Avainsana: ympäristötaide

Vedenneito

Siinä maailmassa, missä minulla olisi sellainen maaseutuasunto, millainen minulla kuuluisi olla, siellä olisi Poppelitemppeli ja Ajan tytär.

Poppelitemppelin päässä olisi lampi, ja lampi yhteydessä jokeen maanalla kulkevalla putkella, että kanavalla, joka erottaa poppelitemppelin rannasta.

Lammessa olisi puusta tehty versio Ajan tyttärestä.
Mustaksi tervattu, niin tasapainoitettu, että näyttäisi siltä, että tyttö istuu suoraan lammen vihriällä pinnalla, ja pohjaan ankkuroitu, mutta niin, että tuuli voisi ajaa patsasta ympäri allasta, mutta koskaan se ei koskisi rantaa.

Vedenneito olisi asemoitu niin, että periaatteessa Ajan tyttären ja Vedenneidon välillä olisi näköyhteys, mutta vain Ajantyttären luota olisi mahdollisuus, jos Vedenneito on oikeassa kohdassa lampea, nähdä molemmat. Koska lammella ei olisi venettä, vedenneidon luota ei näkisi Ajan Tytärtä.

Ja niin kuin aika koskisi Ajan Tytärtä, se koskisi myös Vedenneitoa, mutta toisella tavoin.

Yggdrasil

Jos minulla olisi, niin kuin tulisi olla, mieleni mukainen maaseutuasunto, tontille raivattaisiin aukio, ja aukiolle kuoppa, johon ajettaisiin hyvää maata, ja ulkokehältä stabiloitaisiin.

Aukiota varten tehtäisiin renkaita, betonista, sisämitaltaan 2,95 metriä.
Renkaat laitettaisiin pystyyn, kehään, niin että pohjalle tulisi tasoite, joka tasoittaisi sen passeliksi kahden ihmisen kävellä. Kehän läpimitta olisi jokseenkin 16,5 metriä.

Kehä tiivistettäisiin sisäpuolelta puoleenväliin asti, ja täytettäisiin mullalla, huolellisesti.

Renkaat massattaisiin sisäpuolelta sopivalla epoksilla kullanväriseksi, ulkosivulta vihreän harmaiksi. Renkaiden reunoihin laitettaisiin valorengas, ja renkaan sisäpuolelle liikkeen tunnistin, idea olisi, että pimeän aikaan rengas valaisi, mutta ei sitä rengasta, minkä sisällä kuljetaan, vaan kehän vastapäisen, ja valo kulkisi kullatussa käytävässä, niin että kuitenkin hämärin kohta olisi se, missä kuljetaan.

Ja kehän keskelle istutettaisiin saarni.
Ei muuta.

Ja elokuun iltoina puistossa kasvaisi saarni kultaisen kehän keskellä, ja kultaisessa kehässä kulkisi toisinaan valo.

Poppelitemppeli

Jos asiat olisivat, niin kuin haluaisin niiden olevan, ja kaikki mahdollista, laittaisin maaseutuasuntoni tontille poppelitemppelin. 

Tilaa tarvitsisin tuolle vähintään puolisen hehtaaria, maata, jossa olisi riittävästi maata kallion päällä, ja tietysti poppeleille ja haavoille suotuisat olosuhteet.
Ensin istutettaisiin maahan isopoppelit, pareittain, ja katsottaisiin valmiiksi muut istutus paikat.
Muualta, mistä sitä nyt saataisiin, kerättäisiin vesakon varsia, latvuksia ja oksia, paljon ja isosto, joiden paksuus olisi 5-15 senttiä, ja ne terotettaisiin sekä sahattaisiin varteen pari uurrosta, poikittain, 45 asteen kulmaan. Sekalainen puutavara olisi sitten kaikenlaista joutopuuta, mitä sitä nyt saisi, mutta mahdollisimman sekasin kaikkea mahdollista. Pinta hiillostettaisiin vielä nopeasti, ennen käyttöä, jotta ne maatuisivat mahdollisimman hitaasti.
Ja sitten ne upotettaisiin maahan, vieri viereen, sattumanvaraisesti, kärki alas, ja varteen tehty uurros vielä ottaisi vastaan, ettei ne nousisi helposti ylös.
Käytävät tehtäisiin näistä puuvaarnoista, ja jokaiselle puulajille ominainen tapa värjäytyä, omia sieniä, lahota ja maatua loisi sitten elävän, joka vuosi erilaiselta näyttävän pinnan.
Kenties seuraavana vuonna, kun tai ehkä vasta seuraavana, istutettaisiin sitten pylväshaavat reunalle. Kolmen ryhmiin, muutaman kymmenen sentin päähän toisistaan, ja samalla vedettäisiin köysillä ensimmäisten latvo hieman kaarelle keskustaa kohden ja myös keskellä olevien latvuksia voisi alkaa taivuttaa kohden toisiaan.
Sitten alettaisiin juntata maahan, sitä myöten kun puutavaraa löytyy, lisää vaarnaa, niin että syntyisi kokonaisuutta kiertävä ulkokäytävä, leveydeltään puolet yhtä suuret kuin sisäpuolen sivukäytävät. 
Uloimpana olisi, sen mukaan mitä luontevasti mahtuisi, niittukaistale, villi, mutta istutettu.

“Ulkoseiniksi” pylväshaapojen juurelle laitettaisiin aroniapensaita.  


Sitten tehtäisiin alttari.
Messinki-, kupari ja rautalangasta punottu päältä avoin pöydän korkuinen häkki. 
Siihen kasattaisiin joka vuosi pintaan uusi kerros puuta. päällimmäiseksi halkaistua pölliä, yhtä pitkää, kuin alttari on leveä.
Metalli luovuttaisi kokonaisuuteen oman osansa, puut, sekalaiset, maatuisivat omaan tapaansa.

Haavpjen latvoja taivutettaisiin vuosi vuodelta toisiaan kohden, kunnes ne voitaisiin ympärä toisiinsa kiinni.  Puut loisivat lehtevän holviston, joka olisi hieman gotiikan henkinen muodoltaan.
Maahan upotettuja vaarnoja täydennettäisiin, milloin syytä olisi, ja ne muuttuisivat hiljalleen, vuosi vuodelta maahan kadoten, yhtäältä ravintona temppelille, toisaalta hitaana hiilinieluna. 

Hyvä olisi, jos kokonaisuus olisi lähellä vettä, joen partaalla, tai vaikkapa kanavan avulla joesta erotetulla saarella, niin puut saisivat vettä ja vesi loisi kokonaisuudelle sen kontekstin,minkä sille haluaisin, auttaisi sen mielikuvan syntymisessä, minkä haluan synnyttää. 



Ja koko ajan kaikki muuttuisi.
Puut kasvaisivat, heiluisivat tuulessa, kukkisivat ja tekisivät siementä.
Vaajat maassa lahoaisivat, saisivat lahottajasienet, lajinsa mukaan, katoaisivat, ja uutta puuta upotettaisiin maahan, kun tarvetta olisi. 
Elämä jatkuisi.

Kokoajan muuttuen.