Avainsana: vittu

Nuorison turmelemisesta

Julkaistu tekijä admin

Minusta olisi erittäin hyvä, jos nuoriso oppisi pukeutumaan.
Pelkästään sen perusperiaatteen vuoksi, että jos rikkoo sääntöjä , joita ei tunne, on pelkästään hampuusi,  mutta jos rikkoo tuntemiaan sääntöjä, on kapinallinen.
Ja sen vuoksi pitäisi säännöt oppia.

Rento ei tarkoita samaa kuin löysä.
Kun ihminen on oikeasti rento, hän on samaan aikaan ryhdikäs, valpas ja toimintakykyinen.

Ja hyvä puku antaa ihmiselle ryhtiä.
Sen vuoksi olisi hyvä, että nuoriso opettelisi käyttämään pukua.
Hyvää pukua.

Tässä on sitten puku.

Se ei ole hyvä. Se on kenties sysipaskoin puku, mitä kukaan on koskaan pukenut päällisin puolin inhimilliseltä näyttävän olennon päälle promootiomielessä.
Saatan jo kuvitella, että jos olette lukeneet sen, mitä olen viimeisen 20 vuoden aikana kirjoittaneet, voitte itsekin nähdä, mitä vikaa siinä on, mutta jos nyt sitten…
Taskuhan ei yleiskuvassa näy, mutta tänään on hyvä päivä lyödä lekalla, joten anti mennä. Lue lisää ”Nuorison turmelemisesta” →

Hässäkkälippu

Julkaistu tekijä admin

Olen noin neljäkymmentä vuotta ajanut asiaa, että Suomen lipusta poistettaisiin se kristityn paskasakin meille pakottama kidutusväline, ja tilalle laitettaisiin suomalaisten vanha pyhä suojelusmerkki, Hässäkkä, tai kuten yleisemmin sanotaan, ”kirkkovene”.

Tämä ikiaikainen merkki tavattiin veistää kurkihirsiin ja oven kamanoihin suojelemaan talon väkeä ja estämään pahan pääsy sisään. Periaatteessa suuriin nälkävuosiin asti, jolloin kirkko viimein pääsi murtamaan lopullisesti vanhan suomalaisen uskon, epäämällä alkuperäisuskovilta ruoka-avun, nostettiin kanteita taikamerkin käyttäjiä vastaan.

Ennen vahvimmat taiat loitsittiin vitun väen nimeen, ja saatettiin rukouksessa pyytää apua, luettelemalla esiäidit ”Pyydän apuja Ainon, joka tuli Liekon pillusta, pyydän apuja Liekon, joka tuli Päivän pillusta, pyydän apuja Päivän, joka tuli Mielikin pillusta, pyydän apuja Talvikin, joka tuli Kivuttaren pillusta, pyydän apjuja Kivuttaren, joka tuli Aamun pillusta…”


Vaikka usko on kuollut, me voimme edelleen osoittaa tietoisuutemme juuristamme, historiastamme, ja nostaa symboliksemme tämän ikiaikaisen suojelusmerkin, ja huutaa hädässämme sen nimeen ”Voi Vittu!”

Ja lopulta ei olle niin tärkeää, miten tämän merkki esitetään. Oleellista olisi että tunnustaisimme omat juuremme, ja poistaisimme päältämme kidutusvälineen, ristin, ja nostaisimme salkoihimme oman merkkimme, Hässäkän.