Avainsana: tietoisuus

Petjan aikakirjat 1.22. – Mieliero

Suurin osa muiden eläinten ääntelystä on spontaania, tunteen synnyttämää ja vaistonvaraista. Vaikka voidaan huomata, että eläimillä on “sanoja” tiettyyn tilanteeseen tarkoitettuja ääniä, ei voida puhua kielestä ja siitä, että tällä tavoin välitettäisiin jotakin merkittävää tietoa tapahtumista tämän hetken ulkopuolella.
On mahdollista että isot apinat ja delfiinit kykenevät hieman pidemmälle menevään kommunikaatioon äänen avulla kuin vaikkapa koirat, mutta mikään laji ei ole kuin ihminen. 

Joskus on esitetty ajatus, että kieli olisi kehittynyt näistä spontaaneista ei kielellisistä viesteistä, mitä aikaisemmilla kehitysasteilla on ollut ennen kielen keksimistä. Kieli olisi silloin kehittynyt toisin, ei kielelliset keinot olisivat joutuneet antamaan tilansa kielelliselle viestinnälle ja tätä ei ole tapahtunut. 
Itse asiassa ihminen on laajentanut ei kielellisen viestinnän rajat laajemmalle kuin mikään muu eläin. Meidän ei-kielelinen viestintämme ei ole vain hajun, eleiden ja ilmeiden varassa, vaan me ympäröimme itsemme viestejä välittävillä esineillä, puemme päällemme vaatteita, jotka kertovat arvoistamme, muokkaamme ulkonäköämme, käytämme tavaroita, joilla on arkisen käytön lisäksi symbolimerkityksiä ja rakennamme merkityksiä merkitysten sisään, sävellämme oopperan, maalaamme siitä taulun ja teemme taulusta meemin. 

Me kykenemme tietoisella ajattelulla leikkaamaan mielikuva sen luoneesta yhteydestä, riippumatta siitä, pohjautuuko se aistihavaintoon,  tallentaa se muistiimme ja ottaa sieltä taas sopivassa yhteydessä.
Kieli tarjoaa tähän koodijärjestelmän, jonka avulla voimme välittää, sanallistaa, omat mielikuvamme ja välittää ne toiselle, jolla ei ole samaa kokemusta todellisuudesta kuin meillä.
Kieli antaa meille mahdollisuuden valehdella. Kieli ei, kaikesta ilmaisukyvystään huolimatta ei voi olla muuta, kuin olla tietoisen ihmisen omasta näkökulmastaan, ja omasta kontekstista lähtien. Kieli ei pidä sisällään eksaktia todellisuutta, vaan ilman kontekstia se jättää tulkinnan aina jossakin määrin vapaaksi.
Ja siinä se on. 

Koska uskomme sen, kun meille sanotaan, “minä rakastan sinua,”

ja mitä se oikein tarkoittaa? 

 Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? 

Ajattelin että voisin koota muutaman haja-ajatukseni histoiasta uudeksi sarjaksi, Petjan aikakirjat. Näyttää siltä, että tätä voisi olla tarjolla ainakin 25 osaa, jos ei enemmänkin.  Katsotaan.

 Oletkos ihmisiksi? 

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä, että kun sanotaan, että tietoisuus erottaa ihmisen eläimestä, mitä silloin sanotaan? 

Muistan joskus varhaisessa nuoruudessani sanotun, että vaikka eläin saattaa tietää kuolevansa, eläimellä ei kuitenkaan ole sitä tietoa että tietää tietävänsä, ja tämä tietoisuus, tarkoittaa mm. Sitä, että ihminen on tietoinen ajankulusta, tulevaisuudesta ja kykenee suunnittelemaan toimintansa. 

Tämä ajatus on minusta virheellinen. 

Suunnitelmallisuuden merkiksi on tarjottu työkalujen tekemistä, että vain ihminen tekee työkaluja, koska vain ihminen kykenee suunnittelemaan todellisuuttaan eteenpäin, varautumaan siihen, että työkalua voidaan joskus tarvita. 

Jos hyväksymme edellisen ajatuksen, olemme kusessa ihmisyyden kanssa.  

Onko orangi, bonobo tai saukko siinä, että osaa varata työkalun tulevaan tarpeeseen tai peräti valmistaa sen, silloin enemmän ihminen kuin vakavasta ADHDstä tai kehitysvammasta kärsivä ihminen.  

Mutta siltikin.  Lue lisää ” Petjan aikakirjat 1.1 – Oletkos ihmisiksi? ”