Avainsana: sanat

Vanha Täi

05.03.33-06.08.20

Vanha Täi on kuollut.
Niin hän aina sanoi, ”Vanha Täi”.
”Laitatkos Vanhalle Täille kahvit?”
”Koska te tuutte katsamaan Vanhaa Täitä?”
”Voi niin minä ajattelin, kun näin että sieltä kadun päästä joku Fiiatin kokoinen tulee pitkillä askelilla, että nyt tullaan Vanhaa Täitä katsomaan!”
”Sano nyt Antille Vanhalta Täiltä terveisiä, siltä isotissiseltä!”

Ei tästä ole montaa päivää, niin pohdin, josko epidemia vähän raottaisi todellisuutta, niin voisin kysyä, lähtisikö lapsenlapseni katsomaan Vanhaa Täitä, joka voisi kertoa, millaisia dinosaurukset oikeasti olivat.

Vanha Täi oli rakastetuin ihminen jota tiedän.
Ei ehkä sen vuoksi, millainen hän oli, vaan siitä huolimatta.
Sillä olihan hän joskus aika vaikea.
Mutta silti, kaikkein rakastetuin, koska hän oli sellainen kuin oli, Vanha Täi. Lue lisää ”Vanha Täi”

Vitun pellet – Sanomattomat hirviöt

Kuinka paljon meillä on sanoja
Sirius, Canopus, Rigil Kentaurus

tähdet jotka näemme

Arcturus, Vega, Capella

niin kauas kuin näemme
Rigel, Procyon, Achemar

joka tähdelle on sanansa
Antares, Aldebaran, Altair

Ja niillekin, joit emme tunne

me annamme nimen,
sen mukaan kuin ne kohtaamme. 
Meillä on sana ensivalolle 

hetkelle ennen auringon nousua

meillä on sana viimeiselle hetkelle

ennen päivän sammumista.
Meillä on sana karhulle Musta Rinnalle, 

Karvajalalle,  Mesikämmenelle
ja kaukaiselle umpimetsälle

Meillä on sana isoäidille

ja sanat hänen lapsilleen
sanat heidän puolisoilleen

Meillä on sanat vanhemmille
ja meillä on sanat heidän sisarilleen
veljilleen vaineessa

On sana hänelle

jonka isä ja äiti ovat saaneet jo viimeisen sanan.


Meillä on maailma sanoja täynnä
On sana niille, jotka nauttivat toisen tuskasta
Ja heille, jotka kivustansa saavat kiksinsä
Sanansa sille joka pakottaa sinut kyrpänsä varteen
Hänellekin, joka panee lasta ja sanoo sitä rakkaudeksi
Sanan on saanut sekin, joka tappaa toisen 

Meillä on sana verta imevälle hirviölle

ja myyttien härälle Kreetalla
Jopa sille, tuntemattomalle, 

joka katselee meitä lapsuuden yöstä.
Jokaiselle hirviölle keksimme sanan
Ja sanasta sanaan, etsimme sanalle hirviön


Meillä on kaikelle sanansa.


Eikä silti niitä ole riittänyt joka lähtöön


Vain sana kaikelle 

minkä kestämme.

Ei pahimmalle, Sille hirvittävimmälle ja kamalimmalle. jota emme tohdi ajatella, joka päivän valkeudessa kylmää sielun ja repii siipiemme sulat. Meillä ei ole sanaa heille,

kamalimmista kamalimmille

hirviöistä hirvittävimmille

heille

joiden lapsi on kuollut.

Mielin & Kielein

Mieli, kuvilla lastattu
Hamuaa sanaa, tietä tiedettyä vaikeuksiin
kivettyä, matkalla hyviin aikomuksiin.

Helvetissä kivettyä

Väsynein käsin ladottua
Koukkuisin sormin kudottua
Kultaista aikaa etsimässä
Tiimalasin viisareista.
Väsynein käsin runkkaamassa
Vanhaa haarasoipiota.