Tämän kankaan suunnittelin kun hain ideoita syksyiseltä takapihaltani; tuo on kuva suoraan skannattu kuolleesta lehdestä, mutta ei aavistustakaan mikä kasvi. 
Photoshopilla on sitten väännetty värejä ja tästä muitakin versioita väännette. Tämä on yksi suosikkejani, mitä olen ikinä suunnitellut, mutta mitään en ole oikeasti tästä kankaasta tehnyt, Joku kesävaate kyllä houkuttaisi.
Syksy tulee
Roiskii siemenet martoon maahan.
Joet kylmenevät
Hautajaisissa Ernst puhuu
Tärkeintä on olla aito
Kaukana pauhaavat kellot
Ja tyttöjen kädet puhuvat kielillä
Tiedämme kyllä
Kenelle sellot soivat
Ja sitten aikamerkki
Joulukuun idussa
Se ei olen nyt, vaan viidestoista päivä
Kaikki saa valkean vaipan
Siitä tiedämme vuoden vanhaksi
Saaneen ET-lehdestä ohjeen: soittakaa kotiin
Sitten, tammikuussa, kun käpy on jäässä
Väännämme konepajalla valssilla tangon
Jalassa villasukat ja monoset
Lennämme satumaahan foliosiivin
Näemme Leonardon hiilikädenjäljen
Kuinka mestari antoi juovalle kasvot
Sitten, auringon säde taittuu helmestä
Kuusen kärjestä spektriksi
Talviset toverit muistavat
Lunta vain on lyhyt elämämme
Ja katoavat pihalta kesken leikin
Vain pikisilmät jäävät pälviin
Yhdessä voimme katsoa kartasta
Minne he menivät sokein silmin ja kalpein kasvoin
Maailman laidalta löydämme totuuden:
Kaikki purot päätyvät meriin
Ja siellä Sulawesien määrä on vakio.