Avainsana: ukraina

Itä-Preussin vapaavaltio, eli Свободная Республика Калининград

Ajatelkaapa tätä. 

Ukraina, NATO, EU ja USA tarjoaisi ”erillisrauhaa” Kalingradin alueelle. 

Kalingradin alue muodostaisi Königstedin/Itä-Preussin vapaavaltion, joka tunnustettaisiin jos alue luovuttaisi ydinaseet ja  sotarikolliset. Kalingradin asevoimien kokoa säädeltäisiin, mutta lähdettäisiin siitä, että alue vastaa omastta puolustuksestaan, EU:n ja Naton tukemana viiden vuoden ajan.

Maahan ei menisi NATO joukkkoja, mutta viiden vuoden ajan EU osallistuisi rajavalvontaan ja Kalingrad saisi EU:lta ja Yhdysvalloilta tietyn tullisopimuksen. joka sidottaisiin 30 vuoden ajaksi alueen demokratia ja korruption hallintaan. 

Periaatteessa lähdettäisiin siitä, että mikäli kehitys olisi suotuisaa, alueen EU-jäsenyys neuvottelut voisivat alkaa 2053. 

Ja väläytettäisiin ajatusta, että Leningradin oblasti voisi saada samantyyppisen sopimuksen. 

Pelkkä ajatus saisi Kremlissa lorahtamaan lusikallisen niihin kuuluisiin kalsareihin. 

Mutta sitten taas, jos se toteutettaisiin. 

Uusi venäjänkielinen vapaa valtio, jota ohjattaisiin kohden EU-jäsenyyttä, saisi liberaalit ja koulutetut venäläiset muuttamaan sinne. kenties niin rajusti, että maan pitäisi kiristää maahantulomääräyksiä ja se voisi muuttua uuden venäläisen kulttuurin kotipesäksi. 

Taiteilijat, tiedemiehet ja IT-osaajat tekisivät alueesta uudenlaisen venäläisen kulttuurin kehdon, ja auttaisivat luomaan, EU:n ja Yhdysvaltain tukemana, pienen, mutta vahvan talousalueen. Lipeämiset demokraattisesta kehityksestä tai korruptio johtaisi nopeisiin tuen ja kauppaehtojen kiristyksiin ja EU:n täysjäsenyyden neuvottelujen lykkääntymiseen. 

Alueen kulttuurillinen vaikutus leviäisi sekä naapurimaihin, mutta ennen muuta Venäjälle, näyttäisi sen, että venäläinen yhteiskunta voi muuttua, kehittyä ja kukoistaa tulevaisuuden maailmassa, osana kansainvälistä yhteisöä, rauhanomaisesti. 

Tietysti tämä voisi saada Kremlin pakan lopullisesti sekaisin, mutta ajatelkaapa tätä edes mahdollisuutena. 

Ja ajatelkaapa sitten mittakaavaa, millainen ero sillä olisi, jos tämä toteutettaisiin miljoonan asukkaan Kalingradin alueella, tai mitä jos tämä toteutettaisiin 7 miljoonan asukkaan Pietarin ja Leningradin alueella.

Aurinkokukantie

Tiesittekö tuota, että auringonkukka, sen lisäksi, että on Ukrainan kansalliskukka,  suojelee siitepölyllään sairauksilta pölyttäjiä, niitä perhanoita, joiden varassa meidän elämämme suurelta osalta on? 

Idea mulla oli jo ennen korona-aikaa, mutta en halunnut ensimmäisenä koronakeväänä tähän lähteä. Nyt voisi olla oikea aika. 

Olin lukenut asiasta monista englanninkielisistä lähteistä, mutta tämä Suomen Kuvalehden artikkeli sai sitten minut syttymään; miksipä en aloittaisi omaa projektiani.

Nyt, kun maa paljastuu lumen alta, minä aloitan. Lue lisää ”Aurinkokukantie”

Olin sitten aloitteellinen Maailmanrauhan asiassa

Kansanäänestys Maailmanrauha-patsaan käytöstä Helsingin Maailmanrauhan rahaston perustamiseen

 

Muistomerkkien tarkoituksena on pitää asia mielessä, muistuttaa jonkin asian merkityksestä ja tärkeydestä.
Maailman ja olosuhteiden muuttuessa patsaiden merkitys voi muuttua, mutta silloinkaan patsaita ei pidä kevytmielisesti kaataa, vaan on mietittävä voisiko patsaan merkitystä sinällään jotenkin muuttaa.
Jos kuitenkin päädytään patsaan kaatamiseen, pitäisi harkita, miten patsaan idea voisi kantaa sittenkin yli ajan ja toimia patsaan alkuperäisen idean mukaan.

Koska Hakaniemessä oleva Maailmanrauha -patsas on paitsi ruma, myös herättänyt niin poikkeuksellisen paljon negatiivisia tunteita ja rauhattomuutta, esitän seuraavaa.

Helsingin kaupunki perustaa Helsingin Maailmanrauha-rahaston.
Helsingin kaupunki teettää patsaan metallista mitaleja, joita myydään rahaston hyväksi. Rahasto tukee Helsingin yliopistossa tulkkikoulutusta niille kielille, joiden opetus jää sivuosaan Suomen lukioissa, kuten venäjää pienemmät slaavilaiset, afrikkalaiset tai aasialaiset kielet.

Näin Maailmanrauha -patsas ja Helsingin Maailmanrauharahasto vaikuttaisivat siihen, että olisi enemmän ihmisiä, jotka auttaisivat kaikkia ymmärtämään paremmin toisiaan ja tämän kautta patsas tukisi konkreettisesti maailman rauhaa.

Helsingin kaupunki ottaa vastatakseen patsaan sulattamisesta ja mitaleiden valamisesta syntyvät kulut ja mitaleiden tuotto ohjataan lyhentämättömänä Helsingin Maailmanrauharahastoon, jolla tuetaan edellä mainitulla tavalla tulkkien kouluttamista ja näin edistetään konkreettisesti rauhaa.

Ehdotan idean kannatuksen mittaamista kansanäänestyksellä.

Ja linkki aloitteeseen löytyy täältä  

Ja asiasta voi  keskustella täällä 

 

 

Trollitehtaankatu

Koska olen vittumainen mies, jätin kuntalaisaloitteen viime perjantaina Tehtaankadun alkuosan nimenvaihdosta.
Valitettavasti en päässyt tekemään aikaisemmin heidän haluamiaan korjauksia, joten se ei vielä ole julkinen, mutta tuossa se on tämän hetkisessä asussa.
Eli se ei ole vielä avoin, mutta kerron kun näin on.

ps. avautui viikolla, mutta pääsin vasta nyt päivittäämään tämän.
Olkaa hyvä http://mielleyhtyma.com/trollitehtaankatu/

 

Kuvakaappaus aloitteesta Tehtaankadun nimen muuttamiseksi Lue lisää ”Trollitehtaankatu”

Metsätien taistelusta Kaarinassa, maaliskuussa 1970, Kiovaan

Toisaalla ulkomaanpellet kysyivät, koska Suomi antautui Neuvostoliitolle, ja ruotsalaiset sitten valistivat amerikkalaisia, ettei Suomi ole ikinä antautunut ja kertoivat historilalliset faktat.

Minä kerroin ettei se sovi suomalaiseen mentaliteettiin ja kerroin sitten Metsätien taistelusta. 

Tarkkaa päivämäärää en muista, mutta hiihtosäät olivat jo takana, mutta potkukelkkailu vielä toimi. 

Kevät oli kirkas ja keli oivallinen, kun olin matkalla potkukelkallani koulusta kotiin. Kuulin koulun isompien poikien, 11-12 vuotiaitten puhuvan, he suunnittelivat ottavansa potkukelkani. 

Näin käden tulevan olkani ylitse, kun käännyin ja työnsin peukalon silmään. Sitten minä löin, purin, potkin, pierin ja haisin. 

Ja kun olin roikkunut hampailla yhden poskessa ja revin kohvasta potkukelkan tangon läpi ja yritin potkia kolmatta kauemmaksi. 

Minä sain turpaani. Ihan kohtuullisesti. Makasin ojan pohjalla nenä verillä, hakattuna ja lyötynä, veri nenästä valuen. 

Mutta minä olin ojassa potkukelkkani kanssa. 

Eikä kukaan ole ollut sen jälkeen halukas viemään kelkkaani. 

Kerroin ulkomaanpelleille että se on meidän tapamme.

Ei meistä ole häpeällista saada selkäämme, ei ole noloa vuotaa verta tienvarteen eikä pelota palata kotiin vaatteet ravassa ja veressä. 

Häpeällistä olisi antaa periksi, luovuttaa ilman taistelua. 

Ja näin potkukelkkani hinta nousi liian korkeaksi. 

Saattaa olla, ettei Putin näe, mikä tulee olemaan Ukrainan hinta, ja loppujen lopuksi, suuren osan siitä maksavat tavalliset venäläiset. 

Ja omalla nurkallani internettiä minulla on taas tuon Metsätien taistelun fiilis, kun samalla kun puren putinistia poskesta, yritän tangon läpi repiä ryssittelijää korvasta, potkia revanssisteja kauemmaksi ja pitää ihmisyydestä kiinni.

Tuleepa liikuntoa.