Avainsana: Usko

Miehen kokoinen kaappi

Soitin kerran sähköyhtiöön, että heidän alumiinikaappiin on törmätty jollakin, vääntynyt, ovi auki ja johdot näkyy.

”Ei ole siinä sellaista!”

”Mutta kun on, alumiinia, miehen korkuinen, suunnilleen kahden miehen levyinen, eli vähän isompi kuin minä ja päässä lukee teidän firman nimi. Näyttää niin kuin olisi kuorma-autolla kolhaistu”

”Minä tiedän, ei meillä ole siinä mitään, minä katsoin meidän kartasta”” Lue lisää ”Miehen kokoinen kaappi”

Tauko

Anna Capratorrente ei voinut olla miettimättä sitä, miten elämä muuttuisi, kun veli vaimoineen muuttaisi pois, samalla kun nosti jalkansa sinisen buklee-sohvan puiselle käsinojalle. Tulevassa omassa rauhassa oli epäilemättä paljon hyvää, ja Anna ei voinut olla hymyilemättä ajatellessaan sitä, mutta toki siinä oli huonojakin puolia.
Vaikka lapsia oli vasta yksi, oli Anna kiitollinen siitä, että käly otti välillä pojan kanssaan ulos, ja silloin hänellä saattoi olla aikaa nostaa jalat käsinojalle, asettaa tyyny pään alle, ja ottaa toiseen käteen kirja, toisen silittäessä pinkeää sinisen kirjavaa puuvillaa valtavan vatsakupolin päällä.
Kirja ei ollut huono,  jonkun ruotsalaisen Waltarin Egyptiin sijoittuva historiallinen romaani, mutta nyt Anna vain tuijotti aukeamaa, mielen vaeltaessa kotoisemmissa asioissa.
Lue lisää ”Tauko”

Vitun pellet – Dolly

Ensimmäisellä kerralla, kun he tekivät Dollyn taivaalta kävelytempun, he eivät vielä olleet harjoitelleet sitä loppuun. Esitys meni kuitenkin pääosin nappiin, kuten on tapana sanoa, he saivat aikaan vaikutelman, että Dolly olisi kävellyt lavalta alas ilmassa hyppäävien miesten selkiä pitkin.

Todellisuudessa joissakin kohdin väliin jäi kymmeniä senttejä, mutta valot, liike, etäisyys ja sirkuksen lumo, jota ammattilaiset sanoivat vaijereiksi, loivat yleisölle sen mihin he sirkuksessa halusivat uskoa, ihmeen. 

Mutta oli myös niin, että Dolly, oli kovin herkkäuskoinen, ja jos hän ei olisi ollut, hän ei kenties olisi ollut trapetsitaitelija, sillä hän olisi halunnut olla dekkarikirjailija. Hänen enonsa oli kuitenkin uskotellut hänelle, ettei naisdekkaristeja ole, ja Dollyn ihanne, Agatha Christie oli todellisuudessa puolalainen mies.

Kun he olivat tehneet temppunsa kymmeniä kertoja, Dolly uskoi itsekin sirkuksen taikaan, ja jätti vaijerin pois.
Se ei häirinnyt ketään.