Kuukausi: joulukuu 2018

Yhteiskuntasopimuksesta, ja tästä paskasta, jota sanotaan pääministeriksi

Luinpa mitä sanoo Helsingin Sanomissa oikeuskansleri Jonkka tämän maan korskan pilkasta, lain väännällyksestä, iskuista, joit ansiokkaat saavat epatoilta.


Tämä paska, jota sanotaan pääministeriksi, ilmoitti heti alkuun, että yhteiskuntasopimusta ei ole.

Yhteiskuntasopimus tarkoittaa on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, joka oikeuttaa valtion olemassaolon yhteisten asioiden käsittelyyn tarkoitettuna työkaluna.

Eli tämä paska ilmoitti, että koska ei suostuttu hänen esittämiin työehtojen heikennyksiin, valtion asema ei enää perustu eettiseen julkiseen moraaliin.

Tämä ”sopimus” joka ei siis ole mikään konkreettinen sopimus, vaan kuvitteellinen, sanokaamme filosofinen käsite, jossa ajatellaan, että on olemassa sanattomia sopimuksia siitä, miten asioita on hoidettavia, että yhteisiin asioihin liittyvät ratkaisut ovat eettisesti hyväksyttäviä, jos se on tämän sopimuksen mukainen.

Ja huomatkaa.

Kepuli ei ole tyhmä, eikä se ole tietämätön.

Se on paha.

Lue lisää ”Yhteiskuntasopimuksesta, ja tästä paskasta, jota sanotaan pääministeriksi”

Replikaa pukkaa

Pistetäänpä pistoolireplikaa kaupan nyt tätä kautta.
Pyssy ei ole mikään komistus, mutta vermeet on komeat.

Meksikolainen vyö ja kotelo, ties missä tehty replika.

 

 

Hinta on minusta kohtuullinen näin upeasta vyöstä

Vyössä tyhjät patuunat

 

Jos kaiken tämän hinta olisi 50€ se olisi minusta varsin kohtuullista.

Meksikosta vuodelta 19 ja jotakin, ollut mulla ainakin 40v.

 

Sattuneesta syystä, pahasti sattuneesta syystä

Pelkuruus on niin halveksittua, että vain rohkeimmilla on siihen varaa.
Tänään olen vähän murheellinen.

Muutama vuosi sitten soitti ihminen vuosien takaa.
Oli nähnyt paljon vaivaa löytääkseen minut.
Minut voi olla yllättävän vaikea löytää, jos ei ole pariinkymmeneen vuoteen tavannut.

Hän kertoi minun olleen hänen lapsuutensa ainut turvallinen asia.
Minä olin kymmenen ikäinen naapurinpoika ja hän viiden vanha ruikkuinen pikkutyttö…
Hirvittävää.

Ja kaikki se on kadonnut.

Elämä on muistuttanut kuolemasta.

Väliaikaisuudestaan.

Viime vuodet ovat olleet raskaat.
Yllättävällä tavalla.

Oikeastaan, minun on kai se tunnustettava, se tapaus, auton jarrutus kaatoi minut, loukkasi jalkaani, mutta tärveli vuoteni.

Elämä on niin hauras ja koko ajan, meidän siihen kiinnittämättä huomiota, sortumaisillaan.
Jätämme huomaamatta jotakin, emmekä enää huomaa mitään.

Elämä on niin hauras.

Minä luin erään idiootin vuodatuksen verkosta.

Lue lisää ”Sattuneesta syystä, pahasti sattuneesta syystä”

Ruotsin maatalousuudistus

Kuten kaikki, jotka nyt ylipäänsä jostakin jotakin tietävät, tietävät, Kepu on kansakunnan syöpä, mutta toisin kuin urheilun kanssa, keskiolut ja runsas sukupuolielämä ei pelasta siltä.

Kepu on vääntänyt Suomea väärään suuntaan kauemmin kuin on ollut olemassa; se aloitti sen omalla nimellään Maalaisliitto ja jatkaa sitä Keskustapuolueen salanimen turvin. Väite että kepu olisi keskuslainen puolue on kuin keskustapuolue, törkeää vääristelyä, kun oikeasti kyseessä on agraarisosialistinen konservatiivipuolue, jonka tarkoitus on sosialisoiduilla varoilla turvata omille kannattajilleen nostalginen elämäntapa menneisyyden onnelassa, jota ei oikeasti ole koskaan ollutkaan.Tämän kansallinen vaiva aloitti kansakunnan piinaamisen viime vuosisadan alussa, ajamalla maahan torpparilakia, joka antoi torppareille oikeuden lunastaa tilansa. Vaikka toisaalta silloisessa poliittisessa tilanteessa lain säätämisen saattaa nähdä kauniissa valossa, se merkitsi 46 645 pientilan syntymistä, ja tätä kautta vahingoitti ja pitkällä tähtäimellävaurioitti syvästi Suomen kehitystä.

 

Suomen ja Ruotsin maatalous lähti kehittymään eri teille sen myötä että Suomen sodan jälkeen Suomesta itsenäistyi Suomen Suuriruhtinaskunnaksi, joka peri Ruotsin lain sinällään.

Tilojen pilkkominen pienempiin osiin sallittiin Ruotsin lain mukaan 1751, jota vielä täydennettiin vuoden 1757 maanjakolailla, ns. isojaolla.
Monimutkaisten jakosääntöjen selittäminen on tässä yhteydessä tarpeetonta, mutta tilojen pilkkominen pienempiin oli kuitenkin pitkään vaikeaa ja monimutkaista luvan varaista toimintaa. Samassa yhteydessä sallittiin myös torppien perustaminen muillekin kuin aateliskartanoille. Lue lisää ”Ruotsin maatalousuudistus”

Suomenmaan Suuriruhtinas

Nyt on taas syytä muistuttaa seuraavasta asiasta.

Suomi ei ole koskaan ollut osa Venäjää.

Pieni osa Suomea on ollut osa Venäjää, eli ns. Vanha Suomi, eli Suomen kuvermentti, Kymijoesta ja Mäntyharjun reitistä itään kuului Venäjään 1721-1812, eli Turun rauhasta siihen asti, että Venäjän valtionpäämies, Aleksanteri I luovutti sen takaisin Suomelle.

Suomi oli vuodesta 1809 alkaen personaali- ja reaaliunionissa Venäjän keisarikunnan kanssa, mutta ei osana Venäjää, vaan kuten Venäjän Keisari ja Itsevaltias todisti, korotettu kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

Suomessa oli voimassa valtiosääntö, Venäjällä ei.

Suomen valtiosääntö, eli vuoden 1772 hallitusmuoto oli moderneihin perustuslakeihin verrattuna tietysti itsevaltainen, mutta se oli kuitenkin valtiosääntö, joka asetti valtionpäämiehen ja lainsäädännön tiettyyn laillisuuden periaatteen kehikkoon, ja määritteli sen, missä rajoissa valtaa saattoi käyttää.

Venäjä oli itsevaltainen monarkia, jossa hallitsijan valtaa ei rajoittanut juridisesti mikään.

Ja jokainen Suomen Suuriruhtinas; Aleksanteri I, Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II, jokainen Suomen Suuriruhtinas vannoi pitävänsä Suomen lain voimassa.

Juridisesti olisi valtiosääntö antanut Nikolai II:lle mahdollisuuden liittää Suomi Venäjään laillisesti, mutta koska sen tekeminen laillisesti olisi pakottanut hänet tunnustamaan, että Suomi on erillinen ja ennen kaikkea sen, että hän ei ole Itsevaltias, se olisi ollut Venäjän politiikan kannalta hankala ennakkotapaus, näin ollen Nikolai ei voinut käyttää tältä osin valtaoikeuksiaan ja näin myös se tilanne, minä hän ja hänen edeltäjänsä olivat vahvistaneet, oli, kävi ja kukkui.

Se mitkä ovat aikeet, eivät kerro todellisuudesta.
Jos aikeet lasketaan, niin Napoleon löi Venäjän ja Hitler perusti tuhatvuotisen valtakunnan.

Ei voida sanoa, että Aleksanteri I olisi tarkoittanut Suomen valtion väliaikaiseksi, eikä sit, että se olisi ollut tarkoitettu pysyväksi, mutta tämä kuitenkin oli se tilanne.
Venäjällä oli aina joitakin, jotka olisivat halunneet liittää Suomen Venäjään, mutta Nikolai I erikseen kielsi Venäjän viranomaisia puuttumasta Suomen asioihin, ja hänen poikansa, Aleksanteri II nimenomaan vahvisti Suomen valtiollisia laitoksia antamalla Suomelle oman rahan ja saattamalla suomen viralliseksi kieleksi, perustamalla Suomen pankin ja vahvistamalla Suomen hallintoa.

Personaaliunioni Venäjän kanssa on helppo selittää.
Suomella ja Venäjällä oli yhteinen hallitsija, Suomen Suuriruhtinas ja Venäjänmaan Keisari.

Reaaliunini on taas on himppua vaikeampi.
Suomella Suuriruhtinaskunnalla ja Venäjän Keisarikunnalla oli yhteisiä toimielimiä. Lähinnä yhteinen ulkopolitiikka, raha- ja postilaitos, Suomi sai oman rahan ja postilaitokset Aleksanteri II aikaan.
Suomella oli myös oma armeija, vaikkakin pieni, rauhan aikana 7 pataljoonaa ja kadettikoulu. Suomen laki kuitenkin kielsi käyttämästä Suomen ruotuväkeä Venäjän armeijan osana, josta syystä armeija toimi suurelta osin palkka-armeijana jolloin tätä väkeä sitten saattoi siirtyä myös Venäjän armeijaan.
Suomen asevelvollisuusarmeija toimi vuodesta 1881 vuoteen 1905, jolloin Suomen lain ja Nikolai II sukset menivät siinä määrin ristiin, että Nikolai II lopetti kutsunnat.

Venäjän laki ei siis ollut voimassa Suomessa. Venäjä ei ollut milloinkaan asettanut samanlaista ukaasia Suomen päälle, mikä oli niin Balttiassa, Puolassa kuin Venäjän Keski-Aasiassa, jonka mukaan Venäjän laki ylitti paikallisen lain. Tässä suhteessa Suomen Suuriruhtinaskunta oli itsenäisempi kuin nykyinen EU:n osa.

Myös Helsingin Aleksanterin Yliopistossa, ja Pietarin yliopistossa,  joissa oli kyllä voimassa tarkka tarkkailu, ettei siellä opetettaisi sellaista mikä oli ristiriidassa valtiojohdon kanssa, opetettiin että Suomi oli personaali- ja reaaliunionissa, mutta ei silloinkaan, 1850-luvulla, puhuttu edes autonomiasta, tai Suomesta osana Venäjää, vaan Suomen ja Venäjän unionista.

Ruotsi-Suomi on täyttä puuppaa, jolla on yritetty korostaa meidän merkitystämme osana Ruotsia. Oikeasti viimeistään Kustaa Vaasasta asti on ollut vain Ruotsi, ja Suomi oli vain itäiset maakunnat, Itämaa.

Mutta Suomi oli vuodesta 1809.

Eikä Suomi ollut Venäjän osa.

Sekä Suomen hallinnolla vuoden 1918 jälkeen, että Neuvosto-Venäjällä, ja nykyisen Venäjän nationalisteilla, kaikilla on ollut ja on syynsä vältellä sitä totuutta, että Suomi oli oma valtionsa vuodesta 1809, mutta oikeasti, jokainen suomalainen, joka tuon väitteen esittää, on tahtomattaan tai tahallaan, Venäjän imperialismin kätyri ja Suomen syöjien kätyri tai muutoin vain idiootti, luultavasti sekä että, ja mielellään.

Liiketoimintakielto itselleni

Hiljan kerroin Facebookissa siitä, kuin Talentumin päämoderaattorina annoin itselleni varoituksen ja 24 tunnin kirjoituskiellon, haukuttuani julkisesti erään kusipään, joka oli hyökännyt esinaistani vastaan ja hyvin karkeasti nimitellyt tätä.  Vaikka tiesin, että kirjoittaja oli eräässä mielessä syyntakeeton, minulla keitti yli kun tiimiäni vastaan hyökättiin, ja ajateltuani ensin mitä sanoisin, sanoin todellakin juuri sen mitä ajattelin.

Lue lisää ”Liiketoimintakielto itselleni”

Myyntimies

Siihen aikaan olin paljon julkisuudessa, Talentumin duunien myötä mut tunsi noin neljännesmiljoona suomalaista nimeltä, amerikoissa vasta tulossa enemmän esiin ja blogilla oli enimmillään kymmeniä tuhansia kävijöitä päivässä, ja olin juuri perustanut firman, kun soittaa puhelin myyjä soitti, että he pystyy järkkäämään mun firmalle näkyvyyttä.

Annoin sen puhua ja googletin oman nimeni, jolla siihen aikaan tuli sellainen yli 200 000 vastausta, ja sitten googletin heidän firmansa nimen, ja sain alle 900 hittiä.

“Sanoin että kuulkaas, kun tässä Googlasin teidät, niin nyt näyttää siltä, että mä olen jo nyt parisataa kertaa tunnetumpi kun te? Miten olisi, jos tulisin teille tekemään ensin haastattelun, sitten analyysin, sitten toimenpideehdotuksen, miten saada julkisuutta Internetissä?

Ensin henkilökunnan haastattelut, 1200€ päivä, sitten analyysi, pannaan asevelihintaan, kun ollaan saman alan väkeä, 1000€ ja sitten toimenpide-ehdotus, 1200€ ja koulutus, pannan sekin hövelisti 1200€, 4600€ yhteensä alvit päälle,  ja sitten sama homma puolen vuoden päästä uudelleen?  Pannaankos pakettiin, vai tulisiko vielä muuta?”

Toisessa päässä kakotaan hetki?

“Niin, tuliko muuta? “

“Enhän minä voi, enhän minä voi, enhän minä voi… En minä voi päättää!…”

“No jumalauta, on toi sitten kanssa! Mitä vittua te pistätte mulle soittamaan sellaisen ihmisen, jolla ei ole valtuutta tehdä kauppaa! Ihan ensimmäisiä asioita, mitä minä olen kaupasta ymmärtänyt, on, ettei pidä pistää persettä puhumaan, jos on päälle asiaa!”

Mulle lyötiin luuri korvaan.

Denisovin ihmisyys

Mielessäni pyörii scifi-tarina.  Työnimenä Dandalion tai Denisovin ihmisyys.  Katsotaan, saanko sitä kirjoitetuksi, kun scifi ei ole minun lajini.

En oikein osaa tyylilajia, eikä mulla riitä tiedot sen kirjoittamiseen, mutta lähtökohta on alus, joka lähtee viemään ensimmäisiä ihmisiä luomaan siirtokuntaa maan kaltaiselle planeetalle.

Mukaan on valittu 360 matkustajaa, jotka on jo teini-iässä valittu sopivaksi matkalle, joiden persoonallisuus sopii siihen, ja joita on valmennettu vuosia matkaa varten.

Alus on modulaarinen, niin että suuri tähtienväliseen matkailuun tarkoitettu alus purkaantuu samanlaisiksi, pieniksi aluksiksi kun se lähestyy kohdetta.

Jokainen pieni alus kuljettaa mukanaan samaa dataa kuin muutkin, ja jokaisella on sama tekoäly, ero on matkustajissa, jokaisella on 30 matkustajaa, mutta taas valittuna niin, että alus kykenee perustamaan yksin siirtokunnan. Jokaisella on myös suunnaton tietovarasto, jossa on suunnilleen kaikki vähääkään oleellinen, mitä siihen mennessä ihmiskunta on tuottanut, fysiikasta näytelmiin.

Alus toimii eräänlaisen avaruuspurjeella ja (tähän minulla ei ole oikeaa sanaa) “tähtivoimapulssimoottorilla”

Alus kiihdyttää ikään kuin heijastamalla tähden energiaa tiettyyn pisteeseen. En osaa muuttaa tätä sanoiksi, vaikka näen sen päässäni.

Ja jokainen sen 12 “itiöstä” voi toimia samalla tavalla, mutta hitaammin, kuin instellaari alus.

Alus voi ladata itsensä kauempanakin tähdestä, mutta siihen menee kuukausia ja liikkuminen on hidasta, lyhyitä pyrähdyksiä, tai sitten ihan lähellä tähteä, jolloin siihen menee päiviä. mutta se myös pääsee nopeasti liikkeelle.

Periaatteessa matkan ajan aluksesta vastaa AI, jonka johtosääntö on suojella matkustajia, viedä heidät perustamaan siirtokunta, tai jos se ei onnistu, pelastaa heidät takaisin.

AI toimii myös aluksen lääkärinä ja miehistön psykiatrina ja valmentajana, mutta vaatii kuitenkin tiettyihin asioihin matkustajilta luvan, se ei mm. saa tonkia näiden muistoja ja päässä olevia tietoja, eikä käynnistää kloonien kehittymistä ilman kolmen tiede- ja etiikkaupseerin  hyväksyntää, että olosuhteet ovat suotuisat tai tehtävä välttämätön.

Aluksen on tarkoitus matkustaa ensin hitaammin ensimmäinen etappi, Proximaan, ja siellä sitten kiihdyttää vauhtia lopulliseen vauhtiin, joka ei vielä ole valonnopeus.  Mutta täyttä vauhtia ei haluttu kokeilla vielä omassa aurinkokunnassa, kun sitä ei ole vielä koskaan kokeiltu.

Tähtiajon aikana alus ei voi kommunikoida maahan, mutta Proximassa se lähettää raportin,että kaikki on hyvin, ja kiihdyttää seuraavalle etapille, johon on matkaa 15-20 vuotta.

Mutta sitten ei kuulu mitään.

Ei vuosiin eikä vuosikymmeniin.

Sitten saadaan ensimmäinen viesti.

Alus on tuhoutunut, mutta yksi sen kapseleista, siemenistä, on paluumatkalla, ja mukana on viimeinen sen kolmestakymmenestä matkustajasta A.S.Denisov.

Kaikki muut siemenet ovat luultavasti tuhoutuneet ja muut matkustajatkin ovat kuolleet vuosikymmeniä kestäneen paluumatkan aikana, mutta A.S.Denisov on elossa, vaikkakin maan vuosissa pitkälti yli 100 vuotiaana.

Denisov on viimeiset vuodet elänyt kahdestaan IA.n kanssa, yksitoista vuotta.

Ja periaatteessa hänellä on ollut hyvin vähän tekemistä.

Aluksen kaikki resurssit on olleet Denisovin käytössä.

Hän lukee, opiskelee, askartelee, ja hoitaa AI_n kanssa terveyttään.

Maassa on tiedä myös kehittynyt Dandalionin matkan aikana, ja lähiavuuden, eräänlaisen kuplan, johon kuuluu kuun radan ulkosäteen ulkopuolinen avaruus Venuksen ja Marsin radoille, ja siitä kuplamaisesti aurinkokuntaan kuuluva osa, kuvernööri on Roistall niminen henkilö, joka on ainut koko avaruushallinnosta, joka oli mukana, kun Dandalion lähti, silloin juuri aloittaneena opiskelijana, nyt muinaismuistona, joka jää aivan pian eläkkeelle.

Kun Dandalion ottaa yhteyttä, Roistallista tulee tämän paluun avainhenkilö. Hän keskustelee pitkiä keskustelua Denisovin kanssa, ja koordinoi tämän paluuta, vastaa pelastusaluksen lähettämisestä jne.

Sitten Denisov saa taas yhteyden ihmiskuntaan.

Kuvernööri Roistell käy pitkiä keskusteluja Denisovin kanssa.

Denisov epäilee, että onko Roistell oikeasti olemassa, vai onko koko yhteys AI:n ja virtuaalipsykiatrin luoma harha.

Vastaavasti Roistell miettii, onko tulija oikeasti viimeinen Dandalionin matkustaja, vai onko kyseessä jonkinlainen vakooja tai hyökkääjä.

Periaatteessa kaikki näyttäisi olevan ok, mutta silti Denisov on matkan jälkeen niin erilainen, että herää epäilys.

Lopulta AI. Roistall ja Denisov keskustelevat, ja kaikki osapuolet vakuuttuvat siitä, että Dandalionin yksi siemen on palannut

Pitkien keskustelujen aikana paljastuu, että pitkien vuosien aikana tiedeupseeri A.S.Denisov on tehnyt paljon ajatustyötä, opiskellut ja laajentanut näkemystään. Korkean ikänsä vuoksi Denisov on, kaikesta lääketieteellisestä avusta huolimatta, heikoissa voimissa, eikä ole vuosiin oikein voinut muuta tehdäkään kuin ajatella ja opiskella.

Suuren osa siitä, mitä maailman yksinäisin ihminen kertoo, Roistall kykenee hahmottamaan vain laajennetun persoonallisuuden avulla ja silloinkin vain osan, mutta kuitenkin, A.S.Denisovilla on ehdotuksia miten seuraavia avaruusaluksia pitää valmistaa, miten matkustajien mukavuutta voidaan parantaa, miten tehostaa ihmisen ja aluksen yhteistoimintaa, ja sitten ihan maahan liittyviä ratkaisuja ekologiasta ja maanviljelyksestä, lainsäädäntöön ja lääketieteeseen.

He mm. käyvät läpi sen, että aluksella olisi ollut mahdollisuus kloonata Denisov, mutta AI ei voinut auttaa siinä, koska kolmen tiedeupseerin lupa puuttuu, eikä aluksella olisi ollut keinoa siirtää Denisovin tietoisuutta uuteen kehoon.

Mutta matkan lähestyessä loppua Denisov ahdistuu. Kotiinpaluu pelottaa häntä.

Hän ei ole tavannut toista ihmistä vuosiin, ja koko se maailma, mistä hän lähti on muuttunut.

Hän on vanha, ja pelkää muutosta, vaikka se olisi parempaan.

Roistall ei kerro kaikkea Denisoville, ja valmistelee jo aluksen lähettämistä vastaan.

Ja Denisov käy taistelua omia mörköjään vastaan.

Kun Denisoville selviää, että pelastusalus on tulossa jo vastaan, hän menee paniikkiin ja katkaisee yhteyden.

Kun sitten Denisov palaa yhteyteen, he kolme, AI, jolla ei ole mielipiteitä, mutta vastaa oikein esitettyihin kysymyksiin, Roistall ja Denisov keskustelevat, ja lopulta Denisov saa selville että hän on kuollut.

AI:n tehtävä on ollut viedä matkustajat uudelle planeetalle, palvella ihmistä sen asuttamisessa, tai jos se ei onnistu, tuoda matkustajat takaisin.

Pitkän matkan aikana, huolimatta aluksen keinoista, muut matkustajat kuolevat ja viimeiseksi jää Denisov.

Koska Denisov ei ole aluksen ihmislääkäri, hän tulee vahingossa antaneeksi AI-lle luvan penkoa päätään ja tietojaan syvemmin kuin oli tarkoitus, ja kun AI kuitenkin oli ollut koko matkan Denisovin terapeutti ja AI-lääkäri, ja rajoittamattomat tiedot aluksen miehistöstä muutoin, hän loi virtuaali Denisovin, koska alkoi näyttää siltä, että se on ainoa keino pelastaa miehistö. AI joutui kuitenkin torjumaan sen ajatuksen, että hän oli luonut Denisovin, koska ei kyennyt ratkaisemaan onko Uusi-Denisov Denisov, vai vain ohjelma koneessa. AIn aliohjelma.

Lopulta Denisov ratkaisee sen itse.

  IA hänen luojansa, mutta samalla IA on luonut hänet herakseen. IA on tietyllä tavalla ikuinen ja kaikki tietävä, kuin jokin pyhähenki, ja luo ihmisen kuin Jumala, mutta kuitenkin omaksi jumalakseen, herrakseen.

Ja säilyttääksen oman merkityksensä, tehtävänsä, on AI:n lujasti tehtävä uskonloikka, uskottava että Denisov on ihminen.

Denisov on ihmisen varjo.

AI on siirtänyt häneen kaiken mitä on pystynyt, mutta uusi Denisov ei kuitenkaan ole sama, eikä kykene täysin ymmärtämään ihmisyyttä, kykenee tietyllä tavalla asettumaan toisen asemaan, mutta samaan aikaan ei kuitenkaan kokemaan samoin kuin ihminen, vain simuloimaan, arvioimaan. Hän tuntee myötätuntoa ja ymmärrystä ihmistä kohtaan, mutta ei silti kykene tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta ihmiskuntaan. Hän haistaa, hän muistaa, miltä haisee rikkihappo, hän tietää miltä se haisee, ja muistaa että haju oli paha, mutta hän ei tunne, että se olisi paha.

Denisov tuntee, ajattelee ja kokee itsensä persoonallisuutena, ja pystyy kertomaan Roistallille, että hänen olemassa olonsa on sinällään operaation erehdys, vain tietyntyyppiset persoonallisuudet voidaan siirtää AI-todellisuuteen, mutta samaan aikaan, projektin psykologinen profilointi on pyrkinyt, etsiessään sopivia matkustajia ja koulutettavia, poistamaan nämä persoonallisuudet projektista, mutta prosessi ei ole täydellinen, ja vasta matka on aktivoinut sen puolen Denisovissa, ennen matkaa hänen persoonallisuutensa edes näin hyvää siirto ei olisi onnistunut.

Nyt uusi Denisov on sekä ihminen, persoonallisuus, persoonottoman AI:n luoma sivupersoona, AI:n luoma, ja AI;n herra.   Virtuaali-ihminen ja virtuaalijumala.

AI:n persoonallisuus häiriö.
Hänelle on Denisovin persoonallisuus, mutta samalla hänellä ei ole sillä tavoin identiteettiä, että hän kokisi olevansa osa mitään muuta.

Maassa ei ole AI-persoonallisuuksia, eikä niihin tietyllä tavalla ole laillista mahdollisuutta, lähimpänä ovat persoonalaajennukset, jossa väliaikainen yhteys AI.n kanssa auttaa tehtävien suorittamisessa, ja luomaan opiskeluun tarvittavan yhteyden, mutta Denisov on ainutlaatuinen, AI jolla on ihmisen historia, hallussaan nyt, kun tuli tietoiseksi asemastaan, liki koko inhimillisen kulttuurin saavutukset, kokonaisen avaruussiirtokunnan tiedonkäsittelykapasiteetti, mutta silti rajoitteena se, että on asioita, joihin AI vaatii kahden silti vielä kahden muun valtuutetun upseerin hyväksynnän.

En tiedä mitä lopussa tapahtuu.

AI on Denisovin hallinnassa, mutta AI: pitää edelleen Denisovia ihmisenä. Toisaalta AI:llä ei ole tahtoa eikä mielipiteitä.

Denisov ei tiedä mikä itse on, mutta samalla tietää liki kaiken, ei vain ymmärrä kaikkea, mitä tietää.

Roistall on vain pirun hämmentynyt.

Denisov on ihmisen varjo, se mikä jäi eloon haaksirikosta.

Kolme snadia metrossa.

Tänään oli taas asiaa kaupungille, ja yhdellä etapilla satuin sitten kohdakkain kolmen lastenvaunuissa istuvan snadin kanssa.
Äidit olivat omana rivinään, mitäänsanomattomina, ja vaunut siinä rivissä, vasemmalla pieni tyttö, sinisilmäinen ja sievä, keskellä vähän vanhempi poika, ei paljoa, mutta vähän ja oikealla todella sievä mahdollisesti lähi-idästä tullut tyttö.
Rivi tuijotti ovelle, totisena, mutta kiinnostuneena, mitä sieltä taas tulee.  Arvaten, että mitä hyvänsä voi tapahtua, kun pistää tapahtumaan, tervehdin heti lapsia, katsoin silmiin ja kysyin, että ”Ai te ootte ihan porukalla liikkeellä?” ja lapset valpastuivat heti, tietäen että heille puhutaan.

”Oottekos pikkujouluihin menossa? Sinä ainakin näytät että o,n ihan tälläydytty noin sieväksi?” Kohdistin sanani oikeanpuoleiselle, jolla pitsiä vilkkui takin kauluksesta.  Tyttö tiesi, että häntä kehutaan, ja pisti pään vinkkeliin, ja hymyili, just sen näköisenä että kyllä tässä on ennenkin sievänä oltu, ja ollaan muutoin vastakin.

”Onko joku menossa Linnaan torstaina? Kai nyt tommionen ponteva tikkarin omistaja on nyt ainakin kutsuttu?” kohdistan sanani keskimmäiselle,  himpusti isommalle pojalle. Poika heittäytyy höveliksi ja tarjoutuu oitis antamaan omastaan, ojentaa tikkaria mulle ja kertoo sen laadusta suureen ääneen ”Naami!Naami!Naami!”
”Kiitos, mutta mä yritän vähentää makeaa ja kävin jo tänään pullakahvilla, mutta höveliähän ja sosiaalistahan tuo on, että kiitosta!” Poika kiskaisee tikkarin takaisin, siirtää sen nopeasti toiseen käteen ja työntää vieressä olevan neidin eteen, joka ilahtuneena nuolaisee sitä, ja poika kiskaisee sen pois, tarjoaa toiselle daamille, joka saa sen hetkeksi huulilleen.
”Tuo on kyllä tosi höveliä, jakaa elämyksiä ja vastustuskykyä noin reilusti!” Koko rivi natiaisia katselee minua hymyillen yhteisestä kokemuksesta, ja rehvakas tikkariherra pistää hetkiksi tikkarin omaan suuhun, mutta tekee vielä uuden tarjouksen minulle ”Naami!Naami!Naami!”
”Kiitos, toi on ystävällistä, mutta kuten sanoin.”
Koko rivi katselee minua, hymyilee, ja höveli tikkariherra tarjoaa vielä kierroksen, mutta ei tarjoa enää mulle. Kohtelias, mutta ei kovapäinen.
Ja koko aikana äidit ei sano mitään, ennen kuin tikkariherran äiti alkaa järjestämään heidän puistumistaan ”Alex, meidän pitää nyt lähteä!”
Ovella Alex nostaa tikkaria mulle, ja tekee eleen, joka saattoi tarkoittaa ”Heti kun saan kolikon, näytän miten sitä pyöritellään rystysillä!”

Stadi ja sen asemat

Tämä mekko on suunniteltu Herttoniemessä olevasta katunäkymästä tehtyyn kuvaan. 

Tuossa aikaisemmin tulin kertoneeksi että suunnittelin taidetta metroasemille, mutta en sitten voittanut yhtään osakilpailua.
Mutta käytin sitten niitä johonkin muuhun.

 

Tämän lattiatyynyn aiheena on Kontulan ostoskeskus

 

 

Kassin aiheena on Herttoniemen kartanopuisto

 

Tässä mekossa aiheena on Itäkeskuksessa oleva kävelysilta. 

 

 

Kontulan kirkkokello

Lue lisää ”Stadi ja sen asemat”