Ihmiset kuvittelevat renessanssin olevan vain taidehistoriallinen periodi. Se on valitettava väärin ymmärrys.
Euroopassa oli alkanut pikku säpinä 1400-luvun lopulla.
Medicit ja Fuggerit olivat luoneet ensimmäiset kansainväliset pankkiiriliikkeet. Fuggereiden valta perustui metallikauppaan, Medicit tekivät ensin rahaa rahoittamalla villakauppaa ja ostamalla tuotolla muutaman paavin.
Fuggerit rahoittivat Kaarle V:n vaalikampanjan, mutta Kaarle ei maksanut velkojaan.
Kun kaupan keskus siirtyi Italiasta Espanjaan ja Hollantiin, ei paavin omistaminen enää ollut mikään kultakaivos, joten molemmat suuret pankit jäivät tavallaan muuttuvan maailman ja maariskien armoille, mutta ennen sitä…
Pääomien kerääntyminen edellytti sitä, että maassa oli laki, jota kunnioitettiin, ja että valtio, lainsäätäjä oli osa sopimus järjestelmää. Osaltaan pääomien kerääntyminen nosti kuninkaan valtaa, sillä rajoittaessaan feodalismia kuningas saattoi nojautua porvaristoon. Näin menetellen saivat aikansa kolme merkittävää renessanssiruhtinasta kaikki aateliston nujerretuksi, turvautumalla aatelisten uskollisuuden sijaan kovalla valuutalla ostettuun kylmään teräkseen.
Kuitenkin, ennen kuin tähän päästiin, oli yhteiskunnassa pitänyt tapahtua merkittävä muutos.
Usein maarahvas sekoittaa feodaaliaatelin aristokratiaan. Feodaaliaateli oli paikallisaatelia, joiden edessä kuningas oli vain ensimmäinen vertaistensa joukossa. Tätä perua on edelleen Ison-Britanian hallitsijalla Lancasterin Herttuan arvo, ja Ranskan kuningasperhe käyttää Pariisin Kreivin titteliä.
Aristokratian tausta on, suurelta osin vanhassa feodaaliaatelissa, mutta siinä missä feodaaliaateli nimitti kuninkaita, aateloi kuningas aristokraatteja. Aristokratia oli kuninkaan virka-aatelia, sääty, josta pääsi kuninkaan virkoihin, mutta heillä ei enää ollut vanhan feodaaliyhteiskunnan aikaista itsenäistä asemaa.
Feodaaliyhteiskunnassa paronien välinen sopimus piti yllä tasapainoa ja valtaa, patromonialismissa, mihin siirryttiin 1400-1500 lukujen aikana, kuningas käytti isännän valtaa, mutta sulkemalla tärkeimmät virat muilta kuin aseistariisutulta aatelistolta, hän sai aateliston tuen. Oli syntynyt uudenlainen sopimusyhteiskunta, jossa kuningas käytti valtiovaltaa, mutta teki sen enemmän ja vähemmän aristokratian suostumuksella.
Tämä järjestelmä jätti toivomisen varaa, mutta Englannissa, jossa myös porvaristo ja gentry, feodaaliyhteiskunnan jäänne, otettiin mukaan, toki parin sisällissodan jälkeen, saatiin sopimusyhteiskunta tilaan, jossa kauppamies, aatelinen, kuningas ja maamies, jokainen osaltaan saattoivat odottaa että sopimus pitää ja että sopimusyhteiskunta, missä valtio suojeli sopimusta, saattoi syntyä monet modernin yhteiskunnan instituutioista.
Vaikka osansa Ison-Britannian mahdin syntymisellä oli Henrik Kuninkaan tykkien ja hänen pahansisuisen tyttärellä, tärkein tekijä Englannin nousulle oli kaupassa, ja kaupan turvallisuus perustui sopimusten kunnioittamiseen.