Avainsana: Pisanon pitsikauppa

Bragalonen valokuvaaja: Bragalonen pitsiä.

Pienen säätämisen jälkeen Agatha asetti kameran parvekkeen kaiteelle, tähtäsi aukion keskellä olevan pienen rakennuksen katolla olevaa haukkapatsasta ja painoi nappia. Ensimmäisen kuvan jälkeen Agatha sääti kameransa uudelleen, kuvasi patsaan uudelleen ja vielä kahdesti. Kömmittyään jaloilleen, Agatha astui sisälle asuntoon ja nojasi oven karmiin ja otti sarjan kuvia, nyt pystyyn.

Kuuden patsaasta otetun kuvan jälkeen hän suuntasi kameran piazzan toisen laidan aatelistaloihin, ja otti kuvan toisensa jälkeen, kunnes huomasi että filmi oli loppunut.

Herra Pisano oli katsonut kuvaamista hiljaa, ja näytti surulliselta, kun Lady Agatha kääntyi häntä kohden.

”Te rakastatte valokuvausta, jalosukuisuus.”

Herra Pisanon toteamuksessa oli jotakin pohjattoman surumielistä, jotakin, joka kosketti Lady Agathaa epämääräisellä, liki tungettavalla, mutta silti herkällä tavalla.

”Minä… Minä haluan nähdä asiat.”

”Te rakastatte valokuvausta.”

Lady Agathan oli pakko olla vain hiljaa. Hän tunsi pienen puristuksen rinnassaan, hellan, ja kuin silmät olisivat saaneet pisaran kastetta. ”Niin, minä taidan rakastaa valokuvaus ”sitten Lady Agatha katsoi kimmeltävin silmin herra Pisanoa, ”eikö se oli hieman säälitystä.”

Herra Pisano hymyili surun väistymättä silmistä.”

”Ei.. Se on suurenmoista. Minä kadehdin teitä, jalosukuisuus.”

He kulkivat hiljaisuudessa alakertaan, siellä Agatha sanoi, ”Minä lähetän teille kuvan, se vaakuna minun serkulle, ne tehdään kuvat sitten liinaan. Ja lasku hotellissa?”

”Tämä sopii, jalosukuisuus.”

Kun Lady Agatha tuli ulos pienestä pitsikaupasta, hänellä oli outo tunne. Kevyt, mutta silti kuin olisi huolestunut.