Petjan Aikakirjat 2.14 – Tyhmä paljon työtä tekee…

Jotkut ressukat joskus selittävät, että eläissään sopusoinnussa luonnon kanssa, esi-isämme eivät tuhonneet luontoa, koska olivat tietoisia sen seurauksista, tai ettei ihminen olisi kyennyt siihen, mutta todisteet ovat selvät. Kulottammalla ihminen saattoi ajaa kokonaisia laumoja härkiä, hevosia, mammutteja, mitä vain suurriistaa kuolemaan.
Ja suurriistan katoaminen teki sitten lopun vaeltavista metsästäjistä.
Kala, äyriäiset, simpukat lisääntyivät ihmisen ruokavaliossa ja samaan aikaan ihmisen ruokavalioon tuli mukaan useita uusia kasveja, erityisesti Amerikassa.
Eurroopassa noin 10 000 vuotta sitten poro, peura ja kalat lisääntyvät ensin ihmisen ruokavaliossa, ja pikkuriista ja kasvikset lisääntyvät seuraavan muutaman tuhannen vuoden aikana. 

Afrikassa muutos näyttää alkaneen jo aikaisemmin, noin 50 000 vuotta sitten, jolloin löydettyjen pitkäaikaisten asuinsijojen jätteissä suurriista vähenee pienriistan- ja kasvisjäänteiden määrän kasvaessa. Samaan aikaan Afrikassa oli pitkä kuivakausi, kun jääkauden alkaessa sitoutui suuri osa kierrossa olevasta vedestä jäätiköihin, joita ei kuitenkaan ollut Afrikassa.
Näyttää siltä, mutta selkeitä todisteita ei ole, että tämä kuivakausi oli keskeisiä syitä nykyihmisen leviämiselle; ihmisen neuvokkuus ja kulttuurievoluutio auttoivat ihmistä selviämään seuraavat 30-40 000 vuotta.
Kasvisyönnin lisääntyminen näkyy siinä, miten jauhinkivilöydöt lisääntyvät. Vanhin löydetty on juuri Afrikasta, otettu käyttöön noin 49 000 vuotta sitten, ja siitä se lähti. 

Resurssien niukkeneminen näkyy myös siinä, miten samaan aikaan kun Nubian arkoelogisissa kohteissa näkyy siementen, kalan ja simpukoiden jäänteiden kasvu, löytyy myös enemmän ihmisen luita, joissa näkyy taistelun jälkiä. Kuitenkaan todisteiden mukaan alueella ei siirrytty maanviljelyyn muuta maailmaa pidempään, vaan näyttää, että sen alueen luonnon monipuolisuus antoi mahdollisuuden monipuoliseen ravintoon, mutta resursseista jouduttiin taistelemaan silloin, noin 40 000 vuotta sitten.
Jääkauden loppuminen tarkoitti ihmisille globaaliasopeutumista uuteen tilanteeseen. Samaan aikaan, kun sateet lisääntyivät sisämaassa, suuret alueet Euroopassa, Pohjanmeren alue, ja Kaakkois-Aasiassa jäivät veden alle, Skandinavia tuli esiin jään alta ja tarjosi peuroille ja hirville vielä tilaisuuden vetäytyä pohjoiseen ja viimeiset mammutit laidunsivat Sahalinin niemimaalle, joka muuttui saareksi veden noustessa.

Puusta katsoen näyttää siltä, että maatalouden harjoittaminen olisi jotenkin parempi bisnes, mukavampaa, kuin keräily ja metsästys, mutta ei se niin yksinkertaista ollut.
Katsokaa tilannetta sieltä ihmisen tarinan alkupäästä.
Yhteisön jokainen jäsen oli oikeutettu keräilyyn ja metsästykseen yhteisön nautinta-alueella, ja koska jokainen teki kykynsä mukaan ja sai tarpeensa mukaan, enempään työtä kuin oli tarpeen näiden vaatimattomien tarpeiden tyydyttämiseksi, ei tarvinnut tehdä.
Kun on tutkittu niin sanottujan luonnonkansojen elämää, ravinnon hankkimiseen käytetään 2-3 tuntia päivässä.
Esimerkiksi Etelä-Afrikan keräilijä-metsästäjä saneilla oli maanviljelystä harjoittavia naapurikansoja, mutta vain aniharva heistä jäljitteli heitä, ja siihen on selvä syy. 

Maatalous tarkoittaa lisää työtä ja …

Sanon sitä alteraatiostressiksi

Alteraatiostressi
Alteraatiostressi

Kirjoitin viime vuosituhannella ilmiöstä, jonka nimesin alteraatiostressiksi.
Kyse ei ole vain muutosvastarinnasta, vaan syvemmästä ilmiöstä.  Nimi on huono, mutta saa kelvata.

Ihmisen historiassa muutokset parempaa ovat olleet hitaita.
Nopeat muutokset taas, ne ovat olleet tulvia, tulipaloja, sotia, murhia ja tauteja.

Ne muutokset jotka ovat tapahtuneet kohden parempaa, ovat yleensä tarkoittaneet työtä ja tapahtuneet hitaasti verrattuna niihin muutoksiin, jotka ovat vieneet parempaan päin. Lue lisää

Vitun pellet – Sam de Ville tekee työnsä

Sam de Ville oli tehnyt pitkän viikon, jokaisen yli työtunnin, mitä sai, ja muutaman, mitä ei saanut, ja oli tehnyt töitä lauantai, ja sitten pitkän sunnuntain, ennen kuin viikko alkoi taas alusta.
Keskiviikkona, kello 6.15 hän taas lähti, otti lippalakin ja yhdeksän vuotta vanhan sinisen hupparin, jonka oli ehtinyt pestä viimeksi keväällä, silloin kun ensimmäinen kevät sade lakaisin kaupungin pölystä.
Nyt Kanadan vaahterat punastuivat syyssateessa ja Sam de Ville käveli 14.kadun asemalta, kun hän näki heijastuksen Chipotlen ikkunassa.
Tyhjä huppari ja lippalakki seisoivat siinä sateessa, Irving Placen nurkassa, eikä Sam de Ville päässyt työpaikalleen koskaan.

Camelot ja mennyt maailma

  • Löysin vanhan kirjoitukseni yrittäjyyteni ajoilta. Jaan sen muutamaan osaan, jonka jaan viikon välein.

  • Itse asiassa, vaikka toisin luulisi, se välivuosi, sapatti, jonka pidin, ei ollut minulle hyväksi.
    Tai sanotaan näin, että se oli minulle ihmisenä hyväksi, mutta hyppääminen yrittäjäksi siitä ei ollut kovin viisasta, sillä vauhdissa mukaan hyppääminen alalla, jossa pelkästään paikallaan pysyminen edellyttää juoksemista kieli kiltin reunassa, ei ole mikään helppo temppu. Lue lisää