Kuukausi: kesäkuu 2018

Puolisolleni

Tänään on sinun syntymäpäiväsi.

Hieman harmittaa, ettei minulla ole tänään sinulle lahjaa, eikä muutoinkaan tunnelma ole kaikkein juhlavin,mutta kuitenkin, nämä päivät, tämmöiset, pyhät, ovat niitä, joina, oli päivä muutoin kuin harmaa ja arkinen hyvänsä, rakkaus kirkastuu.

Minä pidän sinusta, ja minä rakastan sinua, ja minä olen rakastunut sinuun, aina uudelleen.

Me emme ole niitä ihmisiä, joita olimme viimevuosituhannella, kun tutustuimme.

Me olemme muuttuneet.

Ja rakkaus on muuttunut. Lue lisää ”Puolisolleni”

Sama kude meissä kuin mik’ unelmissa on

Vanha kamuni, johon tutustuin…

1971, kun taivas oli sininen.

No me olemme vanhat… tututko?

Kun tämä tulee ulos hän viettää syntymäpäiväänsä jossakin.

Ja nyt, kirjoitan tätä koska näin hänestä unta.

herättyäni, minulla oli ikävä häntä.

Luuhun asti.

Mutta joitakin aikoja sitten, minä heräsin.

Minä olen tiennyt hänet…

Ainakin, siltä se tuntuu, aina. Lue lisää ”Sama kude meissä kuin mik’ unelmissa on”

T-paitoja

Olen aikaisemminkin julkaissut kuvia suunnittelemistani vaatteista, ja nyt tulee koko setti T-paitoja.

Olen tästä sanonut aikaisemminkin.
Kun suunnittelen kuoseja, niin toisin kuin ammattilaiset, olen vapaa toteuttamaan taiteellista sanomaa, hakemaan visioita, luomaan sanomaa ja rakentamaan mielikuvia.
Tässä lähtökohta oli amerikkalainen suhtautuminen alastomuuteen, joka hyvinkin liberaaleillakin ihmisillä voi olla niin täysin erilaista kuin Euroopassa.
Haarniskan, paidan, naisen ja luonnon vuoropuhelu luo sen sanoman, jonka haluan kertoa.

 

 

Tässä on kysymys siitä, miten määrittelemme naisellisuuden.
Taustastani vahvojen ja erilaisten naisten joukossa, on syntynyt minulle monipuolisempi kuva naiseudesta kuin monella miehellä tai naisella.
Nainen on itsenäinen toimija, ja voi olla, siinä kuin mieskin, taistelija, joka taistelee omien arvojensa, perheensä ja kotinsa puolesta.
Tässä renessanssin madonnalle annettu kalesnikov sanoo sen ”On monta tapaa olla nainen”.
Ensimmäisessä versiossa tuo sanoma oli mukana kurdiksi, koska tämän kuvan idea lähti liikkeelle niistä naisista, jotkakurdien armeissa taistelevat ISISiä vastaan.

 

Comtessa de Orange

Comtessa de Orange on taas taulu, vapaallakädellä levitettyä oranssiin vivahtavaa maalia, joka on sitten kääritty digitaalisesti naisen päällä olevaan T-paitaan.

Comtessa de Orangessa hain myös naiskuvaa, mutta täysin erilaisesta näkökulmasta kuin edellisessä.
Tässä mietin enemmän muitten ihmisten mielikuvia naiseudesta, mutta myös erään novellini hahmoa naisesta, joka aloittaa sisäisen kasvunsa, oman tyhjyytensä täyttämisen.

 

 

 

Jackdaw eli Tulilintu on osa naakkaa kuvaavaa teosta jostakin muutaman vuoden takaa.
Sen digitalisoiminen ja renderöintiT-paidalle on ollut lähinnä koe, mutta pidän siitä, miten punainen, musta ja keltainen vuorottelevat tässä.

 

 

 

 

 

Emeraldin StoryEmeraldin story on kuosi, jonka alun alkaen suunnittelin käytettäväksi sarafaanikankaassa ja kuvaan on liietty valkuvia rubiineista ja smaragdeista ja raportti noin 4-5 kertaa suurempi kuin alunperin ajattelin.

 

Suviyö – Ensin

Sanovat sitä suviyöksi
Päivän lapset putoavat hiekalle
Aurinko raapaisee pintaa
Painaa likaiset kyntensä maahan
Joka on niin kovin kaunis
Raiskaa valkean polttaman, avuttoman yön
Ja haitar’ niin haikeesti soi
Eikä pitkään piinattu päivä kuole
Vaan ryömii yksinään
Seuraajaa vailla, valkean taivaan alla
Ihmisten huokaus humisee päivän korvalle
Päivistä vanhin aloittaa uuden kierroksen
Väsyneenä illasta aamuun
Noustakseen tutisevana jäljilleen
Jälleen, vailla jälleensyntymän puhdistusta
Likaisena, seuratta, seuraajatta
Omille jäljilleen,jätöksilleen.
Suru, älä kulje kanssani
Anna minun mennä
Käydä yöhön
Yksin.

Sanovat sitä suviyöksi.
Kun kesä kompastuu jalkoihinsa
Humaltuu halvasta valkoviinistä
Polttaa itsensä kuumalla juustomakkaralla
Hajustaa itsensä sytytysnesteellä
Ja palaa rikospaikalle
Nolona kuin hätävalhe
Tietäen kuolevansa
Hukkuvansa aikaan
Sepalus auki

Päivänkaari laskee päiviään
Alennetulla C.llä
Antaa ylen
Kun näkee hämärän nousevan
Harmaan kissan kulkevan tien yli
Tiemättä tien päättyvän.
Hämärään.
Talvi on tulossa.
Mauri hat seine Nacht gemacht
Mauri muss gehen
Jumalani, kuinka olen elähtänyt.

Hän tappoi itsensä

Anthony Bourdain.
Minusta itsemurha on hyväksyttävä tapa lähteä, toivoisin että ihmiset tappaisivat itsensä useammin.

Ihan ensin.

Me emme tiedä, mikä on ihmiselle kylliksi.
On oikeudenmukaista, että jokaiselle mitataan, ei yhtä paljon, vaan sen verran, mitä kykenee kantamaan.
Sitten
Kuolema ei ole pakko.
Se on väistämätöntä, mutta ei pakko.
Voimme valita pakon.
Tai valita vapaaehtoisen kuoleman, katsoa, tämä oli tässä, voin lähteä. Joku toinen voi olla erimieltä, hänellä on siihen oikeus, mutta kuinka paljon se sitten kuuluu muille, se on toinen asia.

Minulle ei kuulu Bourdainin valinta.
Mutta kunnioitan sitä.

On ihmisiä, joiden toivon elävän.
Ja ihmisiä, joiden toivon elävän.
Syyt ovat aivan samanlaiset.
Itsekkäät.

Mutta heidän kuolemansa, joiden toivon elävän, oikeastaan kuuluu minulle vielä vähemmän, kuin heidän, joiden toivon kuolevan, koska kunnioitan heitä.

Jos hyväksymme toisen ihmisen, valikoimatta, me hyväksymme sen, että hän päättää lähteä itse valitsemanaan päivänä, eikä odottaen kohtaloaan, jonka määrää tauti tai sattuma, kirurgin huono päivä tai bussikuskin väärään aikaan saama puhelu.

Saatamme surra, mutta voimme kunniottaa
loppuun asti

Suvaitsevaisuus

Minä nyt en ylipäätään ole mikään suvaitsevainen ihminen, enkä nyt varsin osaa pitää suvaitsevaisuutta minään kardinaalihyveenä.

Kerrotaan nyt sitten, etten todellakaan suvaitse
minihameita,
naispappeja,
juutalaisia,
homoseksuaaleja,
raitiovaunuja,
burkhaa,
neuvolapalveluja,
siviilipalvelusta
tai siideriä lounaalla.

Minun ei tarvitse suvaita niitä.
Syy on yksinkertainen.

Ne ovat ihan ok niin kuin ovat, eikä niissä ole mitään suvaittavaa.
No ehkä naispapeissa, kun papit sinänsä ovat vähän rasittavia, mutta jos nyt joku on pappi, niin ihan sama onko se nais- vai mies, ja paljon saa anteekis, jos on hyvä ottamaan suihin.

Sitten on asioita, mitä minä siedän. Lue lisää ”Suvaitsevaisuus”

Toisenlainen eduskunta

Ihan ensin muistettakoon siitä, mikä on eduskunnan tehtävä.
Ensisijainen tarkoitus ei ole tehdä päätöksiä, vaan estää huonoja päätöksiä.
Päätöksen tekoon parlamentti on hidas ja huono väline.
Minä nyt en ole parlamentin lämmin ystävä, mutta jos sen nyt kuitenkin pitää olla, niin 200 kansanedustajaa on oikein hyvä määrä.

Jos yhteisö on selkeästi pienempi, kuten usein on nähty eduskunnan kooksi ehdotettavan, 100 jäsentä, se korruptoituisi helpommin. Kun yhteisö on selvästi alle 160 henkeä, sen jäsenet alkavat helpommin nähdä ulkopuolisen haastajana, ja puolustaa omia etujaan heitä vastaan.

Kun eduskunta on pikkuisen yli Dunbarin luvun, silloin se toisaalta on tarpeeksi pieni, jotta sen sisällä voi syntyä luottamusta, mutta kuitenkin niin suuri, että sen sisällä on myös epäluottamusta, ja se epäluottamus on tärkeää, sillä se estää eduskunnan klikkiytymisen, mahdollistaa sen, että ne vastarannan kiisket saavat äänensä kuuluville.

Ja edelleen, jos leikimme parlamentaarista demokratiaa, jossa valta on parlamentilla, eli eduskunnalla, kansalaisten tulee voida äänestää ehdokasta, ei puoluetta ja sen asettamaa pitkää listaa.

Kuitenkin näen parlamentarismissa sen ongelman, että että kansalaiset äänestävät ketä sattuu. Lue lisää ”Toisenlainen eduskunta”