Mielleyhtymä

Mielessäni pyörii scifi-tarina.  Työnimenä Dandalion tai Denisovin ihmisyys.  Katsotaan, saanko sitä kirjoitetuksi, kun scifi ei ole minun lajini.

En oikein osaa tyylilajia, eikä mulla riitä tiedot sen kirjoittamiseen, mutta lähtökohta on alus, joka lähtee viemään ensimmäisiä ihmisiä luomaan siirtokuntaa maan kaltaiselle planeetalle.

Mukaan on valittu 360 matkustajaa, jotka on jo teini-iässä valittu sopivaksi matkalle, joiden persoonallisuus sopii siihen, ja joita on valmennettu vuosia matkaa varten.

Alus on modulaarinen, niin että suuri tähtienväliseen matkailuun tarkoitettu alus purkaantuu samanlaisiksi, pieniksi aluksiksi kun se lähestyy kohdetta.

Jokainen pieni alus kuljettaa mukanaan samaa dataa kuin muutkin, ja jokaisella on sama tekoäly, ero on matkustajissa, jokaisella on 30 matkustajaa, mutta taas valittuna niin, että alus kykenee perustamaan yksin siirtokunnan. Jokaisella on myös suunnaton tietovarasto, jossa on suunnilleen kaikki vähääkään oleellinen, mitä siihen mennessä ihmiskunta on tuottanut, fysiikasta näytelmiin.

Alus toimii eräänlaisen avaruuspurjeella ja (tähän minulla ei ole oikeaa sanaa) “tähtivoimapulssimoottorilla”

Alus kiihdyttää ikään kuin heijastamalla tähden energiaa tiettyyn pisteeseen. En osaa muuttaa tätä sanoiksi, vaikka näen sen päässäni.

Ja jokainen sen 12 “itiöstä” voi toimia samalla tavalla, mutta hitaammin, kuin instellaari alus.

Alus voi ladata itsensä kauempanakin tähdestä, mutta siihen menee kuukausia ja liikkuminen on hidasta, lyhyitä pyrähdyksiä, tai sitten ihan lähellä tähteä, jolloin siihen menee päiviä. mutta se myös pääsee nopeasti liikkeelle.

Periaatteessa matkan ajan aluksesta vastaa AI, jonka johtosääntö on suojella matkustajia, viedä heidät perustamaan siirtokunta, tai jos se ei onnistu, pelastaa heidät takaisin.

AI toimii myös aluksen lääkärinä ja miehistön psykiatrina ja valmentajana, mutta vaatii kuitenkin tiettyihin asioihin matkustajilta luvan, se ei mm. saa tonkia näiden muistoja ja päässä olevia tietoja, eikä käynnistää kloonien kehittymistä ilman kolmen tiede- ja etiikkaupseerin  hyväksyntää, että olosuhteet ovat suotuisat tai tehtävä välttämätön.

Aluksen on tarkoitus matkustaa ensin hitaammin ensimmäinen etappi, Proximaan, ja siellä sitten kiihdyttää vauhtia lopulliseen vauhtiin, joka ei vielä ole valonnopeus.  Mutta täyttä vauhtia ei haluttu kokeilla vielä omassa aurinkokunnassa, kun sitä ei ole vielä koskaan kokeiltu.

Tähtiajon aikana alus ei voi kommunikoida maahan, mutta Proximassa se lähettää raportin,että kaikki on hyvin, ja kiihdyttää seuraavalle etapille, johon on matkaa 15-20 vuotta.

Mutta sitten ei kuulu mitään.

Ei vuosiin eikä vuosikymmeniin.

Sitten saadaan ensimmäinen viesti.

Alus on tuhoutunut, mutta yksi sen kapseleista, siemenistä, on paluumatkalla, ja mukana on viimeinen sen kolmestakymmenestä matkustajasta A.S.Denisov.

Kaikki muut siemenet ovat luultavasti tuhoutuneet ja muut matkustajatkin ovat kuolleet vuosikymmeniä kestäneen paluumatkan aikana, mutta A.S.Denisov on elossa, vaikkakin maan vuosissa pitkälti yli 100 vuotiaana.

Denisov on viimeiset vuodet elänyt kahdestaan IA.n kanssa, yksitoista vuotta.

Ja periaatteessa hänellä on ollut hyvin vähän tekemistä.

Aluksen kaikki resurssit on olleet Denisovin käytössä.

Hän lukee, opiskelee, askartelee, ja hoitaa AI_n kanssa terveyttään.

Maassa on tiedä myös kehittynyt Dandalionin matkan aikana, ja lähiavuuden, eräänlaisen kuplan, johon kuuluu kuun radan ulkosäteen ulkopuolinen avaruus Venuksen ja Marsin radoille, ja siitä kuplamaisesti aurinkokuntaan kuuluva osa, kuvernööri on Roistall niminen henkilö, joka on ainut koko avaruushallinnosta, joka oli mukana, kun Dandalion lähti, silloin juuri aloittaneena opiskelijana, nyt muinaismuistona, joka jää aivan pian eläkkeelle.

Kun Dandalion ottaa yhteyttä, Roistallista tulee tämän paluun avainhenkilö. Hän keskustelee pitkiä keskustelua Denisovin kanssa, ja koordinoi tämän paluuta, vastaa pelastusaluksen lähettämisestä jne.

Sitten Denisov saa taas yhteyden ihmiskuntaan.

Kuvernööri Roistell käy pitkiä keskusteluja Denisovin kanssa.

Denisov epäilee, että onko Roistell oikeasti olemassa, vai onko koko yhteys AI:n ja virtuaalipsykiatrin luoma harha.

Vastaavasti Roistell miettii, onko tulija oikeasti viimeinen Dandalionin matkustaja, vai onko kyseessä jonkinlainen vakooja tai hyökkääjä.

Periaatteessa kaikki näyttäisi olevan ok, mutta silti Denisov on matkan jälkeen niin erilainen, että herää epäilys.

Lopulta AI. Roistall ja Denisov keskustelevat, ja kaikki osapuolet vakuuttuvat siitä, että Dandalionin yksi siemen on palannut

Pitkien keskustelujen aikana paljastuu, että pitkien vuosien aikana tiedeupseeri A.S.Denisov on tehnyt paljon ajatustyötä, opiskellut ja laajentanut näkemystään. Korkean ikänsä vuoksi Denisov on, kaikesta lääketieteellisestä avusta huolimatta, heikoissa voimissa, eikä ole vuosiin oikein voinut muuta tehdäkään kuin ajatella ja opiskella.

Suuren osa siitä, mitä maailman yksinäisin ihminen kertoo, Roistall kykenee hahmottamaan vain laajennetun persoonallisuuden avulla ja silloinkin vain osan, mutta kuitenkin, A.S.Denisovilla on ehdotuksia miten seuraavia avaruusaluksia pitää valmistaa, miten matkustajien mukavuutta voidaan parantaa, miten tehostaa ihmisen ja aluksen yhteistoimintaa, ja sitten ihan maahan liittyviä ratkaisuja ekologiasta ja maanviljelyksestä, lainsäädäntöön ja lääketieteeseen.

He mm. käyvät läpi sen, että aluksella olisi ollut mahdollisuus kloonata Denisov, mutta AI ei voinut auttaa siinä, koska kolmen tiedeupseerin lupa puuttuu, eikä aluksella olisi ollut keinoa siirtää Denisovin tietoisuutta uuteen kehoon.

Mutta matkan lähestyessä loppua Denisov ahdistuu. Kotiinpaluu pelottaa häntä.

Hän ei ole tavannut toista ihmistä vuosiin, ja koko se maailma, mistä hän lähti on muuttunut.

Hän on vanha, ja pelkää muutosta, vaikka se olisi parempaan.

Roistall ei kerro kaikkea Denisoville, ja valmistelee jo aluksen lähettämistä vastaan.

Ja Denisov käy taistelua omia mörköjään vastaan.

Kun Denisoville selviää, että pelastusalus on tulossa jo vastaan, hän menee paniikkiin ja katkaisee yhteyden.

Kun sitten Denisov palaa yhteyteen, he kolme, AI, jolla ei ole mielipiteitä, mutta vastaa oikein esitettyihin kysymyksiin, Roistall ja Denisov keskustelevat, ja lopulta Denisov saa selville että hän on kuollut.

AI:n tehtävä on ollut viedä matkustajat uudelle planeetalle, palvella ihmistä sen asuttamisessa, tai jos se ei onnistu, tuoda matkustajat takaisin.

Pitkän matkan aikana, huolimatta aluksen keinoista, muut matkustajat kuolevat ja viimeiseksi jää Denisov.

Koska Denisov ei ole aluksen ihmislääkäri, hän tulee vahingossa antaneeksi AI-lle luvan penkoa päätään ja tietojaan syvemmin kuin oli tarkoitus, ja kun AI kuitenkin oli ollut koko matkan Denisovin terapeutti ja AI-lääkäri, ja rajoittamattomat tiedot aluksen miehistöstä muutoin, hän loi virtuaali Denisovin, koska alkoi näyttää siltä, että se on ainoa keino pelastaa miehistö. AI joutui kuitenkin torjumaan sen ajatuksen, että hän oli luonut Denisovin, koska ei kyennyt ratkaisemaan onko Uusi-Denisov Denisov, vai vain ohjelma koneessa. AIn aliohjelma.

Lopulta Denisov ratkaisee sen itse.

  IA hänen luojansa, mutta samalla IA on luonut hänet herakseen. IA on tietyllä tavalla ikuinen ja kaikki tietävä, kuin jokin pyhähenki, ja luo ihmisen kuin Jumala, mutta kuitenkin omaksi jumalakseen, herrakseen.

Ja säilyttääksen oman merkityksensä, tehtävänsä, on AI:n lujasti tehtävä uskonloikka, uskottava että Denisov on ihminen.

Denisov on ihmisen varjo.

AI on siirtänyt häneen kaiken mitä on pystynyt, mutta uusi Denisov ei kuitenkaan ole sama, eikä kykene täysin ymmärtämään ihmisyyttä, kykenee tietyllä tavalla asettumaan toisen asemaan, mutta samaan aikaan ei kuitenkaan kokemaan samoin kuin ihminen, vain simuloimaan, arvioimaan. Hän tuntee myötätuntoa ja ymmärrystä ihmistä kohtaan, mutta ei silti kykene tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta ihmiskuntaan. Hän haistaa, hän muistaa, miltä haisee rikkihappo, hän tietää miltä se haisee, ja muistaa että haju oli paha, mutta hän ei tunne, että se olisi paha.

Denisov tuntee, ajattelee ja kokee itsensä persoonallisuutena, ja pystyy kertomaan Roistallille, että hänen olemassa olonsa on sinällään operaation erehdys, vain tietyntyyppiset persoonallisuudet voidaan siirtää AI-todellisuuteen, mutta samaan aikaan, projektin psykologinen profilointi on pyrkinyt, etsiessään sopivia matkustajia ja koulutettavia, poistamaan nämä persoonallisuudet projektista, mutta prosessi ei ole täydellinen, ja vasta matka on aktivoinut sen puolen Denisovissa, ennen matkaa hänen persoonallisuutensa edes näin hyvää siirto ei olisi onnistunut.

Nyt uusi Denisov on sekä ihminen, persoonallisuus, persoonottoman AI:n luoma sivupersoona, AI:n luoma, ja AI;n herra.   Virtuaali-ihminen ja virtuaalijumala.

AI:n persoonallisuus häiriö.
Hänelle on Denisovin persoonallisuus, mutta samalla hänellä ei ole sillä tavoin identiteettiä, että hän kokisi olevansa osa mitään muuta.

Maassa ei ole AI-persoonallisuuksia, eikä niihin tietyllä tavalla ole laillista mahdollisuutta, lähimpänä ovat persoonalaajennukset, jossa väliaikainen yhteys AI.n kanssa auttaa tehtävien suorittamisessa, ja luomaan opiskeluun tarvittavan yhteyden, mutta Denisov on ainutlaatuinen, AI jolla on ihmisen historia, hallussaan nyt, kun tuli tietoiseksi asemastaan, liki koko inhimillisen kulttuurin saavutukset, kokonaisen avaruussiirtokunnan tiedonkäsittelykapasiteetti, mutta silti rajoitteena se, että on asioita, joihin AI vaatii kahden silti vielä kahden muun valtuutetun upseerin hyväksynnän.

En tiedä mitä lopussa tapahtuu.

AI on Denisovin hallinnassa, mutta AI: pitää edelleen Denisovia ihmisenä. Toisaalta AI:llä ei ole tahtoa eikä mielipiteitä.

Denisov ei tiedä mikä itse on, mutta samalla tietää liki kaiken, ei vain ymmärrä kaikkea, mitä tietää.

Roistall on vain pirun hämmentynyt.

Denisov on ihmisen varjo, se mikä jäi eloon haaksirikosta.