Avainsana: Venäjä

Venäjän taika – Suuri suvereeni

Suvereniteetti tipahti Tsaarin käsiin kuin Jumalan tahdosta, että valta perustui Venäjällä voimaan, väkivaltaan ja jumalantahtoon.
Moskovan Suuriruhtinaan ei tarvinnut tehdä mitään sopimuksia alamaistensa kanssa, sillä kaikki mitä valtakunnanrajojen sisällä oli, oli Suuriruhtinaan, ja hän saattoi päättää kaikesta, myös maanomistuksesta, kulkuluvista ja jokaisen alamaisensa hengestä, ilman neuvotteluja ja lakia, sillä suuriruhtinaan sana ja sen takana oleva voima oli ainut lakiasäätäväelin koko Venäjän maalla.

Iivana III aika merkitsi Moskovalle turvallisuutta. Itse Jumala oli antanut vallan ja kunnian Tsaarille, ja jakamattomana yksin hänelle, hävittänyt hänen vihollisensa ja antanut näitten sortua. Kaikkien oikeauskoisten kristittyjen suojelijan ja valtiaan asema oli Konstantinopolin kukistuttua luonnollisesti langennut Moskovalle ja hänen suvereniteettinsa oli Jumalan Tahto. Jumalan vallan välineenä ei Tsaarin tarvinnut neuvotella muiden kanssa, pelkkä ajatuskin lähenee jumalanpilkkaa.

Venäjän ajatuksen ydin syntyi Iivana III aikana.
Samassa vuoteessa siitettiin patrimonialismin venäläinen versio: tsarismi.

Venäjän taika – Kolmas Rooma

Kun Konstantinopoli oli kukistunut, ja mongolien kaanikunta kadonnut, otti Moskovan Suuriruhtinas käyttöön kolmannen Rooman ajatuksen.

Konstantinopolin kaatuminen vääräuskoisten käsiin ja kaanikunnan romahtaminen olivat merkkejä itseltään jumalalta. 
Jumala oli asettanut nyt Moskovan oikeauskoisten suojelijaksi ja näin antanut myös merkin siitä, että Moskova oli tarkoitettu hallitsemaan maailmaa, Kolmentena Roomana.

Koska Jumala oli suonut tämän kunnian Moskovalle ja sen Suuriruhtinaalle, oli Moskovan ja sen hallitsijan vallalla jumalainen tarkoitus, ja sen epäileminen oli rienausta ja jumalanpilkkaa.

Näin samaan aikaan kun lännessä alkoi uusi aika sarastaa, otti Venäjä pitkän, lopullisen askeleen kohden patrimonialismia, tsarismia ja keskitettyä valtaa.

Venäjän taika – Euroopan tie

Kun katsoo Eurooppaa hieman kauempaa, näkee että Eurooppa on niemi Aasian kyljessä, rysänperä, jota rikkovat syvät lahdet ja niemen repaleet. Päälle änkeävä Afrikka on pakottanut Euroopan joustamaan ja nousemaan maasta Pyreneiltä Tatralle.

Rikkonainen maasto ja asema maailman reunalla, kaikkinensa siedettävien, mutta monipuolisten sääolosuhteiden kanssa, on luonut tilanteen, jossa melko pienellä alueella on ollut useita, keskenään suhteellisen kilpailukykyisiä kielikulttuuria alueita.

Keskinäinen kilpailu, Rooman ja Kaarle Suuren jättämän perinnön kanssa, on leimannut läntisen Euroopan historiaa, mutta tässä yhteydessä ei sovi unohtaa myöskään meidän itäistä perintöämme, kristinuskoa, jonka mobiliteettiin Kemppinen viittasi

Kun Rooman valtakunta ja sen takaama kauppareittien turvallisuus oli kadonnut, lokaalikilpailu, paikkalisherrojen tullit ja verot lamaannuttivat kaupan ja rahatalouden.

Kun olot alkoivat vakiintua, kauppa elpyi ja kun pääomat kerääntyivät, alkoi rahatalous kohentua.

Tässä yhteydessä on muistettava että maailman tärkein kauppatavara kansainvälisessä kaupassa oli hyvin kauan tekstiilit ja kuidut. On arvioitu että ompelukoneen keksimiseen asti, noin 60-80% kaikesta palkkatyöstä liittyi tavalla tai toisella ihmisten pukemiseen.

Sitten katsotaan Italiaan.

Eurooppa on niemi Aasian kyljessä.
Italia on niemi Euroopan kyljessä.

Sisilia oli aikoinaan, ei kauaa, mutta kuitenkin aikansa taloudellinen ja sivistyksellinen suurvalta. Ensimmäinen maa Euroopassa, jossa koulutettiin naislääkäreitä ja synnytyslääkäreitä yliopistossa. Tunisin islamilainen ruhtinas maksoi veroa Sisilian kuninkaalle Salarnon akatemia oli Euroopan ensimmäinen maallinen yliopisto, jonka tarkoitus oli tuottaa oppineita palvelemaan valtiota, eikä kirkkoa.
Sitten tulivat ranskalaiset. Varokaa ranskalaisia, silloinkin kun he haluavat lahjoja.

Keski-ajalla, itse asiassa pitkälle 1800-luvun puolella, Välimeri oli vielä suhteellisen turvaton kauppamerenkululle. Pohjois-Afrikan merirosvot kaappasivat Eurooppalaisia kauppalaivoja silloin tällöin vielä 1860 luvulle asti. Tämä, ja puutteellinen navigaatio piti laivat likellä rantaa.

Rooma. Euroopan merkittävin organisaatio oli kirkko, jota johdettiin Roomasta. Tämä tarkoitti henkilö ja rahaliikennettä pitkin Italiaa.

Villa.
Arno kokoaa merkittävän osan Toskanan kukkuloille satavasta vedestä. Keskiajalla se oli purjehduskelpoinen sen aikaisille laivoille Firenzeen asti. Firenzessa oli silta yli Arnon. Puolet Roomaan menevästä liikenteestä kuli Firenzen läpi.

Lammas sopeutuu niihin olosuhteisiin missä se elää. Jos se ei sopeudu, ei lampaita.
Firenze on joki varressa, ensimmäisen ja pitkään ainoa sillan kohdalla, kukkulat kolmella sivulla.
Kukkuloilla ja vuorilla lampaat saivat melko hyvin ravintoa lämpimän kesän aikana, mutta talven varalle piti kasvattaa paksu villa.

Kun ranskalaiset tekivät lopun Sisilian sivistyksestä, he työnsivät liikkeelle yllättäviä voimia. Oppineet pakenivat Sisiliasta. Osa löysi sijansa Granadasta, osa Egyptistä ja päättyivätpä jotkut sitten Italian pieniin kaupunkivaltioihin. Matematiikka, kemiaa, lääketiedettä ja vaikka mitä levisi ympäri Välimeren. Sisilia jäi sivuun seuraavasta loikasta.

Firenzessä omaksuttiin etelästä tulleilta uusia ajatuksia, uusia tapoja kutoa kankaita, värjätä niitä, kaksinkertainen kirjanpito, osuuskunta ja osakeyhtiö.
Firenzen kankaat menivät sinne missä oli rahaa. Ne matkasivat yli vuorten, levittäytyivät pitkin jokilaaksoja ja kiemurtelivat rannikoita myöten. Pääomat kerääntyivät, se piti saada tuottamaan, joten se sijoitettiin uusiin yrityksiin, sitä lainattiin ruhtinaille ja sillä rahoitettiin sotia, pr- ja vaalikampanjoita.

Raha verkostoitui.
Paaveja ja ruhtinaita ostettiin, vaihdettiin ja myytiin.
Syntyi rahan kukkia, joista sidottiin uuden maailman hääkimput.
Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua ja jotakin sinistä.

Venäjän taika – Valta jalustimilla

Mongolien koko yhteiskunta perustui voiman käyttöön ja toisaalta taas komentosuhteisiin suhteessa hallitsijaan. Jokainen mongolikansan mies oli sotilas, ja joka sotilas oli osa samaa komentoketjua, jonka päässä seisoi hallitsija, Suurkaani.

Mongolien armeija muodosti maailman ainoan supervallan.
Koska tavalliselta sotilaalta odotettiin vain ja ainoastaan tehokasta kuuliaisuutta, oli esikunnan virallinen kanta, ettei rivisotilaan tarvinnut tietää mitään muuta, kuin sen mikä oli tehtävän suorittamisen kannalta tarpeen. Sen vuoksi mm. suuri osa kenraaleistakin oli luku ja kirjoitustaidottomia, jolloin heidän sihteerinsä, joilla taas ei ollut mitään määräysvaltaa, lukivat heille pääesikunnan ohjeet.

1236 Mongolien yleisesikunnassa on tehty päätös Euroopan valloittamista ja kun vuonna 1240 Mongolien nopean toiminnan joukot hyökkäävät, Kiova antautuu ja armeija tunkeutuu Puolaan ja Unkariin, ja seuraavana vuonna Mongolit hävittävät Sleesian, Unkarin kuninkaan on paettava Tonavan ylitse.
Hyökkäys kuitenkin pysähtyy joulukuussa, kun tulee uutinen, Suurkaani Ogotai on kuollut ja kaikkien kenraalien on kokoonnuttava Karakorumiin valitsemaan uutta Suurkaania.

1242 Perustaa Batu-kaani Kultaisen Ordan, eli Kiptsakin Volgan eteläjuoksulle ja Venäjällä ylin valta on mongoli-tataarien hallussa seuraavat 200 vuotta.

Venäjän taika. Jumala perustaa Venäjän.

Venäjällä kaikki on toisin. Siinä missä meidän yhteiskuntamme perusta on feodalistisessa sopimusyhteiskunnassa, niin Venäjän valtakunnan perusta on keskitetyssä hallinnossa ja hallitsijan Jumalaisessa armossa.

Ihan alussa on Konstantinus Suuri, ja tapa millä hän nivelsi oman ja kirkon vallan yhteen. Konstantinopolin keisarin valta perustui suoraan valtuutukseen jumalalta. Vaikka patriarkka kruunaisi keisarin, patriarkka olisi keisarin kädessä ja keisari oli suoraan jumalasta seuraavaa.

Keisarin asema Jumalan maanpäällisenä vastineena teki kaikenlaiset sopimukset tarpeettomiksi. Tämä johti siihen että keisarin valta oli periaatteessa rajoittamatonta, mutta käytännössä se tarkoitti myös sitä, että jos sisäpiiri, tai räikeimmissä tapauksissa, Konstantinuksen kaupungin rahvas, katsoivat että Keisari ei enää vastannut tarpeita, hänen kanssaan ei neuvoteltu, vaan siirrettiin suorasääristen seurakuntaan.

Kreikkalaiskatolisessa, eli Konstantinopolin, kirkossa ei tehty lähetystyötä samalla tavalla kuin lännessä. Lännessä kirkko teki aktiivisesti lähetystyötä, ja aseapua saatiin sitten maallisilta ruhtinailta, jos ja kun saatiin.

Idän kirkon piirissä lähetystyötä hoiti valtio. Osana Bysantin virkakoneistoa oli barbaarivirasto. Tämä vastasi periaatteessa ulkopolitiikasta ja tiedustelutoiminnasta, mutta myös ns. likaisista tempuista, kuten lähetystyöstä slaavien parissa. Näin oli tavoitteena paitsi opettaa Jeesuksen olevan Kristus, myös sen että Jumalan edustaja, Keisari, oli maanpäällä, ja hänen tahtoonsa oli asettuminen.

Tämä nivoi uskollisuuden vallanpitäjälle ja kohtaloonsa alistumisen osaksi kristillistä uskoa, ja teki osaltaan itäisestä kirkosta mysteerikirkon. Kun Jeesustelu sitten levisi, Venäjälle, levisi sen sivussa sitten myös käsitys hallitsijan jumalaisesta vallasta, ja Kiovan suuruuden aikana Kiovan Suurruhtinaat vielä mieluusti vahvistivat tätä näkemystä.

Mutta sitten tuli suora todistus hallitsijan ehdottomasta vallasta.

Venäjän taika. Frankit perustavat Euroopan.

Länsimaisen demokratian juuret ovat jatkuvuudessa ja sopimusyhteiskunnassa.
Meidän demokratiamme ei ole suoraa perua antiikin demokratiasta, vaan paljon enemmän olemme saaneet vaikutteita roomalaisesta imperialismista, kuin kreikan demokratiasta. Kokonaan toinen asia on ne muut kulttuurivaikutteet, jotka ovat Rooman kautta siivilöityneet meille.

Pax Romana ja roomalaisen ajan muisto vaikutti siihen, millä tavoin keski-aikainen ihminen näki maailman. Toisaalta taas Rooman aikainen kartanokulttuuri vaikutti siihen, millä tavoin keski-aikainen yhteiskunta alkoi rakentumaan.

Ja hyppy historiassa. Porvarillinen ja ranskalaisten dominoima historiankirjoitus ovat mustamaalanneet feodalismin, ja ottaneet kunnian feodalismin kaatamisesta. Todellisuudessa kuningas oli tehnyt lopun feodalimista jo aikaa sitten ennen vallankumousta.

Rooman imperiumi kukistui, niin kuin imperiumit tapaavat kukistua, talouden ongelmiin. Yhteiskunta, sen liikenne ja kauppa eivät kyenneet uudistumaan ja imperiumin kustannukset nousivat sen tuottavuutta nopeammin.

Kun kansainvaellusten jälkeen tilanne alkoi vakiintumaan, lähinnä frankkien toimesta (ketä olivat frankit, on mielenkiintoinen kysymys sekin) alkoi taas valtioitten muodostuminen. Frankkien ydin alueilla, Reinin laakson kahta puolen, oli valtio ennen Kaarle Suuren imperialismia, jo vakiintunut kohtalaisen mukavasti, kun Kaarlen kausi alkoi.

Samaan aikaan ei muualla kristityssä lännessä vielä ollut siihen verrattavaa valtiokoneistoa, kuin kenties islamilaisessa Espanjassa. Kaarle laajensi valtakuntaansa nopeasti, liitti sodilla, liittolaissuhteilla ja murhilla valtakuntaansa koko Ranskan, Bretagnea lukuun ottamatta, ja periaatteessa sen alueen, jota kutsuimme nuoruudessani Saksan Liittotasavallaksi, Itävallan ja Italian Roomasta pohjoiseen.

Mielenkiintoista muutoin se, että kun ajattelee millaisen kulttuurirajan tuo raja nyt muodostaa.

Venäjän taika.

Seuraava kirjoitus on alunperin kirjoitettu jo kaksikymmentä vuotta sitten, ja julkaistu silloin Talentum omistamassa Duuni.net palvelussa.  Julkaisen nyt uudelleen sarjana, se on myös julkaistu 2005 ja 2011

Sattuneesta syystä, josta myöhemmin lisää, haluan jälleen kerran muistuttaa ettei Venäjä ole Eurooppalainen valtio, eikä se tule sitä koskaan olemaan.

Länsimainen, eurooppalainen, demokratia perustuu tiettyyn historialliseen kehitykseen.
Tuollaista kehitystä ei voi sillä tavoin tiivistää, että jossakin maassa voitaisiin muutamassa vuosikymmenessä siirtyä länsimaiseen järjestelmään.
En sano, ettei olisi mahdollista, että joskun Venäjällä olisi länsimainen demokratia, mutta se ei olisi silloin Venäjä, länsimainen tai demokratia.

Suomi mahtuu länsimaisen demokratia käsitteen alle juuri ja juuri, ja silloinkin jää vähän kantapäätä ulos tai varpaita kivistää, mutta sillä ei ole juuri väliä, sillä me olemme niin merkityksettömiä muille kuin itsellemme.

Mutta ajatus Venäjän länsimaistumisesta tai demokratisoitumisesta yhden tai edes kolmen sukupolven aikana johtaa pettymyksiin ja suuriin ongelmiin.

Tätä minä olen sanonut ja sanon taas.

Vain ne asiat, jotka me hyväksymme, ovat hallittavissa.

Ajatelkaapa sadetta.
Jos ette hyväksy sateen realismia, sitä että sataa, ette te myöskään avaa sateenvarjoa.
Silloin kastutte, laisinkaan riippumatta siitä, hyväksyttekö te sadetta tai ei.

Samalla tavalla meidän on hallitaksemme suhdettamme Venäjään, ensin hyväksyttävä Venäjä.
Venäjä on venäjä.

Tämä ei tarkoita sitä, että ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi, vaan tarkoittaa sitä, että ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi.

Se että hyväksymme Venäjän todellisuuden, ei tarkoita sitä, että meidän tulisi suhtautua siihen alentuvasti tai ylimielisesti, vaan kunnioittaa sitä että se on totta.

Tämän todellisuuden kunnioituksesta käsin meidän on sitten toimittava, niin että Venäjä, ja sen olemassa olon todellisuus, pysyvät hallinnassa. Kun se on hallinnassa, se voi muuttua.

Venäjän oma todellisuus on tällä hetkellä kadonnut, kansallinen identiteetti sopeutuu uuteen ajatteluun, mutta mitä se on?

Kremlin virallinen lehti on, kuten jokin aika sitten, julkaissut kruununtavoittelijan haastattelun, jossa kenties on näkyvissä tuulen haistelu; palautuuko Venäjän identiteetti Imperaatorin ympärille?

Jos näin on, onko Putin Monk ja imperialisti?

Koska Kreml on mitä on, onko Venäjän hallitus aina imperialistinen? Paskantaako Venäjän karhu metsään?

Viimeaikaiset Venäjän rajaloukkaukset ja Venäjällä tapahtunut slavistinen kehitys, ovat herättäneet keskustelua minun tuttavapiirissäni, ja vaikka olenkin asiaa yrittänyt heille valottaa, sanomani ei ole oikein mennyt auditiivisesti perille, johtuen varmaan osittain keskustelun luonteesta ja puutteellista taustatiedoista, joita keskustelun aikana on ollut vaikea korjata.

Tästä olisi perin helppo livetä kuullun ymmärtämiseen ja siihen tapaan millä ihmiset ajattelevat, mutta pysykäämme Venäjällä.

Eräs ongelma, mikä ihmisillä on Venäjän ymmärtämisessä, on siinä, että Suomi on demokratia, eikä Suomi ole vain demokratia, vaan Suomi on suomalainen demokratia osana EU:n Unionia.

Venäjä ei ole demokratia, eikä se ole, uskokaa huviksenne, osa Eurooppaan.
Demokratia ei ole mikään tyhjiö, joka automaattisesti imee itseensä kaikki yhteiskunnat. Pikemminkin päin vastoin.

Länsimainen demokratiakaan ei ole mikään monoliitti, vaan kaikkialla missä sitä on, siitä on aina olemassa kansallinen versio, jopa niinkin, että siitä on olemassa hyvinkin paikallisia versioita, riippuen olosuhteista.

Vertailun vuoksi kirjoitan tässä nyt rinnan Euroopan ja Venäjän kehityksestä. Kirjoitus ei täsmää aina ajallisesti tai edes aiheen mukaan, mutta saatan kuvitella sen silti auttavan hahmottamaan Venäjän ja Euroopan kulttuurien ja järjestelmien syvää erilaisuutta.

Miksi Hyperloop?

Huomasin muutaman kirjoittajan Internetissä ymmärtäneen että Hyperloop olis vain joku tunneli Tukholmasta, ja sitä syystä kirjoitin sitten hieman…

Hyvällä tahdolla Suomea voi sanoa niemeksi Venäjän reunalla, toisesta näkökulmasta pukamaksi Pietarin laidalla.

No niin, kirjoitan nyt hyvin hitaasti, koska osa lukijoista ei lue kovin hyvin

Katsokaa karttaa.

Ne jotka osaavat lukea, saattavat huomata että Suomi on konkreettisesti saari.
(Konkreettinen tässä yhteydessä tarkoittaa ”tosiasiallisesti”)

Idässä on Venäjä.
Venäjä on suurvalta. Lue lisää ”Miksi Hyperloop?”