Avainsana: ryhmä

Some ei ole mitään uutta

Suoraan sanoen, olen välillä perin juurin kyllästynyt tähän yhteisöllisyyden kanssa kohkaamiseen, jota nyt tulee joka tuutista ja johon osallistun itsekin tässä ja nyt.

 Käydyssä keskustelussa on ollut pääpaino välineessä; sosiaalisessa mediassa ja sisältö, yhteisöllinen viestintä, on jäänyt selvästi vähemmälle, jopa niin, että osittain kuvitellaan välineen muodostavan sisällön.

 

Pitäisi pysähtyä miettimään, mitä tämä yhteisöllisyys on?  

Yhteisöt sinällään eivät ole mikään uusi ilmiö, eikä asian kanssa tarvitsisi pitää sellaista kohua ja hysteeristä vapinaa, mitä niitten ympärillä on, mutta olisi hyvä, jos ihmiset edes kerran ajattelisivat asiaa, niin että tulisivat tietoiseksi siitä, että ihmiset oikeasti ovat yhteisöllisiä eläimiä.

Internet ja sen yhteisöt eivät ole tuoneet mitään uutta inhimilliseen yhteisöllisyyteen, mutta ne ovat lisänneet oleellisesti mahdollisuuksiamme viestiä kanssamme samoihin yhteisöihin kuuluvien kanssa.

Koko inhimillisen yhteisöllisyyden takana on primitiivisten esi-isiemme perheyhteisö, saman isoäidin lapset ja tyttärien lapset.  Perheyhteisön kokoa rajasi kuolleisuus. Isoäidillä tuskin oli kerralla elossa enempää perhettä kuin kymmenkunta, ja kuolo korjasi ikälopun mummon kohta tämä täytettyä kolmekymmentä. Lue lisää ”Some ei ole mitään uutta”

Auringonlaskun katsastajat

Onko heikolla ryhmällä kuitenkaan mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä?
Onko ryhmän rappio tuhonnut lopullisesti se yhteishengen, motivaation ja/tai uudistumiskyvyn?
Onko kilpailu ajanut sen loppuu?
Voiko sitä enää mitenkään saada toimivaksi?
Ovatko käytössä olevat keinot sellaisia, että niitten luoma uudistuminen on kannattavaa kokonaisuuden kannalta?
Aina toimimattoman tiimin kanssa on se mahdollisuus, että se puretaan.

Vaikka minulla on peruslähtökohtana ryhmäajattelu, ja tätä tekstiä kirjoittaessani ryhmän olemassa olon syvä inhimillisyys sosiaalisuuden ja ihmisyyden ytimessä, siitä huolimatta minun on myönnettävä se, että toimimaton ryhmä missä hyvänsä laajemmassa organisaatiossa voi kuitenkin olla rasite, josta on päästävä eroon.

Ryhmä voi vain hajota itsekseen, jolloin sen jäänteet voivat joko imeytyä toisiin ryhmiin, sen ydin voi toimia siemenenä uudelle ryhmälle, tai se voidaan vain hajoittaa, poistaa koko ryhmä organisaatiosta.

Usein ryhmän hajoaminen on jäsenille, pieni tai iso, tragedia.

Vaikka olemme sidoksissa heimoon, laajempaan yhteisöön, silti meidän ryhmämme on meidän ryhmämme, meidän tukemme ja turvamme. Lue lisää ”Auringonlaskun katsastajat”

Ken vartijaksi inssin laitetaan?

Käytännössä jo muutaman kymmenen ihmisen organisaatiossa, tulee aiheelliseksi miettiä miten ryhmien välinen tiedonkulku järjestetään tehokkaimmalla tavalla, ja miten ryhmät voivat toimia tehokkaimmin kompastumatta toisiinsa, eli meidän on miettivä taktisia tiimejä.

Kun organisaatio kasvaa, pitää alkaa miettimään strategisen tason ryhmiä.
Nyt on myös kysymys siitä, mikä organisaatio on kyseessä.

Modernissa yhteiskunnassa organisaatio voi olla yritys, yhdistys, virkamiesorganisaatio, kuntahallinnon organisaatio, jne.

Suurissa organisaatioissa eivät organisaation operatiivisen tason tavoitteet ja organisaation johdon tavoitteet, tai organisaation tarkoitus välttämättä ole samat.

Organisaatiota on ohjattava niin, että se täyttää sille tarkoitetun tarkoituksen, ja samalla niin, että sen organisaatiossa olevista ryhmistä saadaan ulos niissä oleva potentiaali, antamalla niitten itse ohjata työtään, silloin ja siinä määrin kuin se on mahdollista, niin että ryhmä löytää parhaimman tavan täyttää tarkoituksensa.

Tässä on kyse esimies- ja johtamistaidosta.
Miten hallinnoida eri ryhmistä koostuvia organisaatioita, niin että fokus säilyy, organisaatio toimii, ja tiimit tekevät parhaiten sen, mitä varten ne ovat luodut. Lue lisää ”Ken vartijaksi inssin laitetaan?”

12 notkeaa miestä

12 hengen ”metsästysseura” voi synnyttää toimivan yhteisöllisyysyksikön, joka toimii autonomisesti, jossa tiedonkulku toimii, voidaan oppia sanattomia toimintamalleja, voidaan luottaa siihen, että tiedetään mihin tyypit pystyy.

Tuollaiselle yksikölle voidaan antaa, jos se on oikein muodostettu, autonomisia tehtäviä, ”kaadatte mammutin”, ”rakennatte talon”, ”kaivatte juoksuhaudan”, ”tuhoatte tuliaseman” ja sen jälkeen jättää se tehtävä ryhmän itsensä hoidettavaksi.

Mutta sen jälkeen, kun porukkaa on enemmän, se alkaa tarvita hallinnointia, järjestelyjä siihen, miten osastojen välinen tiedonkulku toimii, kuka hoitaa kontaktit vertikaalisesti, kuka horisontaalisesti, mitkä on tiimien vastuualueet.

Tämäkin voidaan vielä hoitaa, jos tilanne tiedostetaan, osittain, imitoiden autonomisia malleja, eli ohjataan ryhmät muodostamaan ”horisontaalisia tiimejä”, mutta vain tiettyyn rajaan asti, ilman että tiimi itse kärsii.

Tässä on hierarkian ja tiimityön kulma.

Olisi luotava järjestelmä, jossa tiimit yhdistyvät niin, että jokaisesta tiimistä on yhteyshenkilö hierarkiassa seuraavassa portaassa, eli kutsuttakoon sitä nyt vaikka taktiseksi ryhmäksi Samaan aikaan tämän kontaktihenkilön tulee olla sekä taktisen, että operatiivisen tason tiimin jäsen, niin että hänen asemansa operatiivisessä tiimissä ei kuitenkaan horju.

Ja edelleen. Lue lisää ”12 notkeaa miestä”

Revoluutio evoluutiossa

Se joka tuo leiriin suurimman antiloopin on kyllä kovin jätkä ja vie paikan parhaat naiset.

Ja jos ei tuo,niin pitäähän sitä ainakin lohduttaa.

Siellä, ihmisyyden juuressa, kun isoäiti on opettanut tyttärilleen ja heidän pennuilleen, mitä yrttiä voi syödä, mistä reiästä kannattaa hätistää rotta syötäväksi, ja mistä ei. Siellä on syntynyt malli siihen, miten me kommunikoimme ryhmässä, ja kuinka suuressa ryhmässä me toimimme parhaiten.

Ja jossakin vaiheessa kundit alkoivat katsella gnuta sillä silmällä, miten helvetisti irtoaa pesää sille, joka kaataa gnun.

Siihen aikaan kundit painoi jotakin 40 kiloa, ja gnu 500 kiloa.

Sitä on munia rapsuteltu eräskin tovi, kun asiaa on mietitty.

Ja on alettu järjestellä hommaa.

Saattoi olla, että siinä meni muutama sukupolvi, ennen kuin homma onnistui, mutta kun se onnistui, voi kristus sitä pesän määrää. Lue lisää ”Revoluutio evoluutiossa”

Mummona tunkiolla

Yhteisöllisyys, se on mun juttuni.

Ihmisyydessä on muutama perusasia.
Käsite.
Se on hyvä sana.
Suomessa käsitellään asiaoita.

Ihmisyyden yksi perusta näyttää olevan käsittely.
Ihan oikeasti ja konkreettisesti, koskettaminen, käpälöinti, hipelöinti, käsillä tekeminen.
Se mitä me teemme ja koemme käsillä, vaikuttaa siihen mitä olemme ja mitä käsitämme.
Konkreettisesti.
Mutta se ei ole päivän messun aihe.
Nyt käsittelemme ryhmää, tiimiä, sitä meidän porukkaa.

Ihminen on ihminen suhteessa toisiin ihmisiin.
Yhteisön, heimon, ryhmän ja perheen jäsen.
Meidän asemassamme toisiin.
Sen ulkopuolella ihmisyys loppuu. Lue lisää ”Mummona tunkiolla”