Oudot sillat rakentavat kuvaa todellisuudesta.
Tein työsuunnitelmaa lokakuun 11.päivä 2016…
Mun työsuunnitelmat ovat aina varsin yksityiskohtaisia, vaikka tiedän että niistä toteutuu korkeintaan kolmannes, mutta toisaalta se kolmannes on sitten yleensä yhtä tehokas, kuin joillakin koko duunipäivä.
Se johdatti minut ajattelemaan lapsuutta, kuinka Hannun ja Martin kanssa pääsin viemään siitosminkkiä Vaasan junaan.
Ja siitä seuraava polku sai miettimään avainkokemuksia, kuten sitä, miten luulin jonkin aikaa Hannun ja Martin jääneen junaan, ja mietin sitten miten pääsen kävellen Turusta kotiin öiseen aikaan, mikä reitti on lyhin ja turvallisin, ensin asemalta torille, sitten Tuomiokirkkosillalle, siitä sitten hautausmaalle, ja edelleen Piispanristille, mistä sitten edelleen Auvaisbergin suuntaan ja sitten metsien poikki Metsätielle, missä asuimme.
Tiesin että matka oli pitkä, ja olin asiasta täysin raivoissani.
Hannu ja Martti tulivat kuitenkin kohta, heidän oli pitänyt junan lähdön jälkeen vielä käydä allekirjoittamassa joku eläinrahtiasiakirja, mutta muistan sitten senkin, yhtäältä helpotuksena, toisaalta riesana, kun en päässytkään toteuttamaan suurta suunnitelmaa.
Tämä sitten johdatti toiseen ajatukseen, avainkokemukseen.