Petjan aikakirjat 3. Vallankumouksellinen kulttuurievoluutio

Ihminen, oppiessaan ihmiseksi, loi kulttuurin, joka mahdollisti sopeutumisen oppimisen, edistyksen kautta useampaan ekosysteemiin, kuin ilman oppimista olisi ollut mahdollista. Siinä missä sudenkorento tai mustakala on oman ohjelmistonsa ja sen satunnaisten bugien vanki, ihminen voi kielensä avulla kertoa, että vesi löytyy tuolta, ja että nämä juuret saivat vatsan kipeäksi, nuo eivät. Näin ihminen, oppimisen, kulttuurin ja oppimisen kulttuuri avulla saattoi levitä erilaisiin ekosysteemeihin. 

Kun ekosysteemit vaihtelevat ihmisen alkukodin, läntisen Afrikan suistomailta Siperian tundrille, on tietyissä rajoissa myös biologinen evoluutio kyennyt sopeutumaan näihin eroihin, mutta ennen kaikke kulttuurievoluutio on muokannut ihmisen käytöstä näille alueille sopivaksi, ja sen kautta ihminen on voinut ottaa käyttöön käytännössä kaikki maapallon ekosysteemit. 

Se, millainen kulttuuri on sitten syntynyt kullekin alueelle, on ollut kiinni kunkin alueen olosuhteista; millaisen evoluutiopaineen ympäristö on suunnannut ihmiseen niin biologisena kuin kulttuurillsena toimijana.  

Ihmisen kehitykselle ilmasto on luonut tärkeä kehyksen koko ajan, ihan kuten kaikelle muullekin. Ja tässä yhteydessä kvartäärijääkausi ja sen loppuminen ovat erittäin tärkeitä tekijöitä ihmisen kehittymiselle.  

Minusta on erittäin mielenkiintoista, että ihmisen kehittymisen alkupää, se tienhaara, joka vei meidät sinne, missä nyt olemme, on 2,5 miljoonan vuoden päässä taakse päin ja loiva vasen.  

Kvartäärijääkausi alkoi suunnilleen samaan aikaan. Se ei ollut selkeä yhtäjaksoinen aika, vaan sen kuluessa jään reuna eli koko ajan, välillä saattoi mennä tuhat vuotta, että se liikkui yhteen suuntaan, välillä pari tuhatta vuotta, että se vaelsi toiseen suuntaan. 

Ja jään määrän vaihdellessa, sen heijasteet vaikuttivat globaalisti, milloin jossakin oli kuivakausi, milloin sateet kastelivat erämaata, ja milloin vesi oli seitsemänkymmentä, milloin neljäkymmentä metriä alempana. 

Jään pyöritti maaperää, se raastoi rikki vuosia, se pyöritti mennessään järkeleet murikoiksi, murirat soraksi, soran hiekaksi ja hiekan tomuksi. Ja tämä maa kasaantui jään vetäytyessa ravinteikkaaksi vyöhykkeeksi, johon kasvit levisivät nopeasti jään väistyessä, ja näiden kasvien perässä tulivat kasvissyöjät ja niiden perässä lijhan syöjät. Ja ihminen.  

Kun vesi oli nykyistä alempana, meidän esi-isämme levisivät ympäri maailman, ylitteän monet nyt veden peittämät alueet jalan. Niin Persienlahti kuin Beringinsalmi olivat jalan, tai vaatimattomilla veneillä ylitettävissä, ja ne välimeren saaret, jotka nyt ovat satojen kilometrien päässä mantereesta, olivat vain muutaman kilometrin päässä rannikolta, kun meri oli kymmeniä metrejä alempana. 

Mutta ennen kuin ihminen otti pallon haltuunsa, sen piti oppia olemaan ihmisiksi.