommoseen, syödään vaan noita rottia, liskoja ja silloin tällöin joku muna, sillä me ollaan pärjätty tähänkin asti”, ja kundit lähtee hipsimään takaisin vähän nolona, kun melkein innostuttiin.
Sitten se Taisto sanoo, “Kundit, ajatelkaa miten paljon me saadaan pesää, jos me saadaan tommonen eläin nurin! Vittu! Meillä on kuulkaa pesää loppuiäksi!”
Ja nyt kundit palaa miettimään, että mikä tämä homma oikein oli, että “Perkele! Ei ole sitten tällä puolen jäänreunan kovempia kundeja kuin ne, jotka pistää tommosen elikon ketarat ojoon, ja siinä muuton sitten protoelli kanssa samassa asennossa! Saatana!”

Ja siitä se sitten lähti.
Organisoitunut yhteiskunta, työnjako, kvartaali, diagonaali ja pari muuta sivistyssanaa, jota tarvittiin jotta homma saatiin kasaan.
Lihan himosta siinä oli kysymys.  Lue lisää ”Petja aikakirjat 1.11. – Mitä lihanhimo protopettereille teetti?”

Petjan aikakirjat 1.3. Vallankumouksellinen kulttuurievoluutio

Ihminen, oppiessaan ihmiseksi, loi kulttuurin, joka mahdollisti sopeutumisen oppimisen, edistyksen kautta useampaan ekosysteemiin, kuin ilman oppimista olisi ollut mahdollista. Siinä missä sudenkorento tai mustakala on oman ohjelmistonsa ja sen satunnaisten bugien vanki, ihminen voi kielensä avulla kertoa, että vesi löytyy tuolta, ja että nämä juuret saivat vatsan kipeäksi, nuo eivät. Näin ihminen, oppimisen, kulttuurin ja oppimisen kulttuuri avulla saattoi levitä erilaisiin ekosysteemeihin. 

Kun ekosysteemit vaihtelevat ihmisen alkukodin, läntisen Afrikan suistomailta Siperian tundrille, on tietyissä rajoissa myös biologinen evoluutio kyennyt sopeutumaan näihin eroihin, mutta ennen kaikke kulttuurievoluutio on muokannut ihmisen käytöstä näille alueille sopivaksi, ja sen kautta ihminen on voinut ottaa käyttöön käytännössä kaikki maapallon ekosysteemit. 

Se, millainen kulttuuri on sitten syntynyt kullekin alueelle, on ollut kiinni kunkin alueen olosuhteista; millaisen evoluutiopaineen ympäristö on suunnannut ihmiseen niin biologisena kuin kulttuurillsena toimijana.  

Ihmisen kehitykselle ilmasto on luonut tärkeä kehyksen koko ajan, ihan kuten kaikelle muullekin. Ja tässä yhteydessä kvartäärijääkausi ja sen loppuminen ovat erittäin tärkeitä tekijöitä ihmisen kehittymiselle.  

Minusta on erittäin mielenkiintoista, että ihmisen kehittymisen alkupää, se tienhaara, joka vei meidät sinne, missä nyt olemme, on 2,5 miljoonan vuoden päässä taakse päin ja loiva vasen.  

Kvartäärijääkausi alkoi suunnilleen samaan aikaan. Se ei ollut selkeä yhtäjaksoinen aika, vaan sen kuluessa jään reuna eli koko ajan, välillä saattoi mennä tuhat vuotta, että se liikkui yhteen suuntaan, välillä pari tuhatta vuotta, että se vaelsi toiseen suuntaan. 

Ja jään määrän vaihdellessa, sen heijasteet vaikuttivat globaalisti, milloin jossakin oli kuivakausi, milloin sateet kastelivat erämaata, ja milloin vesi oli seitsemänkymmentä, milloin neljäkymmentä metriä alempana. 

Jään pyöritti maaperää, se raastoi rikki vuosia, se pyöritti mennessään järkeleet murikoiksi, murirat soraksi, soran hiekaksi ja hiekan tomuksi. Ja tämä maa kasaantui jään vetäytyessa ravinteikkaaksi vyöhykkeeksi, johon kasvit levisivät nopeasti jään väistyessä, ja näiden kasvien perässä tulivat kasvissyöjät ja niiden perässä lijhan syöjät. Ja ihminen.  

Kun vesi oli nykyistä alempana, meidän esi-isämme levisivät ympäri maailman, ylitteän monet nyt veden peittämät alueet jalan. Niin Persienlahti kuin Beringinsalmi olivat jalan, tai vaatimattomilla veneillä ylitettävissä, ja ne välimeren saaret, jotka nyt ovat satojen kilometrien päässä mantereesta, olivat vain muutaman kilometrin päässä rannikolta, kun meri oli kymmeniä metrejä alempana. 

Mutta ennen kuin ihminen otti pallon haltuunsa, sen piti oppia olemaan ihmisiksi.