Avainsana: verkkoviestintä

Petjan aikakirjat 1.24 – ”Ja solmin kruunuiksi häipyviksi…”

Kun esi-isämme olivat vielä hyvin harvasanaisia, ja toisen niistä merkityksestä käytiin jatkuvaa kiistelyä, heillä oli kuitenkin käsitys arvokkuudesta, surusta ja kuolemasta; kauan ennen meidän aikaamme he, jotka olivat meitä ennen hautasivat vainajansa jonkinlaisin seremonioin ja pistivät vainajan kanssa saamaan hautaa tarvekalun, nyrkkivasaran, korun taikka lelun.
Neandertalilaiset tiesivät rajansa, hautaaminen kertoo sen meille 200 000 vuotta myöhemmin.
Me emme tiedä mitä he ajattelivat, emmekä tiedä, miksi he peittivät vainajan kukkasin, mutta silti me pystymme samaistumaan siihen ja jotenkin, vaikka meidän ja heidän välillä ei ole sanoja, pelkkä hiljaisuus, se kertoo meille jotakin suurta. Näistä vainajista välitettiin, heihin tunnettiin yhteyttä ja he olivat merkittäviä joillekin, joskus, 200 000 vuotta sitten.
Tämä tuo mieleeni äitini hautajaiset. Meitä saattajia oli kaksi. Minä ja vaimoni Hautajaiset ovat syvästi inhimillinen tapahtuma. Neandertalin ja Cro Magnonin ihmisistä alkaen, kaikki koskaan tunnetut kulttuurit ovat suorittaneet jonkin seremonian, juhlamenon, hävittäessään yhteisön jäsenen ruumiin. Tämä riitti ei ole vain kuolleille, vaan eläville, seremonia, joka tuo ihmissuhteet esiin tavalla, johon meidän sanamme, no ehkä rittäisivät, mutta haluaisimmeko kuunnella sen selityksen.
Symbolinen toiminta, joka ylläpitää yhteisöä, sen luottamusta, luo solidaarisuutta ryhmän jäsenten välille, ja sitoessaan ryhmää kokoon, antaa sille uutta kykyä toimia kriisissä ja menestyä toisten yhteisöjen rinnalla.
Ja kun nämä riitit toistuvat, menot, joilla korostetaan sukulaisuutta esi-isiin, vainajiin, auttavat ryhmää kasvamaan, ylläpitämään sitä solidaarisuutta, joka mahdollista perhettä suurempien yhteisöjen synnyn.
Kun Vanha Testamentti ja sen synty analysoidaan, voidaan senkin takaa löytää jäljet esi-isien palvonnasta, ja tämä sama löytyy vanhoista suomalaisista loitsuista, joskin äitilinjaisena.
Kuten Leo X sanoi “Tämä myytti Kristuksesta, se on palvellut meitä hyvin.”

Myyntimies

Siihen aikaan olin paljon julkisuudessa, Talentumin duunien myötä mut tunsi noin neljännesmiljoona suomalaista nimeltä, amerikoissa vasta tulossa enemmän esiin ja blogilla oli enimmillään kymmeniä tuhansia kävijöitä päivässä, ja olin juuri perustanut firman, kun soittaa puhelin myyjä soitti, että he pystyy järkkäämään mun firmalle näkyvyyttä.

Annoin sen puhua ja googletin oman nimeni, jolla siihen aikaan tuli sellainen yli 200 000 vastausta, ja sitten googletin heidän firmansa nimen, ja sain alle 900 hittiä.

“Sanoin että kuulkaas, kun tässä Googlasin teidät, niin nyt näyttää siltä, että mä olen jo nyt parisataa kertaa tunnetumpi kun te? Miten olisi, jos tulisin teille tekemään ensin haastattelun, sitten analyysin, sitten toimenpideehdotuksen, miten saada julkisuutta Internetissä?

Ensin henkilökunnan haastattelut, 1200€ päivä, sitten analyysi, pannaan asevelihintaan, kun ollaan saman alan väkeä, 1000€ ja sitten toimenpide-ehdotus, 1200€ ja koulutus, pannan sekin hövelisti 1200€, 4600€ yhteensä alvit päälle,  ja sitten sama homma puolen vuoden päästä uudelleen?  Pannaankos pakettiin, vai tulisiko vielä muuta?”

Toisessa päässä kakotaan hetki?

“Niin, tuliko muuta? “

“Enhän minä voi, enhän minä voi, enhän minä voi… En minä voi päättää!…”

“No jumalauta, on toi sitten kanssa! Mitä vittua te pistätte mulle soittamaan sellaisen ihmisen, jolla ei ole valtuutta tehdä kauppaa! Ihan ensimmäisiä asioita, mitä minä olen kaupasta ymmärtänyt, on, ettei pidä pistää persettä puhumaan, jos on päälle asiaa!”

Mulle lyötiin luuri korvaan.

Moderaattori

Keskeisen osan työelämääni olen ollut jotenkin tekemisissä sosiaalisen median kanssa, ja Duuni.net oli aikoinaan Suomen johtava sosiaalinen media; ei kävijämäärässä, vaan moderointinsa vuoksi, joka takasi median laadun.
Kaverini Timo Karonen teki haastatteluvideon, jossa lyhyesti käyn läpi moderaatioon liittyviä seikkoja.

Jos on kysyttävää, niin kysykää.