Ihmiset kuvittelevat, että demokratia on joku historian musta aukko, jota kohden kaikki lipuvat vääjäämättömästi.
Oikeasti demokratia syntyi kustannuspakosta.
Kun patrimonialismi mursi ensin feodalismin, eli kun kuninkaat pystyivät lainaamaan porvaristolta rahaa, ja luopumaan feodaaliarmeijoista, keskusvallat vahvistuivat, eli syntyi patrimonialistinen monarkia.
Kun keskusvallan vahvistuminen vahvisti kaupankäyntiä ja mahdollisti yhtenäiset kauppa-alueet, eli esim. Ranskan sisäiset tullit katosivat.
Porvaristo vahvistui, ja halusi osansa vallasta, joka johti sitten porvarillisiin vallankumouksiin, ja patrimonialistisen kuninkaan vallan vaihtumisen porvarilliseen demokratiaan/ perustuslailliseen monarkiaan ja täyskapitalismiin tämän verhon takana.
Nouseva teollisuus tarvitsi lukutaitoista ja koulutettua työvoimaa, joka johti sivusta työväenliikkeen syntymiseen.
Armeijoitten kustannuksia pyrittiin karsimaan asevelvollisuusarmeijoilla.
Tämä johti sitten myös tilanteeseen, että työväenliikkeessä oli mukana sotilaskoulutuksen saaneita henkilöitä, ja siihen, että varusmiehiä ei voitu komentaa ampumaan väkijoukkoon, jossa heidän äitinsä seisoivat eturivissä.
1800-luvun lopulla valvontakustannukset alkoivat kasvaa nopeasti. Lennätin ja puhelin nopeuttivat tiedonsiirtoa ja etenkin puhelin oli valvonnan kannalta ongelmallinen.
Itävallassa sisäisen turvallisuuden budjetti ylitti ulkoisen turvallisuuden kustannukset, ja saman tilanne oli lähellä Iso Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä.
Vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa Iso-Britannia pisti toimeen parlamenttiuudistuksen, koska halusivat kapinalliset parlamenttiin kusemaan ulos, eikä ulos kusemaan sisään.
Ranskassa oli ollut eräänlainen demokratian kriisi samoin 30 vuotta, vaikka maa oli virallisesti demokratia, vaalipiirit ja äänioikeusrajat rajoittivat sen toteutumista ja käytännössä suurteollisuudella oli kuitenkin paljon valtaa ohi kansalliskokouksen.
Saksassa valta oli keisarilla, joka myötäili suurteollisuutta ja -maanomistajia, ja kansalliskokouksen asema oli lähinnä neuvoa antava.
Itävallassa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa sisäministeri ehdotti 1200 uuden poliisinviran perustamista, niin että puhelin keskuksiin olisi tullut poliisi kuuntelemaan puheluita ja olisi saattanut saada tahtonsa läpi, jos sota ei olisi tullut väliin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen demokratian aalto syntyi edellisen 40 aikana syntyneestä kustannuspaineesta. Ja se demokratia oikeastaan onnistui vain pohjoismailla ja Iso-Britanniassa.
Ranska ei kyennyt tehokkaaseen muutokseen, vaikka demokraattisia oikeuksia laajennettiin, kansa ei ollut siitä yksimielistä, ja erilaisia epädemokraattisia suuntauksia leijui ilmassa.
Saksan, Itävallan ja Venäjän tilanteen tiedämme.
Italia, Espanja ja Kreikka valuivat kokoajan kohden fasismia, kukin tavalaan.
Seuraava vaihe tuli toisen maailmansodan jälkeen kun piti luoda vaihtoehto kommunismille.
Nyt ei ole kommunismia, internet ja robottisotilaat alentavat valvonta- ja rangaistuskustannuksia, liikkumistasi, rahan liikkeitä ja kontaktejasi voidaan valvoan.
Oppositio voidaan eristää jo ennen kuin se järjestäytyy.
Valta ei tarvitse enää demokratiaa.
Kyse on vain siitä, kenellä valta on.