Itse asiassa, vaikka toisin luulisi, se välivuosi, sapatti, jonka pidin, ei ollut minulle hyväksi.
Tai sanotaan näin, että se oli minulle ihmisenä hyväksi, mutta hyppääminen yrittäjäksi siitä ei ollut kovin viisasta, sillä vauhdissa mukaan hyppääminen alalla, jossa pelkästään paikallaan pysyminen edellyttää juoksemista kieli kiltin reunassa, ei ole mikään helppo temppu.
Oma osaamiseni rapistui kun eli toista elämää ja sen uudelleen arviointi ja päivittäminen ei pienyrittäjälle ole kovin helppoa.
Tietysti oman osaamisen ydinalueilla tietotaitoni on edelleen vahvaa, mutta eräillä alueilla, joissa en aikaisemminkaan ole ollut mitenkään supermies, huomaan että ala kehittyi ja tuli uusia kuvioita, joista minun on vaikea saada otetta.
Varsinaisesta yhteisöllisyyden ymmärtämisessä olen edelleen erittäin vahvoilla, ja kun katson alan teoreetikoiden tutkimuksia, minussa herää ns. välähdyksiä, siitä, missä he teorioillaan osuvat kohdalleen ja missä eivät.
Verkkovaikuttamisen – ja yhteisöllisyyden akateemisessa tutkimuksessa on edetty aivan huimasti parissa vuodessa, sieltä on tullut sellaista materiaalia ja eräänlaista perustutkimusta, joka on avannut minun omaa intuitiivista näkemystäni ja on tieteelliseltä tasoltaan, sikäli kun saatan arvioida, merkittävää ja hyödyllistä.
Toisaalta taas eräin osin nämä akateemisesta näkökulmasta tehdyt tutkimukset ovat… akateemisia. Eräissä tutkimuksissa näkyy sellainen jäykkyys, että on ikään kuin mitattu hypyn pituutta mutta ei ole ymmärretty mikä on saanut hyppäämään. En sano ettei hypyn pituuden tietäminen olisi hyvä asia, mutta minusta on kiinnostavampaa se, mikä sai hyppäämään ja miten se saadaan tapahtumaan toisin.
Sitten askel taakse.
Mietin tässä hiljan Duuni.netin kohtaloa, joka vei minutkin tähän missä nyt olen.
Ei minulla enää tästä asiasta ole oikeastaan enää mitään voimassa olevaa vaitiolosopimusta, mutta kun en oikein halua sanoa kaikkea mitä saattaisin sanoa, sillä en halua nolata sellaisia asianosaisia, jotka eivät oikeastaan sitä ansaitse.
Eräs keskeinen ongelma Duuni.netin kanssa oli se, ettei omistaja ymmärtänyt sitä, eikä kuunnellut kun minä yritin sitä heille selittää.
Tein kaksi kertaa esimiehilleni raportin siitä, miten sitä pitäisi kehittää.
Minä luulen että ensimmäistä ei lukenut edes silloinen esimieheni ja kun keskustelin viimeisen kerran esimieheni pomon, kanssa hän ei ollut nähnyt tätä jälkimmäistä.
Tiedonkulku oli eräs keskeisiä ongelmia koko Duuni.netin aikana.