Avainsana: Valokuvaaja

Bragalonen maailma

Bragalonen tarinoita olen kaikkiaan kirjoittanut nyt rapiat 20 vuotta, kai vuodesta 1999. Ensimmäisestä tarinasta “Bragalonen kreivi” on yli kaksikymmentä vuotta. Se on kertomus miehestä, joka viettää elämäänsä viikko toisensa jälkeen mahdollisimman samanlaisena, niin että silloin, kun hänen on poistuttava kaupungista, hän palkkaa itselleen sijaisen, varakreivin, joka viettää hänen poissa ollessaan aivan samanlaista elämää kuin kreivikin.

Bragaloneen sijoittuvat novellit päätyvät tavalla tai toisella siihen, miten elämä jatkuu kaupungissa, täysin tavallisena, kuten Bragalonessa tapaa jatkua. Toinen puoli asiasta tietysti on se, että asiat, jotka ovat tavallisia Bragalonessa, eivät ole tavallisia muualla.

Pitkään kirjoitin vain yksittäisiä lyhyitä tarinoita, joista jotkut olivat kuusi- ja toiset kaksikymmentäkuusi sivuisia.
Olisiko jo yli kymmenen vuotta siitä, kun kirjoitin tarinan tyystin tavallisesta palkkamurhaajasta, joka palaa synnyinkaupunkiinsa keikalle? Mies on täysin tavallinen, niin tavallinen, että ihmiset eivät muista hänestä mitään muuta, kuin että hän on tavallinen mies, jonka kasvot ovat sellaiset tavallisen pyöreät. Samalla kun murhamies tekee työtään, tavallisella tarkkuudellaan, hän muistelee täysin tavallista lapsuuttaan, miettii täysin tavallisia perheasioita ja suunnittelee eläkevuosiaan täysin tavallisena kaupunkilaisena. 
Lue lisää ”Bragalonen maailma”

Bragalonen valokuvaaja/ ote

Kun illallisaika tuli, Lady Agatha liittyi taas serkuntyttären ja tämän miehen seuraan hotellin ruokasalissa.

Anthony Matzoni puhui isänsä hautajaisjärjestelyistä, mutta Lady Agatha ei kuunnellut, vaan muisteli poikansa hautajaisia 1943.

Sinä päivänä satoi lunta. Lumi oli märkää, ja tuuli hakkasi sitä auton lasiin. Kukkia ei saanut mistään, mutta isän sisko, Avisin isoäiti järjesti jostakin silkkikukkia. Newingtonista he ajoivat Kincardineen. Siellä hän itki.

Anthony olisi täyttänyt toukokuussa neljäkymmentäyksi.
Lady Agatha antoi Matzonien puhua.