Avainsana: toinen maailmansota

Drachendell 21

Samalla kun  ratsastimme ulos hoitolaa kiertävästä kehästä, takaisin hedelmätarhaan, Longner kertoi, “Harva nykyään enää ymmärtää, miten sekaisin Eurooppa oli heti sodan jälkeen, ja miten kamalan sekaisin oli Neuvostoliitto. Samaan aikaan kun Neuvostoliitto miehitti koko Itä-Euroopan, se valmisteli Kreikan, ja jos mahdollista Italiankin kaappaamista, ja integroi valloitettuja alueita uuteen imperiumiin”, Longner aloitti kertomaan Stalinin vaikutuksesta tarinaansa.

“Tässähän oli aikaisemmin sellainen niitty ja sivua joki kaarsi, joka sitten laski putouksena suunnilleen siinä, missä nyt on hoitolan kaarirakennuksen länsipää,” Longner aloitti, “Drachenin notkoksi sanottiin sitä putouksen alaista kohtaa jokivarressa ja siinä, noin kuusi metriä korkeassa kalkkikivi töyräässä näkyi, näin minulle on kerrottu, onkaloita ja pieniä luolia.”
“Koko itäinen Eurooppa kyti kaikenlaista vastarintapesäkettä, ja siinä suhteessa Puola, Unkari tai Saksa oli helppoja, oikeasti vaikeita olivat kaikenlaiset partisaanit ja metsäsissit Neuvostoliiton alueella,” selittäessään Longner aloitti taas tutun tuulimyllyimitaation vasemmalla kädellä, samalla kun oikea ohjasti hevosta.
“Tuolla eteläpuolella käytiin yksi taistelu, “ja käsi nyt näytti suunnilleen oikeaan suuntaan, “ja se jäljiltä maastoon jäi yhtä ja toista joista olisi voinut kuvitella olevan hyötyä vastarintaliikkeelle,”  ja Longner katsoi välillä minuun, kuin tarkistaakseen olenko kartalla.

“Joku oli huomannut, eikä varmaan paikallinen, että joskus oli jostakin rinteen onkalosta tullut savua, ja tieto oli sitten kulkenut KGB:lle joka ilmaantui paikalle eräänä syysiltana jotakuinkin 70 vuotta sitten,, sotilasosaton tukemana, ja, näin minulle on kerrottu, heidän tullessa paikalle, nousi taas rinteen onkaloista savua. KGB käski onkaloissa olevia antautumaan ja tulemaan esille kädet ylhäällä, muutoin avattaisiin tuli. Kun ketään ei ilmaantunut, annettiin sotilasosaton tehtäväksi ajaa metsäveljet luolista. Muutaman minuutin tulitukseen ei vastattu, ja sen jälkeen heitettiin luoliin vielä muutama kranaatti, ennen kuin joukot tarkastivat ne.”
Longnerin vasen käsi kaarteli osoittaen ilmassa neuvostosotilaiden varovaisen lähestymisen, ja mies loi nopean katseen minuun, ymmärsinkö nyt varmasti tämän dramaattisen huippuhetken, “mutta kun sotilaat ja salaisenpoliisin miehet tulivat rinteen luo, he eivät löytäneet ketään. Kranaattien osin romahduttamien onkeloitten takaseinissä oli koloja, joista hyvin pienikokoinen mies olisi saattanut pursitautua pakoon, mutta ketään ei löytynyt. 

KGB halusi kuitenkin olla varma, ja sotilaat, sisäministeriön erikoisjoukot, asettuvat kahdeksi viikoksi rinnettä vastapäätä, ja 7 kyläläistä ammuttiin rinnettä vasten, pettureiden avustamisesta.”
Kuulusteluissa selvisi, että rinteestä on noussut savua aika ajoin koko tunnetun historian ja paikan nimi, lohikäärmenotko, johtuu siitä, että vanhan tarinan mukaan törmän takana nukkuu lohikäärme, joka vartioi kiirastulen takaporttia. KGB:n mies, nimeltään Valeri Roslev, halusi kuitenkin, varmuuden vuoksi, lähettää kahdeksan perhettä Siperiaan, “Longner vilkaisi minua, ja sanoi, kuin varmistaakseen vaikutuksen, “mutta tämä oli vasta ensimmäinen vaihe.” 
Vaikka olin luullut tietäväni tämän tarinan, tähän asti kuulemani oli kuitenkin minulle ennestään vierasta ja ratsastimme tovin hiljaa, ennen kuin Longner aloitti minulle tutumman osan.
“Neuvostoliitossa oli pulaa kaikesta, ei kaikesta kaiken aikaa, mutta käytönnössä aina jostakin, ja vaikka maalla oli valtavat energiavarat, energia ja tarve eivät kohdanneet”, Longner kertoi taas käsi huitoen johonkin Siperian tai Intian suuntaan ja minä olin tyytyväinen, että Lagavulin oli niin rauhallinen. 

Nidri 5.päivä -1

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

NIDRI, SINISEMPI TAIVAS JA MAAILMANSODAN HISTORIAA.

Olimme ostaneet oppaalta, Aarolta, risteilyn Christina nimiseltä moottoripurjealuksella, ja asetuimme matkaan aamuvarhain, sillä satamassa piti mielellään olla jo kohta kahdeksan jälkeen, vaikka lähtö olisi vasta kello 9.00 tms.

Ja merelle ohi Meganissin
Ja merelle ohi Meganissin

Kysykää minulta miten pitkä alus oli, tai mitä tyyppiä, niin voin sepittää jotakin, mutta nyt en sano siitä mitään.

Laivalla oli kannella reippaasti sellaisia polstereita, joille asettua,  ja laivan henkilökunta ohjasikin meidät parhaille paikoille, laivan keulaan, niin että näimme koko ajan minne matkamme johtaa.

Meganissin rantaa
Meganissin rantaa

Ihan ensin ällistelyn aiheeksi riitti se meri ja sinisyys.
Miten paljon sinistä taivasta oli,  ja kuinka lähellä se oli.

Risteleilyemäntä, selostaja-opas, josta myöhemmin lisää, kertoi että Meganissin saari, jossa asuu kuitenkin yli 1000 ihmistä, oli ollut edellisen, ennätys lämpimän kesän ilman vettä, kun joku mulkqvisti ei ollut välittänyt salmen ankkurointiohjeista ja vetänyt vesijohdon saarelle ankkurillaan poikki.
Saatan kuvitella että ko. merihenkilö on saanut kiitosta runsaasti ja kiusaus antaa sitä oikein varren kanssa, on ollut kova.

Meganissin rantaa
Meganissin rantaa

Meganissi tarkoittaa muutoin Suursaarta ja onkin yksi alueen suurimpia, jos kohta tiettömän taipaleen takana, alkoi 50-luvulla tyhjentyä asukkaista.
Koko etelärannalla ei ollut yhtään maihinnousupaikkaa tai uimarantaa, mutta hyvin kaunis se oli.

Pieni sotahistoriallinen tarina liittyy saaren etelätörmässä olevaan Papanikoliksen luolaan.
Liekö Kreikka toisen maailmansodan ainut miehitetty maa, jolla oli koko sodan ajan vastarintaliikkeellään käytössä sukellusvene?

Papanikoliksen luola, Meganissin etelärannalla
Papanikoliksen luola, Meganissin etelärannalla

Kun Italia valtasi Kreikan II Maailmansodan aikana, sukellusvene Papanikolis piilottautui luolaan Meganissin etelärannalla. Kapteeni oli Joonian saaristosta kotoisin ja tunsi vedet ja luolat, niin että piti koko sodan ajan sukellusveneen hallussaan, sai liittoutuneilta polttoainetta, mutta ennen muuta Meganissin asukkaat pitivät huolta aluksen miehistön huollosta, ja alus oli usein piilossa Meganissin luolassa, jota nykyään kutsutaan Papanikoliksen luolaksi.

70-luvulla maanjäristys sorti saaren etelärantaa niin että luola lyheni metritolkulla, mutta on edelleen Kreikan toiseksi suurin meriluola.