Avainsana: sopimusyhteiskunta

Venäjän aika – Markkinat ja sopimusyhteiskunta

Ihmiset kuvittelevat renessanssin olevan vain taidehistoriallinen periodi. Se on valitettava väärin ymmärrys.

Euroopassa oli alkanut pikku säpinä 1400-luvun lopulla.
Medicit ja Fuggerit olivat luoneet ensimmäiset kansainväliset pankkiiriliikkeet. Fuggereiden valta perustui metallikauppaan, Medicit tekivät ensin rahaa rahoittamalla villakauppaa ja ostamalla tuotolla muutaman paavin.

Fuggerit rahoittivat Kaarle V:n vaalikampanjan, mutta Kaarle ei maksanut velkojaan.
Kun kaupan keskus siirtyi Italiasta Espanjaan ja Hollantiin, ei paavin omistaminen enää ollut mikään kultakaivos, joten molemmat suuret pankit jäivät tavallaan muuttuvan maailman ja maariskien armoille, mutta ennen sitä…

Pääomien kerääntyminen edellytti sitä, että maassa oli laki, jota kunnioitettiin, ja että valtio, lainsäätäjä oli osa sopimus järjestelmää. Osaltaan pääomien kerääntyminen nosti kuninkaan valtaa, sillä rajoittaessaan feodalismia kuningas saattoi nojautua porvaristoon. Näin menetellen saivat aikansa kolme merkittävää renessanssiruhtinasta kaikki aateliston nujerretuksi, turvautumalla aatelisten uskollisuuden sijaan kovalla valuutalla ostettuun kylmään teräkseen.

Kuitenkin, ennen kuin tähän päästiin, oli yhteiskunnassa pitänyt tapahtua merkittävä muutos.

Usein maarahvas sekoittaa feodaaliaatelin aristokratiaan. Feodaaliaateli oli paikallisaatelia, joiden edessä kuningas oli vain ensimmäinen vertaistensa joukossa. Tätä perua on edelleen Ison-Britanian hallitsijalla Lancasterin Herttuan arvo, ja Ranskan kuningasperhe käyttää Pariisin Kreivin titteliä.

Aristokratian tausta on, suurelta osin vanhassa feodaaliaatelissa, mutta siinä missä feodaaliaateli nimitti kuninkaita, aateloi kuningas aristokraatteja. Aristokratia oli kuninkaan virka-aatelia, sääty, josta pääsi kuninkaan virkoihin, mutta heillä ei enää ollut vanhan feodaaliyhteiskunnan aikaista itsenäistä asemaa.

Feodaaliyhteiskunnassa paronien välinen sopimus piti yllä tasapainoa ja valtaa, patromonialismissa, mihin siirryttiin 1400-1500 lukujen aikana, kuningas käytti isännän valtaa, mutta sulkemalla tärkeimmät virat muilta kuin aseistariisutulta aatelistolta, hän sai aateliston tuen. Oli syntynyt uudenlainen sopimusyhteiskunta, jossa kuningas käytti valtiovaltaa, mutta teki sen enemmän ja vähemmän aristokratian suostumuksella.

Tämä järjestelmä jätti toivomisen varaa, mutta Englannissa, jossa myös porvaristo ja gentry, feodaaliyhteiskunnan jäänne, otettiin mukaan, toki parin sisällissodan jälkeen, saatiin sopimusyhteiskunta tilaan, jossa kauppamies, aatelinen, kuningas ja maamies, jokainen osaltaan saattoivat odottaa että sopimus pitää ja että sopimusyhteiskunta, missä valtio suojeli sopimusta, saattoi syntyä monet modernin yhteiskunnan instituutioista.

Vaikka osansa Ison-Britannian mahdin syntymisellä oli Henrik Kuninkaan tykkien ja hänen pahansisuisen tyttärellä, tärkein tekijä Englannin nousulle oli kaupassa, ja kaupan turvallisuus perustui sopimusten kunnioittamiseen.

Venäjän taika – Kuningassopimus

Venäjän ja Euroopan historia kulki vielä jossakin määrin rinnan 1200 luvulla. Vaikka Jerusalemin kuningaskunnassa vallitsi täysfeodalismi, oli Euroopassa jo alettu siirtymään, vähitellen kohden patrimonialistista kuningasvaltaa.

Kehitys alkoi Englannista, niin kuin kehityksellä on Euroopassa yleensä ollut tapana. Kehitys oli oikeastaan alkanut jo 1066 kun Villem Äpärästä, Euroopan suurimmasta ja mahtavimmasta vasallista tulee Vilhelm Valloittaja, Englannin kuningas.

Hän on voimakkaana hallintomiehenä muuttanut Normannian ritariston sotilasluokaksi, joka on uskollinen vain hänelle. Normanniassa ei ole feodalismia sen perinteisellä tavalla, vaan lääni on välitön palkkio uskollisuudesta Herttualle.
Vallatessaan Englannin hän vie mennessään tämän mallin sinne.

Myöhemmin, hänen perikuntansa kiistellessä vallasta, kuninkaan valta toisaalta murenee sisällissodissa, mutta taas vahvistuu ulkoisissa sodissa.

Juhana Maattoman paronit pakottovat allekirjoittamaan suuren vapauskirjan, Magna Chartan vuonna 1215
Magna Charta, jossa kuningas takaa aatelin perusoikeudet, ei ollut tarkoitettu perustamaan eurooppalaista parlamentarismia, vaan oli syntyessään oikeastaan taantumuksellinen asiakirja, jolla haluttiin taata feodaaliparonien itsenäisyys kuninkaaseen nähden.
Tämä asiakirja oli myös sikäli feodaalinen, että feodaaliyhteiskunta perustui sopimuksiin, feodaalisitoumuksiin ja tämä asiakirja vahvisti tiettyjä vanhoja sopimuksia ja loi niille puitteita.

Venäjän taika – Kaarlen perintö

Kaarle Suuren imperiumi oli Kaarle Suuren Imperiumi. Se loi taas tietyn Euroopan idean, ja on osaltaan vaikuttamassa siihen millaisena ihmiset Euroopan näkevät, ja vaikuttaa niihinkin ihmisiin, jotka eivät tiedä mikä heihin vaikuttaa. Kaarle Suuren keisarin arvo toi Eurooppaan takaisin taas länsimaisen keisariuden idean, vaikkakaan sen käytännön soveltamisen kanssa onkin sittemmin ollut vähän niin ja näin.
Kaarle Suuri rakensi imperiumin, mutta ei kyennyt ratkaisemaan niitä samoja teknistaloudellisia haasteita, joihin Rooman imperiumi kukistui.

Kun Kaarle oli kuollut, ja hän oli joutunut sitä ennen selvittämään välejään poikiensa kanssa, ja mm. hänen suosikkipoikansa, keisariksi ajateltu Ingelheimin Kaarle, oli kuollut ennen isäänsä, valta joutui kirkkoon tukeutuvalle Ludvig Hurskaalle, jota myös Yksinkertaiseksikin on mainittu.
Kirkon ja Valtion edut eivät olleet yhteneväiset, vaikkakin Ludvigin elinajan kirkon avulla imperium pysyikin kasassa.

Ludvigin kuoltua valtakunta alkoi nopeasti rappeutua. Kruunusta taistelevat veljekset, Ludvig, Lothar ja Kaarle jakoivat valtakunnan, ja saadakseen paikallisvirkamiesten tuen, he tekivät näitten viroista periytyviä, he loivat Eurooppalaisen perintöaatelin.