Vedä käteen

Mies istui Vanhan Helsingintien bussipysäkillä, likellä Malmin Unskaa, sen näköisenä, ettei olisi nähnyt niitä parempiakaan päiviä, koska silmälasit olivat paitsi paskaiset, niin kaverin, katseli siinä ympärilleen ja kysyi ”häiritseekös jos mä vedän röökin?”

Ja pisti palamaan.

Kun tupakka oli suupielessä, veti takaisin käteensä vanhat, hieman saumoista auki olevat hansikkaat, ja puhutteli, kun oli jo saanut pään auki, ”Ei ihminen välttämättä pidä sua ihan runkkarina, vaikka sanoiskin sulle, että – vedä käteen!” Otti väliin tupakan suustaan ja pyyhkäisi nenää hihaansa, ennen kuin jatkoi ”Mä olin eilen tuolla Malmin sairaalan pysäkillä, sä tiedät missä se on, ”ja napitti suunnilleen silmiin, yli paskaisten linssien.

Tiesinhän minä ja nyökkäsin, joka tulkittiin myös luvaksi jatkaa.

”Mä röökäsin siinä kädet taskussa, kun  siihen tuli semmonen  äijä”, ”ja tupakkamies katseli minua arvioivasi, ”sellainen meidän ikäinen äijä, mukanaan semmonen kassi, mitä niitä nyt, semmonen muovikassi, jossa on tomaatin kuvia.”

Välisauhut katkaisivat hetkeksi kertomuksen, jona aikana ilmeisesti arvioitiin tarinan vaikuttavuus ja harkittiin loppupuolen tyylikeinoja, ennen kuin jatkettiin, ”No, mä vedin siinä spaddua, kun se sitten kysyi – onko sun kylmä? No ei mun niin kylmä muutoin, mutta handut tietysti palelee, kun ei ollut hanskoja, ja mä sanoin sen sille, ”ja taas pidettiin tauko, siirrettiin tupakkaa suupielessä ja arvioitiin tilannetta.

”Se kundi alkoi penkoa sitä kassia ja veti sieltä hanskat, pisti ne mulle ja sanoi – vedä käteen, ei mun faija enää niitä tartte!

Vastaa