Avainsana: Sobolev

Drachendell 29

“Mikä tappoi miehet luolassa?”
“Sobolevin mukaan se ei koskaan selvinnyt, “Longner sanoi, “hän sanoi olevansa varma, että luolassa oli jotakin, jotakin vaarallista, mutta hän ei päässyt koskaan sen perälle, eikä hän saanut vastausta arkistoista tai keneltäkään eloonjääneeltä.”

“Mitä olivat ne Keisarin juutalaiset?” Minun oli kysyttävä Longnerilta.
“Niin, paikallinen taru tai legenda, miksi sitä pitää sanoa, kertoo, että kun Pietari Suuri valloitti tämän maan, täällä ollut leprasiirtola paloi kaiken väkensä kanssa. Jotkut sanovat, että ruotsalaiset polttivat sen, ajaakseen lepraan sairastuneet venäläisten joukkoon ja toisen version mukaan kasakat polttivat sen vahingossa. Mutta kun maa oli keisarin, hän antoi vanhan leprasairaalan vanhalle juutalaiselle, joka oli joskus pelastanut tsarevitsin hengen hullulta koiralta. Tarinan mukaan vanha juutalainen oli paennut Persian keisaria, joka olisi halunnut maata juutalaisen tyttäret ja kun he saivat tämän keisarilta tämän maan, hän muutti tänne viiden tyttärensä ja näiden miesten kanssa. Tarina on mutkikas ja pitkä, mutta joka tapauksessa, maa oli ollut, näin kerrotaan, Pietari I vahvistamalla määräyksellä, ikuisesti Avram Perdiskyn perillisten. Jos haluat, voit joskus lukea sen tarinan, olen kirjoittanut talteen ja yhdistänyt se seitsemän kertomusta, jotka näistä Keisarin juutalaisista on.”
“Entä mitä kylille tapahtui?”
“Tämä on tarinan synkimpiä osia. Kylät katosivat kokonaan. Asukkaista ei jäänyt mitään merkintää sitten vuoden 1953. Sobolev epäilee, että KVG käytti heitä orjatyövoimana ja räjäytti luolan heidän päälleen, tai että heillä tehtiin täällä jotakin kokeita, sillä hän sanoi nähneensä täällä joitakin kammottavia laitteita, jonkalaisia ei ole nähnyt missään muualla.” 

Palasimme takaisin tonttirajalle valtatien toisella puolen, pientä hiekkatietä pitkin. Missä tie vei läpi pensasaidan, oli muutama sortunut rakennus, ja niiden ja pensasaidan välistä jatkoimme edelleen tonttirajaa tovin seuraten. Tässä kohden ratsastuspolku muuttui  pieneksi tieksi, joka näytti vanhalta, mutta ahkeraan käytetyltä.
“Longner,  Onko selvinnyt kuka oli KVG?”
“Se onkin mielenkiintoista. Mitään varsinaista kirjallista dokumenttia ei ole, mutta saattaisi olla, että kyseessä olisi Ksenia Vladimirovna Garinkova. Naisesta näkyy vain muutama tieto, mutta hän on tunsi Stalinin ainakin vuodesta 1922, mutta voi olla, että tiedot eivät ole täsmällisiä. Asiaan liittyy seikkoja, joista meidän pitää puhua myöhemmin.”
Tie kulki nyt aidan ja karja-aitauksen välistä, ja suuret ylämaan naudat löntystelivät aidan toisella puolen likemmäs, kuin tervehtiäkseen isäntäänsä ja kun ne tulivat aidalle, Longner pysähtyi ja hieroi muutaman eläimen otsaa nyrkillä. Ne näyttivät pitävän siitä ja jäivät katsomaan peräämme, kun ratsastimme eteen päin.
“Oletteko eläinystävä?”

“En osaa sanoa, että eläin olisi ihmisen ystävä, mutta niitä voi kohdella arvokkaasti ja ystävällisesti. Viime kädessä me kuitenkin elämme niistä”, Longner sanoi ja samalla tulimme uudelle portille aidassa. 

Drachendell 28

Kaksi päivää myöhemmin Sobolev avasi saamansa tarkemmat ohjeet. Siellä oli määräys pidättää tutkimuslaitoksen johtaja, joka mainittiin vain nimikirjaimilla KVG, seuraavana päivänä kello 19:30, mikäli Moskovasta ei tulisi tiettyä salasanomaa.”
Puhuessaan Longner näytti vielä vanhemmalta kuin tavallisesti, ikään kuin asian kertominen olisi painanut häntä syvästi, ja piti pitkän tauon, jota minä arkailin keskeyttää, mutta sitten hän jatkoi. “Sobolev oli koko päivän KVG:n seurassa kartanolla., Samaan aikaan  tutkimuslaitoksen esikunta pakkasi arkistoja, joitakin kiviä, mitä Sobolev sanoi näytteiksi, ja kaikenlaisia muita tavaroita, tutkimuslaitteita, joita Sobolev kuvasi vanhoiksi romuiksi. Kahden aikaan KVG oli kertonut hakevansa viimeiset laitteet ja paperit luolalta ja palaavansa sitten. Hän pyysi Sobolevilta mukaansa sotilaita ja kuorma-auton.”
“Sobolev sanoi, että oli aikeissa lähteä mukaan, mutta kun oli ohjeistanut luutnantti Greminin tuomaan KVG:n ehdottomasti takaisin viimeistään kello 19:30, hän jäi itse valvomaan arkiston pakkaamista, “Longner kertoi, “Sää ei suosinut Sobolevia. Kolmen jälkeen lauhtui nopeasti, muutamassa tunnissa lämpötila ensin nousi, sitten alkoi sataa räntää, joka jäätyi heti maanpintaan tullessa ja sitten pakkanen alkoi kiristyä ja sataa lunta.” 
Longner sai minut eläytymään niin syvästi, että huomasin että jännitin leukaperiäni kylmästä. ja ravistin itseni takaisin rennoksi, mutta mies ei kiinnittänyt siihen huomiota, vaan jatkoi kertomustaan.”Majuri Sobolev soitti kello 18:30 luolalle, ja sanoi että Greminin olisi pidätettävä luolalla oleva väki, jos KVG ei olisi autossa 45 minuutin kuluttua.”
Kertomuksen aikana olimme ratsastaneet tien varteen, ja aloimme ratsastaa sen suuntaisesti, mutta kaartaen hieman eroon tiestä, syksyn sänkistä peltoa, joka vaikutti jotenkin lämpimältä Longnerin kertomuksen rinnalla.

“Luutnantti Gremin soitti 40 minuuttia myöhemmin, ja sanoi että KVG valmistelee vain luolan sulkemisen, ja he lähtevät sen jälkeen. Sobolev kertoo, että oli kaksikymmentä minuuttia myöhemmin juuri aikeissa soittaa luutnantti Greminille, kun kuului valtava räjähdys, kiven palasia satoi kartanon pihalle, vaikka matkaa luolille on kaksi kilometriä.” 

“Mitä tapahtui?” Minun oli pakko kysyä.
“No kukaan ei oikeastaan tiedä varmasti. Sobolev arveli, että KVG:llä oli ollut vanha Stalinin ohje tuhota laitos mieluummin, kuin antaa sitä vihollisen käsiin ja että Hrutsev oli vanhan stalinistin mielestä vihollinen,” Longner aloitti, “toisaalta on mahdollista, että siellä oli jokin kaasupurkaus, joka räjähti kun, KVG:n oli tarkoitus vain räjäyttää suuaukko umpeen. Se ei koskaan selvinnyt varmasti Soboleville.”
Tarina tuntui loppuneen siihen ja tulimme jokirantaan, jota pitkin ratsastimme, kaviot rantavesissä, ali sillan, ja nousimme sitten taas tien tasoon.

Drachendell 27

“Mitkä ne arkistomerkinnät ovat?”
“Hänet mainitaan kunniamerkin saaneena, ylennyksen saaneena ja kuolleen räjähdysonnettomuudessa 1.2.1956 Valvurikiematsin geologisella tutkimuslaitoksella. Siinä kaikki.”

“ Entä Sobolev? Miten hänen kävi?” Minun oli pakko kysyä, vaikka epäilin, ettei ketään Sobolevia ollutkaan, vaan kaikki oli kirjailijan päässä.
“Luutnantti Sobolev, hän kirjoitti tämän kaiken muistiin vasta paljon myöhemmin. Hän oli paikalla muutaman päivän ja kertoi, että kyläläiset Pukispilsistä olivat kertoneet, että ennen sotaa oli kylässä asunut 5 perhettä, joita sanottiin Keisarin juutalaisiksi Persiasta, jotka kuulemma tiesivät luolien salaisuuden, mutta saksalaiset olivat hakeneet heidät pois, ja ampuneet kaikki muut juutalaiset. Tämä KVG oli haetuttanut kaikki Valvurikiematsin ja Pukispilsin miehet luolastolle, ja ilmoittanut että he työskentelisivät toistaiseksi siellä. Silloin oli mies, jonka Sobolev sanoi olevan alueen vanhaa venäläistä väestöä, nimeltään Juri Rostoi, puhutellut uutta komentajaa, ja tämä oli ampunut miehen muitta mutkitta siihen, kesken lauseen. 

Sobolev sai komennuksen muualle, ensin Saksaan, sitten Moskovaan.”

“Entä luola?” Piti minun kysyä ja Longner pureskeli hetken huuliaan, ennen kuin vastasi.

”Luolastosta ei ole mitään tietoja vuosiin, eikä kyläläisistä. Jos tietoja on, ne ovat niin syvällä Kremlin arkistoissa, etten minä tiedä, miten ne sieltä kaivaisi. Mutta luutnantti Sobolev, joka nyt on majuri Sobolev, hän palaa Valvurikiematsiin alkuvuodesta 1956. Hän saa tehtäväkseen hakea tutkimuslaitoksen henkilökunnasta kahdeksan johtavaa henkilöä ja arkisto Moskovaan ja lopettaa Valvurikiematsin geologisen tutkimuslaitoksen toiminta pysyvästi. Tarkemmat ohjeet hänellä on mukana sinetöityinä, ja hänelle tähdennetään, ettei niitä saa avata ennen kuin tiettyyn aikaan.” 
Longner vaikutti jotenkin tunteelliselta kun hän kertoi, “Tammikuu oli ollut täällä tavallista lauhempi, ja mutta lunta oli maassa ihan reippaasti. Sobolev sanoi, että kun hän tuli tänne, 28.1.1956 oli tyyntä ja kevyt pakkanen, viitisen astetta, satoi lunta suurina hiutaleina. Hän kertoi, että tutkimuslaitos siirrettäisiin Moskovaan ja antoi henkilökunnalle ohjeet aloittaa laitoksen sulkemisen. 

Drachendell 26

“Vaikka väkeä oli enemmän, noudatettiin varovaisuutta. Siksi seuraavana päivänä saatiin 12:ssa tunnissa edetyksi vain 10 mutkaa eteen päin. Sitten Roslev oli käskenyt lopettaa yöksi, vetäytyä luolasta, mutta jättää kolmeen kohtaan ansakranaatti. Luolassa työskenteleminen, pelkkä vahtiminen, oli kuulemma liian uuvuttavaa miehille, kuumuuden ja hajun vuoksi, sillä mitä pidemmälle he etenivät, sitä pahemmalle luolassa haisi.”
Aita, jota seurasimme, eteni nyt suorana, ja muistin miltä se oli näyttänyt minun ajaessani eilen kartanolle, jotenkin rakenteellisemmalle, ikään kuin muurille, vaikka lehdettömän orapihlajan läpi näkikin nyt satulasta aivan hyvin. Longner piti taukoa. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, ja mietin, olisiko vanhalla miehellä muistihäiriöitä, mutta tarina kuitenkin pienen paussin jälkeen jatkui.
“Luutnantti Sobolevin muistiinpanojen mukaan kello yhden jälkeen kuului sarja räjähdyksiä luolasta. Hän oli lähteä osaston kanssa luolaan, mutta Roskov kielsi, ja määräsi sen sen sijaan vain joukot valmiuteen.”
Longner keskittyi hetkeksi hevosen ohjastamiseen, kun laskeuduimme pieneen puron uurtamaan kuruun ja toista rinnettä ylös. Minä mietin kertomusta, se oli hyvin kummallinen, mutta Longner kertoi sitä totena, ja oli valmis näyttämään joitakin dokumentteja sen tuoksen. En kyennyt sanomaan, olisivatko dokumentit aitoja, mutta olin silti kiinnostunut näkemään ne.
Kun tulimme taas tasaiselle tantereelle, Longner  jatkoi, hieman asian vierestä, “Eikö ole jotenkin, nyt tekisi mieleni sanoa – hellyttävää – miten ihminen kuitenkin pelkää yötä? Vaikka luola on yhtä pimeä päivällä ja yöllä, niin mieluummin ihminen lähtee sinne päivällä! Vasta seuraavana päivänä, auringon jo noustua, Roskov antoi määräyksen, että luolaan oli taas lähdettävä.”
“Kaikki kranaatit olivat räjähtäneet, mutta ainut jälki mitä löytyi, oli muutama tupsu kellanruskeaa karvaa. Tämän jälkeen Roskov otti yhteyttä Moskovaan, ja sieltä vastattiin, että he lähettäisivät erikoisryhmän.”
Merkittävän hiljaisuuden jälkeen Longner jatkoi.
“ Sekä raportin lyhennelmässä, että Sobolevin muistiin kirjoittamassa kertomuksessa mainitaan vain nimikirjaimet KVG, mutta Sobolev käyttää eräässä kohdassa sanaa, josta voi päätellä KVG:n olevan nainen. Raportin lyhennelmästä ei mainita sitäkään. Tämä tuli suoraan Stalinin käskystä, tämän allekirjoittamalla valtakirjalla, jolla  KVG sai täyden vallan viiden kilometrin säteellä luolasta. Roskovin raportti käsittelee enää vain sitä, että hän on luovuttanut kaikki tietonsa KVG:lle. Arkistoistakaan ei löydy tämän jälkeen kuin pari mainintaa Roslevista, “ Longnerin vilkaisu sai minut keskeyttämään.