Avainsana: rooma

Keskiajan keskisormiharjoituksia 2

Jatkoa aikaisemmin julkaistulle kirjoitukselle

Jos rinnastetaan tämä päivä ja keskiaika, pitäisi määritellä keskiaika.

ViittamiesKeskiaika käsitteenä luotiin poliittisiin tarkoituksiin, osoittamaan tämän ajan kelvottomuus, verrattuna ihanteelliseen antiikkiin ja parempaan uuteen aikaan.

Jos rinnastetaan tämä päivä ja keskiaika, pitäisi määritellä keskiaika.

Keskiaika käsitteenä luotiin poliittisiin tarkoituksiin, osoittamaan tämän ajan kelvottomuus, verrattuna ihanteelliseen antiikkiin ja parempaan uuteen aikaan. Mutta oliko se “Uusiaika” niin uusi aika miltä se vaikutti? Keski-ajan, renessanssin ja uuden ajan raja on itseasiassa paljon häilyvämpi kuin kuvitella saattaa. Tässä suhteessa toimittaja jatkaa pitkää vääristelyn perinnettä.

Mutta keski-aika. Keski-aika on määritelty ajallisesti monella tapaa, josta aikamäärältään täsmällisin on 500-1500, eli tuhannen vuoden jakso, kattaen näin laskien suuren osa kaikesta historiasta jolta on kirjallisia autenttisia todisteita. Tämän ajan näkeminen yhtenäisenä kaaoksen aikana osoittaa minusta jotakin mielenkiintoista.

Monet pitävät antiikin ajan loppuna Rooman kukistumista 476, mutta ihan yhtä perusteluna voitaisiin pitää Nikea kirkolliskokouksen vuotta 325 tai kelpo aloitus aika voisi olla myös 337, jolloin kirkolliskokouksen päätökset tehnyt keisari antoi kastaa itsensä, ennen kuolemaansa.

Samalla tavalla keskiajan loppu on mahdoton määritellä. Monet määrittelevät sen Amerikan löytämisen ja Granadan kukistumisen ajankohtaan 1492 , joka ei tietysti ole laisinkaan huono aikaraja, siirsihän se maailmankaupan painopisteen Välimereltä Atlantille.
Jotkut määrittelevät taas uuden ajan aluksi 1517, jolloin uskonpuhdistus alkoi Lutherin teeseistä.
Itselläni olisi houkutus laittaa ajankohta vuoteen 1224 jolloin Sisilian kuningas Federico perusti Euroopan ensimmäisen maallisen yliopiston , ja joka oli lähtölaukaus uuden ajan syntymiselle. Ja niin kuin olen useasti sanonut, silloin kun Pariisin “yliopistossa” laskettiin neulanpäältä enkeleitä, Sisiliassa tehtiin matematiikan ja lääketieteen perustutkimusta.

Mutta olkoon.

Toimittaja esittää että “Keskusvallan hajoaminen aiheutti sen, että yhtenäiskulttuuri katosi ja uudet voimat nousivat.”

Ajatus keskusvallan hajoamisesta ei itseasiassa kuvaa tilannetta kunnolla. Sinänsä kyllä meidän aikamme ja keskiajan synnyn välille voitaisiin rakentaa analogioita, mutta toimittaja sijoitta ne väärin. Mutta me emme anna sitä anteeksi, sen vuoksi että hän ei tiedä mitä hän tekee.

Keskusvalta ei hajonnut Rooman luhistuessa mitenkään mystisesti, vaan ulkovaltojen paine musersi imperiumin, jonka talous- ja viestijärjestelmien kehittymättömyys estivät tehokkaan hallinnon.
Vastatakseen koko ajan kasvavaan ulkoiseen paineeseen ja sisäisten uudistusten tarpeeseen, maa oli ajautunut sotilasvaltaan ja valtiokapitalismiin, siis eräänlaiseen sosialismiin ja kun maan talouden runko oli kuitenkin rakentunut sen varaan että sotilaat saivat palkkansa valloitetuilta mailta annettuina maatiloina, oli selvää että laajentumisen pysähtyminen teki selvää jälkeä maan sisäpolitiikassa.
Laajentumisen loppu oli taas väistämätön vaihe Rooman historiallisessa vaiheessa.
Imperium tipahti teknologia kuiluun, kun sen strategia, viestintä ja taloudellinen kantokyky eivät riittäneet ylittämään Germanian metsiä, Ukrainan aroja, tai Afrikan ja Arabian erämaita.

Keskiaika ei suinkaan merkinnyt siinä mielessä kuin kuvitella saattaisi yhtenäiskulttuurin loppua, sillä Roomassa ei ollut yhtenäiskulttuuria.

Rooma oli imperium.

Imperium kattoi hallinnollisesti useita erilaisia kulttuuripiirejä idän Palmyrasta Britanian kartanoihin, eikä näillä ollut yhteistä uskontoa, tapoja, eikä muuta yhteyttä, kuin Imperium.

Itseasiassa juuri keski-aika merkitsi eurooppalaisen yhtenäiskulttuurin syntyä, sillä jakaantuessaan imperium, ja kirkko, loivat maantieteellisesti hallittavamman alueen. Kun tämän järjestelmän päälle luotiin lokaali talouskulttuuri ja tehokas paikallishallinto, mutta kirkko ja feodaalinen sopimusyhteiskunta päälle, syntyivät olosuhteet, jossa alkoi oikeasti muodostua jotakin sellaista jota saattaisi sanoa yhtenäiskulttuuriksi.

Turha luulla että tämä tässä olisi, lisää piisaa…

Venäjän taika – Euroopan tie

Kun katsoo Eurooppaa hieman kauempaa, näkee että Eurooppa on niemi Aasian kyljessä, rysänperä, jota rikkovat syvät lahdet ja niemen repaleet. Päälle änkeävä Afrikka on pakottanut Euroopan joustamaan ja nousemaan maasta Pyreneiltä Tatralle.

Rikkonainen maasto ja asema maailman reunalla, kaikkinensa siedettävien, mutta monipuolisten sääolosuhteiden kanssa, on luonut tilanteen, jossa melko pienellä alueella on ollut useita, keskenään suhteellisen kilpailukykyisiä kielikulttuuria alueita.

Keskinäinen kilpailu, Rooman ja Kaarle Suuren jättämän perinnön kanssa, on leimannut läntisen Euroopan historiaa, mutta tässä yhteydessä ei sovi unohtaa myöskään meidän itäistä perintöämme, kristinuskoa, jonka mobiliteettiin Kemppinen viittasi

Kun Rooman valtakunta ja sen takaama kauppareittien turvallisuus oli kadonnut, lokaalikilpailu, paikkalisherrojen tullit ja verot lamaannuttivat kaupan ja rahatalouden.

Kun olot alkoivat vakiintua, kauppa elpyi ja kun pääomat kerääntyivät, alkoi rahatalous kohentua.

Tässä yhteydessä on muistettava että maailman tärkein kauppatavara kansainvälisessä kaupassa oli hyvin kauan tekstiilit ja kuidut. On arvioitu että ompelukoneen keksimiseen asti, noin 60-80% kaikesta palkkatyöstä liittyi tavalla tai toisella ihmisten pukemiseen.

Sitten katsotaan Italiaan.

Eurooppa on niemi Aasian kyljessä.
Italia on niemi Euroopan kyljessä.

Sisilia oli aikoinaan, ei kauaa, mutta kuitenkin aikansa taloudellinen ja sivistyksellinen suurvalta. Ensimmäinen maa Euroopassa, jossa koulutettiin naislääkäreitä ja synnytyslääkäreitä yliopistossa. Tunisin islamilainen ruhtinas maksoi veroa Sisilian kuninkaalle Salarnon akatemia oli Euroopan ensimmäinen maallinen yliopisto, jonka tarkoitus oli tuottaa oppineita palvelemaan valtiota, eikä kirkkoa.
Sitten tulivat ranskalaiset. Varokaa ranskalaisia, silloinkin kun he haluavat lahjoja.

Keski-ajalla, itse asiassa pitkälle 1800-luvun puolella, Välimeri oli vielä suhteellisen turvaton kauppamerenkululle. Pohjois-Afrikan merirosvot kaappasivat Eurooppalaisia kauppalaivoja silloin tällöin vielä 1860 luvulle asti. Tämä, ja puutteellinen navigaatio piti laivat likellä rantaa.

Rooma. Euroopan merkittävin organisaatio oli kirkko, jota johdettiin Roomasta. Tämä tarkoitti henkilö ja rahaliikennettä pitkin Italiaa.

Villa.
Arno kokoaa merkittävän osan Toskanan kukkuloille satavasta vedestä. Keskiajalla se oli purjehduskelpoinen sen aikaisille laivoille Firenzeen asti. Firenzessa oli silta yli Arnon. Puolet Roomaan menevästä liikenteestä kuli Firenzen läpi.

Lammas sopeutuu niihin olosuhteisiin missä se elää. Jos se ei sopeudu, ei lampaita.
Firenze on joki varressa, ensimmäisen ja pitkään ainoa sillan kohdalla, kukkulat kolmella sivulla.
Kukkuloilla ja vuorilla lampaat saivat melko hyvin ravintoa lämpimän kesän aikana, mutta talven varalle piti kasvattaa paksu villa.

Kun ranskalaiset tekivät lopun Sisilian sivistyksestä, he työnsivät liikkeelle yllättäviä voimia. Oppineet pakenivat Sisiliasta. Osa löysi sijansa Granadasta, osa Egyptistä ja päättyivätpä jotkut sitten Italian pieniin kaupunkivaltioihin. Matematiikka, kemiaa, lääketiedettä ja vaikka mitä levisi ympäri Välimeren. Sisilia jäi sivuun seuraavasta loikasta.

Firenzessä omaksuttiin etelästä tulleilta uusia ajatuksia, uusia tapoja kutoa kankaita, värjätä niitä, kaksinkertainen kirjanpito, osuuskunta ja osakeyhtiö.
Firenzen kankaat menivät sinne missä oli rahaa. Ne matkasivat yli vuorten, levittäytyivät pitkin jokilaaksoja ja kiemurtelivat rannikoita myöten. Pääomat kerääntyivät, se piti saada tuottamaan, joten se sijoitettiin uusiin yrityksiin, sitä lainattiin ruhtinaille ja sillä rahoitettiin sotia, pr- ja vaalikampanjoita.

Raha verkostoitui.
Paaveja ja ruhtinaita ostettiin, vaihdettiin ja myytiin.
Syntyi rahan kukkia, joista sidottiin uuden maailman hääkimput.
Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua ja jotakin sinistä.

Venäjän taika – Kaarlen perintö

Kaarle Suuren imperiumi oli Kaarle Suuren Imperiumi. Se loi taas tietyn Euroopan idean, ja on osaltaan vaikuttamassa siihen millaisena ihmiset Euroopan näkevät, ja vaikuttaa niihinkin ihmisiin, jotka eivät tiedä mikä heihin vaikuttaa. Kaarle Suuren keisarin arvo toi Eurooppaan takaisin taas länsimaisen keisariuden idean, vaikkakaan sen käytännön soveltamisen kanssa onkin sittemmin ollut vähän niin ja näin.
Kaarle Suuri rakensi imperiumin, mutta ei kyennyt ratkaisemaan niitä samoja teknistaloudellisia haasteita, joihin Rooman imperiumi kukistui.

Kun Kaarle oli kuollut, ja hän oli joutunut sitä ennen selvittämään välejään poikiensa kanssa, ja mm. hänen suosikkipoikansa, keisariksi ajateltu Ingelheimin Kaarle, oli kuollut ennen isäänsä, valta joutui kirkkoon tukeutuvalle Ludvig Hurskaalle, jota myös Yksinkertaiseksikin on mainittu.
Kirkon ja Valtion edut eivät olleet yhteneväiset, vaikkakin Ludvigin elinajan kirkon avulla imperium pysyikin kasassa.

Ludvigin kuoltua valtakunta alkoi nopeasti rappeutua. Kruunusta taistelevat veljekset, Ludvig, Lothar ja Kaarle jakoivat valtakunnan, ja saadakseen paikallisvirkamiesten tuen, he tekivät näitten viroista periytyviä, he loivat Eurooppalaisen perintöaatelin.

Venäjän taika. Frankit perustavat Euroopan.

Länsimaisen demokratian juuret ovat jatkuvuudessa ja sopimusyhteiskunnassa.
Meidän demokratiamme ei ole suoraa perua antiikin demokratiasta, vaan paljon enemmän olemme saaneet vaikutteita roomalaisesta imperialismista, kuin kreikan demokratiasta. Kokonaan toinen asia on ne muut kulttuurivaikutteet, jotka ovat Rooman kautta siivilöityneet meille.

Pax Romana ja roomalaisen ajan muisto vaikutti siihen, millä tavoin keski-aikainen ihminen näki maailman. Toisaalta taas Rooman aikainen kartanokulttuuri vaikutti siihen, millä tavoin keski-aikainen yhteiskunta alkoi rakentumaan.

Ja hyppy historiassa. Porvarillinen ja ranskalaisten dominoima historiankirjoitus ovat mustamaalanneet feodalismin, ja ottaneet kunnian feodalismin kaatamisesta. Todellisuudessa kuningas oli tehnyt lopun feodalimista jo aikaa sitten ennen vallankumousta.

Rooman imperiumi kukistui, niin kuin imperiumit tapaavat kukistua, talouden ongelmiin. Yhteiskunta, sen liikenne ja kauppa eivät kyenneet uudistumaan ja imperiumin kustannukset nousivat sen tuottavuutta nopeammin.

Kun kansainvaellusten jälkeen tilanne alkoi vakiintumaan, lähinnä frankkien toimesta (ketä olivat frankit, on mielenkiintoinen kysymys sekin) alkoi taas valtioitten muodostuminen. Frankkien ydin alueilla, Reinin laakson kahta puolen, oli valtio ennen Kaarle Suuren imperialismia, jo vakiintunut kohtalaisen mukavasti, kun Kaarlen kausi alkoi.

Samaan aikaan ei muualla kristityssä lännessä vielä ollut siihen verrattavaa valtiokoneistoa, kuin kenties islamilaisessa Espanjassa. Kaarle laajensi valtakuntaansa nopeasti, liitti sodilla, liittolaissuhteilla ja murhilla valtakuntaansa koko Ranskan, Bretagnea lukuun ottamatta, ja periaatteessa sen alueen, jota kutsuimme nuoruudessani Saksan Liittotasavallaksi, Itävallan ja Italian Roomasta pohjoiseen.

Mielenkiintoista muutoin se, että kun ajattelee millaisen kulttuurirajan tuo raja nyt muodostaa.