Avainsana: työnjako

Petjan aikakirjat 1.13. – Duunit jakoon.

Metsästys on alunperin ollut molempien sukupuolten mutta, tai siltä se tutkijoiden mielestä näyttää, mutta suurriistan metsästys teki siitä miesten puuhaa.
Oikeastaan se on hyvinkin monella tavalla kuvaavaa.

Suurriistan metsästys on muuttanut yhteiskuntaa monella tavalla.
Esi-isämme oli keräilijä-metsästäjä. On mahdollista, että hyvin varhain alettiin valmistamaan joitakin kantamiseen tarvittavia työväineitä, keräilijällä oli kaksi mahdollisuutta, kädestä suuhun, tai kädestä keräilyastian kautta suuhun, kun on paremmin aikaa.
Ei ole kovin kätevää, jos metsästysreissulla ollaan koko perheen voimin, kersojen ja raskaanaolevien pitäminen turvassa olisi vaatinut liikaa duunia, vaikka olisi ollut mummo mukana. Tästä syystä piti kuskata evästä perheelle.
Vaikka meillä on sekasyöjän hampaat, ei tämä kalusto nyt ole mikään huippu, jos pitää leikata ruhoa pienemmäksi, josta syystä piti kehittää työkaluja lihan leikkaamiseen. Ajatelkaa mikä duuni siinäkin on ollut.
Käden luuhun, lihasten kiinnityskohtien jää jäljet tehdystä työstä, otteista mitä työntekijä käytti. Muinaisissa luissa voi nähdä, että samaan aikaan kun neanderthalilainen käytti paljon pinsettiotetta, homo sapiensin yleisin ote oli voimaote.  Siitä voisi päätellä, että oli hyvinkin mahdollista että neanderthalin ihminen valmisti joitakin esimerkiksi punomalla.

 

Metsästys kehitti työnjaonyhteiskuntaa. Se että lihaa saatiin enemmän kerralla, ja että raskaana olevat, imettävät, isoäidit ja mukulat olivat pois jaloista pyyntimatkan aikana, tarkiotti myös työnjaon syntymistä naisten ja miesten töiden välillä. Nykyaikaisissa töissä jako on monasti keinotekoinen, mutta silloin se oli, en sano välttämätöntä, mutta väistämätöntä.

Muistaakseni se oli Murdock niminen tutkija, joka tutki 150 yhteiskuntaa 1960-luvulla ja löysi kaikista samansuuntaisen työnjaon sukupuolten välillä. Liki kaikissa ruuanlaitto oli vain naisten työtä ja suurriistan metsästys vain miehesten työtä. Metallin sulatusta ei missään tehneet naiset. Kaikkein tasa-arvoisimpia töitä on ollut perusmaatalous, viljely ja sadonkorjuu.
Kaivan joskus sen taulukon esiin.

Mutta tämä kaikki on syntynyt yhtäältä sen isoäidin varaan, toisaalta nitten kahjoen vuoksi, jotka sai mieleensä siirtyä metsästämään laumoissa elävää suurriistaa.

Jotenkin tulisi mieleen, että naisilla olisi ollut aikaa siellä kersojen kanssa kökkiessä naputtaa niitä kivityökaluja, joita käytettiin – tadaa- kivikaudella, mutta ainoataan kulttuuria ei ole tunnettu, josta tämä olisi voitu todistaa varmaksi.
Mutta tässä sivussa on jäänyt kapan pohjalle pari seikkaa.
Se ettei meillä ole tiedossaluu- tai kivityötä tehneiden naisten kulttuuria ei todista, ettei sellaista olisi ollut, ja sitten. Puutyökaluista meillä on hyvin vähän jälkiä. Tiedetään, että osaavissa käsissä eräistä puulajeista ja bambusta saa veitsen melko vähällä työllä, joka ei ehkä ole yhtä kestävä kuin kivityökalu, mutta terävämpi lihan leikkuuseen. 

Joka tapauksessa, metsästys vaikutti siihen, miten työnjako ja työtavat kehittyivät.

Petjan aikakirjat 1.12 -Yritys perheyritykseksi

Siitä on kauan, joten en nyt ihan voi muistaa, miten työnjaon yhteiskunta syntyi, mutta siinä on kerroksia

Ihan ensin perhe.
Oikeastaan, näin sen näen, vaihdevuodet ovat yksi ihmisyyden suuria keksintöjä.

Seksi on yksi syy miksi ihminen on menestynyt, Etten sanoisi keskeinen, ja osa sitä kauppaa on se, että naaraat ovat seksuaalisesti halukkaita muutoinkin kuin kerran vuodessa, tai kun pentu on tarpeeksi iso ruokkiakseen itsensä.
Kuitenkin se, että siinä on useita pentuja pyörimässä jaloissa, toisaalta on menestystekijä, koska voidaan lisääntyä suhteellisen tehokkaasti vaikka simpanssiin tai paviaaniin verrattuna, niin samalla se on riskitekijä, koska pennut syövät, a) eväät b) aikaa.
Ja nyt on hyvä että on se isoäiti, joka ei lisäänny, mutta jonka kokemus ja työkyky auttaa pentujen hoidossa ja ruuan keräämisessä.
Isoäiti on kerrassaan mainio keksintö.
Sanotaanpa näin, että jos isoäiti laumalla menee oikein hyvin, siinä on yhdellä isoäidillä kerralla jälkeläisiä elossa noin tusinan verran. Jos niitä on kovasti enemmän, alkaa isoäidillä olla liikaa duunia. Kun eliniän odote oli hyvissäkin olosuhteissa kenties 25 vuotta, niin kovin paljoa ei ehtinyt.
Esi-isämme opettelivat tätä systeemiä pitkään. Se meni meidän sisäiseen koodiimme, enempi tai vähempi, mutta siellä se lauma on.

Totuimme pörräämään serkkujen kesken. Äidin äidin laumassa, toimiaan pienessä porukassa, suunnilleen tusinan kaverin kera.

Sitten oli nämä kundit, jotka miettivät että jos minä tuota Elinaa, eikun siis tuota, saamarin nautaa pantaisiin nurin. Jumalauta että se on homma. Jos yksi kaveri on vähän väärässä paikassa, niin se on toiselta helpoisti elo irtonaista ja henki tantereella. Syytä on koota porukka joka tietää mitä tekee, homman pitää oikeasti toimia, ja kundien pitää voida luottaa ehdottomasti, ettei toiselta petä hermot just pahaan aikaan.
Homma on hodettava ihan ilmeisesti perheen kesken, pieni ydinryhmä, jonka sisällä kommunikaatio pelaa, mitä kundit sanoo, kuinka monta otetaan porukkaan.
Kyllä tämä nyt näyttää siltä, että ei tämä ihan kolmeen pekkaan mene, ei mitään mahdollisuutta. Miten olisi 20 sillä luulisi onnistuvan,
Ok. 20 kuulostaa kyllä hyvältä, mutta menee säätämiseksi, ei me oikein edes tiedetä ketä me saataisiin tuollaiseen porukkaan, mutta jos sellainen tusina? 

Nyt alkaa kuulostaa hyvältä, jos toi Jussi serkku lähtisi, ja Tero, ja Heidin mies? 
Kyllä tästä metsästysseura saadaan. Nyt vain pitää miettiä, miten me saadaan se saatanan kanttura himaan.