Matkat – Mielleyhtymä

Kategoria: Matkat

Harmajan suuri

Julkaistu 31.1.20222.2.2022 tekijä admin

Nyt kun Guggis on nurin, niin entä jos rakennettaisiin jotakin omaperäistä, omaehtoista ja jotakin, mitä ei ole missään muualla.

Rakennetaan Harmajan Suuri Mulkku.

Harmajan Suuri verrattuna nykyisiin rakennuksiin.

Harmajan pienten luotojen ympärille pengerrettäisiin ensin vähän laajempi saari.
Ja siihen sitten Harmajan Suuri Mulkku.

Suuri, fosforipronssilevyillä päällystetty pilvenpiirtäjä ja majakka, joka nousisi Harmajan luodolle rakennetun kiviterassin päältä 102 kerrosta kohden taivasta.

Sisään kasino, hotelli ja majakka.

Tehtäsiin siitä eräänlainen pieni Macao.

Ja suuren mulkun mallinen.
Ja päähän majakka, joka toisaalta väläyttäisi säännöllisen valon yli Suomenlahden, kuten majakoilla on tapana, ja toisaalta ampuisi suoraan kohtiavaruutta valopilarin.

Ja aina keskiyöllä, voitaisiin sen laelta ampua ilmaan paineistettu höyrypilvi, jonka majakan valo saisi hohtamaan. Loistava pilvi, joka näkyisi sadan kilometrin päähän sopivalla säällä.

Saatan kuvitella, että tämä olisi nähtävyys joka houkuttelisi Suomeen risteilyaluksia ja turisteja totaalisen eri tavalla kuin joku pers´aukisten Guggenheim-museo.

Perinne.

Julkaistu 28.8.202018.8.2021 tekijä admin

Pari kymmentä vuotta, siitä asti, kun poika muutti kotoa, olemme jossakin vaiheessa loppukesästä, syöneet parvekkeella vaimoni kanssa, sitten katsoneet elokuvan ja tulleet parvekkeelle, iltaan joka vielä on lämmin, mutta hieman kylmän alta, kuin muistuttaakseen talven olevan tulossa.
Hämärässä illassa syöneet yksinkertaiset, kardemummaiset pullat ja juoneet suuret kupit kaakaota, jossa on seassa kohtuullisesti brandyä ja sokeria ja muistaneet sen, että syksyn perällä vaanii talvi.

Tämä vuosi on ollut aika raskas.
Tuttuja ja omaisia on sairastunut ja kuollut, hääpäivän vietto meni niin kuin meni, kun Italia oli suljettu.

Mutta kuka tietää, miten vuoden päästä.

Cardloo…7

Julkaistu 9.7.20206.6.2021 tekijä admin

“Tai se kertoo vain, että Odysseus oli mies, joka vietti vuosia paneskellen ympäriinsä, ja sepitti myöhemmin tarinan?” Ramsay katsoi Longneria kuin haastaen.

“Kenties, mutta se on sitten Odysseuksen tarina. Tarinassa on aina monta tarinaa, on kertojan tarina, henkilöiden tarina ja kuulijan tarina. Kertojan tarina on se, minkä hän kertoo, mutta hän saattaa silti jättää pois jotakin, minä tietää tarinaan kuuluvaksi, mutta ei pidä kuitenkaan juuri nyt sen kertomista tarpeellisena tai tarkoituksenmukaisena. Sitten on henkilöiden tarina, ja tätä me emme yleensä tule ajatelleeksi; se ei ole sama kuin kertojan tarina. Voimme kuulla tarinan Odysseuksesta tuhannen kertojan kertomana, kuulematta silti Odysseuksen tarinaa, vain muiden tulkinnan siitä, sellaisten ihmisten, jotka eivät olleet mukana Odysseuksen tarinassa.
Ja sitten on kuulijan tarina, miten kuulija ymmärtää tarinan, mitkä hänen omat kokemukset vaikuttavat tulkintaan, ja osaako hän erottaa oman tarinansa kertojan tarinasta?”
“Ja mikä sitten on teidän tarinanne? Muistuttaako se kenties Odysseuksen tarinaa?”
“Nyt kun tuli puheeksi, Ramsay, niin saattaa muistuttaa enemmän kuin olen tullut ajatelleeksi, tarina eksyneestä merimiehestä, pitkästä matkasta kotiin ja noidista ja puolijumalista jotka sekoittavat ihmisten elämän!”
Ramsay ei voinut peittää huvittuneisuuttaan.
“Ja miten tästä tulikin mieleeni; missä on rouva Longner?”
“No Helenellä on paljon tehtäviä täällä kartanolla, hän huolehtii suuresta osasta firman arkipäivän asioita, vaikka suurin vastuu on jo pojallani.”
“Tavannen rouva Longnerin vielä?” Lue lisää ”Cardloo…7” →

Heinäkuun kangastuksia. Berlin

Julkaistu 2.7.20201.7.2020 tekijä admin

Näyte on luonnossa ns. fat quarter, eli 50*68 senttiä.

Tässä sarjassa esittelen vuosien mittaan suunnittelemiani kankaita.
Berlin perustuu taas kuvioon, jota yleensä sanotaan ”kirkkoveneeksi”, vaikka pilluhan se on.
Tuo kuvio on suomalaisten vanha pyhämerkki, mutta nyt olen laittanut sen sisälle toisen ja kolmannenkin tason.

Nefertitin, tietotekniikan ja Berliinin kartan miksaus on suunniteltu omaan matkakassiin Berliiniin. Nefertiti luo kuvalle pohjan, maailman kauneimpana patsaana pidetty ikivanha patsas katsoo iättömillä silmillään tietotekniikan ja Berliinin katujen alta.
Nefertitin patsas, nyt omassa huoneessaan museossa Berliinissä, on ollut kauan kauneuden yksi ideaali.
Tietotekniikka luo modernin ajan, joka todellakin on Berliinissä vahvasti läsnä.

Ja sitten tämä pillun kuva.
Kirkkovene kuvio on ollut suojaava taikamerkki.
Nyt Nefertitin, jonka nimi merkitsee kaikkien kauneinta, katsoo läpi Berliinin kartan ja suomalaisen onnea ja suojelusta tuovan taikamerkin lävitse.

Haltioituminen

Julkaistu 12.11.20197.11.2019 tekijä admin

download

Näin naisen raitiovaunussa

Hän oli nuori, ja hänen kasvonsa olivat aivan ihanan suloiset.
Vähän nuorta Isabella Rosselinia, pikkaisen Audrey Hepburnia, suuret tummat silmät, suu, kuin olisi juuri piiloittanut sinne varastetun kirsikan, elävät tummat silmät.

Ja minä haltioiduin.
Minä katsoin häntä ja tunsin ilon virtaavan itsessäni.

Ja hän näki sen.

Ilo osui hänen silmiinsä, ne kimmelsivät, loistivat ja välkkyivät.
Ja hymy levisi minun kasvoilleni kuin tippa öljyä vetään ja hän näki sen.

Miten kaunis voi elämä olla.

Ja hän nauroi.

Se ääni on kaunis. Nuoren naisen nauru.
Minä soitin kelloa ja jäin pois raitiovaunusta.
Hymyilevä nainen jatkoi kohden Onnellsita Arabiaa.

Nidri 9

Julkaistu 27.10.201913.10.2019 tekijä admin

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 23, 2016

Nidrin viimeinen päivä

Alkujaan oli tarkoitus viettää viimeinen päivä käymällä Lefkadan kaupungissa, saaren pohjoisessä kärjessä, missä salmi erottaa sen mantereesta, mutta iltamyöhällä päätimme että emme, koska molempien jalat olivat aika paskana. Vaimo kävi vielä vesijuoksemassa ja minä tuijottelin Scorpiokselle Lue lisää ”Nidri 9” →

Nidri 8

Julkaistu 26.10.201912.10.2019 tekijä admin

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 22, 2016

Se oli sunnuntai

Se oli viimeinen täysi päivä.
Aamu otettiin rennosti.
Me ollaan siinä aika hyviä.

Vaimo kävi uimassa ja vesijuoksemassa.
Ja minä istuin varjossa auringon alla.

Iltapäivä kävelimme satamaan, hitaasti.
Kylä oli hiljainen, mutta paljon lähdössä olevia turisteja laukkuineen.
Onnistuimme sitten näkemään kyllä hyvin tyypillisen, tekisi mieleni sanoa, kliseisen kreikkalaismummon.

Nyt valitsimme ruokapaikaksi El Grecon, joka jossakin on mainittu kaupungin parhaana.

Minä valitsin nyt sen mustekalan ja vaimo scampit, alkupalaksi lefkadan piirasta ja munakoisopullia.

Etualalla munakoisapullat, lasin takana lefkada-piiras

Munakoisopullat on paikallinen erikoisuus, ja uskon että se jääkin sellaiseksi, hyvin paikalliseksi ja erikoisuudeksi. Oikeastaan ihmettelen että se oli levinnyt keittiön ulkopuolelle.
Lefkada-piiras sitä vastoin oli niin hyvä, että tehtiin sitä sitten kotonakin, mikä on oma messunsa.

Niin kuin joka terassilla, täälläkin oli kissat kerjuulla ja vaimo antoi kissalle scampin pään.

Kissa nuuski sitä ensin, sitten tuijotti vaimoani ikään kuin ”Ai sä niin kuin meinaat että mä syön tän panssarin tosta vaan?” ja tuijotti taas scampin päätä tyrmistyneenä.
Vaimo sitten meinasi että jos katti ei päätä syö, niin siirtää sen roska-astiaan, niin silloin kissa hyvin määrätietoisesti, ilman kynsiä ja kohteliaasti, otti vaimon käsivarresta kiinni, ja työnsi sen pois.

Ja söi pään.

Sitten mentiin syömään jälkiruoka toiseen ravintolaan, Eliteen. Vohveli jugurtin, hunajan ja saksanpähkinöitten kera. Oli hyvää.

Käveltiin hotellille ja käytiin kaupassa.
Ouzo pullo kotiin viemiseksi.

Vaimo kävi vielä uimassa ja kuvasi viimeinkin pohjassa näkemänsä oudot töttöröt.

Simpukoitahan ne.
Vaimo näki myös merisiilejä, joten hyvä pitää uimatossut jalassa.

Illalla, kun Nidri painoi itsensä tyynyyn, alettiin jo suunnitella lähtöä ja pakkaamaan laukkuja.

Night at Nidri tyyny löytyy kuvalinkin takaa

Nidri 7

Julkaistu 25.10.201912.10.2019 tekijä admin

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

Hiljaiseloa Nidrissä

Perjantaina päivän huikean merireissun jälkeen käytiin vielä syömässä girokset, jättiannokset, sitten könkättiin hotellin terassille juomaan hieman viiniä, ja sitten suihkuun ja nukkumaan.

Loistava perjantai jäi vuorten varjoon auringon laskiessa

Lauantai.
Hiljaiseloa.

Yksi syy, miksi lähdimme Nidriin, oli se, että ajattelimme ettei siellä olisi mitään.
No siellä oli Christina, mutta ei kovin paljon muuta.
Se sitten pisti mielikuvituksen kuplimaan.
Suunnittelin paljon uusia vaatteita.
Ensin meni aikaisemmin suunnittelemani pyöräilytakki ihan uusiksi, valmistuskustannukset laskivat todella paljon (no toisaalta, kyllä sen silti voisi toteuttaa kalliisti )

Sitten suunnittelin pyöräilyhousut ja niihin säärystimet, vähän uudelleen lämmitin niissäkin vanhoja, hyvin vanhoja juttuja.

Sitten tuli pyöräilytakin kautta pikkutakki, ja sen sivussa sitten syntyi housut, niin että pyöräilytakki ja housut on yhteensopivia pikkutakin ja housujen kanssa.
Tämä johti sitten uusien säärystimien suunnitteluun.
Ja nyt sitten piti miettiä liivejä…

Luonnoskirjani on mukana matkoilla, vaikka iPad ja iPhone tekeekin paljon, niin käsinluonnostelu on vain... käsityötä — Luonnoskirjani on mukana matkoilla, vaikka iPad ja iPhone tekeekin paljon, niin käsinluonnostelu on vain… käsityötä

Se johti eräänlaisen puseron suunnitteluun ja siitä eteen päin kahden… Kutsun sitä liivikkeeksi.

Matkalla mukana ollut liiviä kutsun omalla nimelleni, kuinkas muutoinkaan, Petja-liiviksi.
Petja-liivi sai tekniksen kuvauksen, kuin myös Petja-takki, -sinelli ja päällysliivi.

Ja sitten tulin suunnitelleeksi pari uutta paitaa, jotka on oikeasti aika… mielenkiintoisia.

Ja kaikki tämä pitkästymisen vuoksi

Sitten kävimme syömässä.
Kalypso, kiven heiton päässä hotellilta.
No oikeesti, aika saatanan haka saa olla kiven heitossa, mutta kuitenkin, lähin ravintola, sillä ei oikeasti huvittanut lähteä varsinaiselle ravintola-alueelle.

Minä tilasin vasikkaa.
No ei se varmaan vasikkaa ollut, vaan yhtä paljon vasikkaa, kuin Suomen lounaspaikoilla saa härkää.
Mutta hyvää se oli.

Lehmäni teeskentel vasikkaa, mutta hyvää se oli.

Ja vaimoni otti annos näytti kyllä vielä paremmalta.

Vaimoni annoksen nähdessäni kaipasin lonkeroa

Raahustimme hotellille kylläisinä ja menimme vielä terassille juomaan lasit viiniä.

Jäimme pimenevään iltaan, vaimo kävi vielä yöuinnilla ja minä yritin kuvata pimeässä Nidriä ja puutarhaa.

Sitten tapahtui jotakin.
Näimme jotakin jota emme olleet nähneet koskaan ennen.

Tulikärpäsiä.
Mikään kuva niistä ei onnistunut, mutta silti.
Ne olivat kiehtovia ja paljon valoisempia kuin kuvittelimmekaan.

Tulikärpästen puutarha päätyi sitten lakanaan.

Tulikärpästen lakana, voitte tutustua sihen kuvalinkistä

Nidri 6

Julkaistu 24.10.201911.10.2019 tekijä admin

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

MS CHRISTINA JA SEN MIEHISTÖ

Matka Christinalla päättyi sinne, mistä se alkoikin, Nidrin satamaan.

Jollakin tavoin tuntuu haikealta edes kirjottaa siitä… Oikeastaan tuntuu että joutuisi lopettamaan tuon upean matkan uudelleen, vaikka toivoisi olevansa siellä edelleen, sinisen taivaan alla, sinisemmän meren aalloilla.

Laivan miehistö huolehti meistä loistavasti.

Kapteeni oli kohtelias, huumorintajuinen ja erittäin lämmin persoonallisuus, joka sai tuntemaan olon turvalliseksi ja huolehdituksi.

Risteilyemäntä Ana, joka kertoi meille kaikesta näkemästämme, puhui kaunista englantia, oli hurmaava ja huolehti meistä esimerkillisesti.

Ana kertoi paljon mielenkiintoista tällä matkalla

Sitten oli kansimies, joka jäi etäiseksi, mutta sen verran mitä oli tekemisissä meidän kanssamme oli tehokas ja kohtelias.

Eritysesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että ammattilaiset pitävät huolen työpaikastaan.

Laiva oli kaikkineen siisti ja hyvin hoidettu, mutta laivan väki ei ainostaan pitänyt huolta laivasta, vaan myös ympäristöstä.

Tästä designistä menee mun provikat juhannukseen asti Itämeren suojeluun.

Kansimies ui kohteessa rantaan ja keräsi roskat sieltä missä niitä oli. Ympäristö on heidän, kuten meidän kaikkien, elinkeino; ilman sitä ei ole keinoa elää, ei kenelläkään.

Iso käsi tuntemattomalle kansimiehelle.

Pelkästään tämän loistavan päivän vuoksi kannatti lähteä Nidriin.
Jos te lähdette Nidriin, tai edes Pargan alueelle, kysykää oppaalta mahdollisuutta risteillä Christinalla

Cristinan kotisivut
Christinan FB-sivu

Nidri 5.päivä -6

Julkaistu 23.10.201911.10.2019 tekijä admin

Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.

TOUKOKUU 20, 2016

MATKA ONASSIKSEN SAARELLE

Kolomoksen jälkeen sitten länteen.
Ensin matka kävi ohi Meganissin suuren saaren.
Se on saariston suurimpia saaria, vaikkakin vain pari tuhatta asukasta, ja sen oli pitkään siinä rinnalla, kun purjehdimme sen sivuitse takaisin kohden Nidriä, ja viimeistä kohdettamme Joonian risteilyllä, Scorpiosta.

Joonian saaria, takana Kreikan mantereen vuoret.

Meganissin maisevat saivat minut suunnittelemaan tämän

Aristoteles Onassis osti saaren yksityiseksi piilopaikakseen vuonna 1963. Hinta oli nykyrahassa vain 16 000€ ja sillä sai metsäisen, vajaan neliökilometrin saaren, parin kilometrin venematkan päässä kylän satamasta.

Ennen sitä myös Nidri oli vain pieni kalastajakylä, muutama talo, ja varsinainen asutuskeskus oli kauempana sisämaassa oleva Rachin kylä, jossa sielläkin oli vain muutama sata asukasta.
Onassiksen tulo muutti koko Lefkaksen saaren elämän.
Nidri lähti kasvamaan rajusti, ja suurimmillaan yli 800 asukasta oli töissä Onaksiksella ja loppuvaiheessakin liki 100.

Kun Onassis osti saaren, se oli suurelta osin metsää, mutta puita istutettiin vielä paljon lisää, tehtiin teitä ja penkeretitä, eikä siinä ollut ainuttakaan hiekkarantaa.
Kaikki hiekka tuotiin Scorpiokselle Salamisin saarelta, läheltä Pireusta, joka on kuuluisa Salamisin salmen meritaistelusta.

Nyt saarella on useita hiekkarantoja, kuuluisin niistä tunnetaan Jackie O:n rantana.

Scorpioksen lisäksi Onassis osti naapuri saaren, paljon pienemmän Scorpidin, pojalleen Alexanderille metsästystä varten, vaikka näin pohjoisesta näkökulmasta parinkymmenen hehtaarin metsästyssaari on vähän lapsellinen idea.

Varsinainen hullunmylly Scorpioksen ympärillä alkoi kun Aristoteles Onassis meni naimisiin Jacqueline Kennedyn kanssa.
Jackie O teetti saarella muutostöitä sen seitsemän vuoden aikana jonka oli Scorpioksen emäntä ja mm. vaikka varsinaiset asuintilat ovat vaatimattomat, rakennettiin hulppea vierastalo keskelle saarta ja juuri se oli rakennus, joka näkyi hotellihuoneemme ikkunasta.

Jackie O toi myös Nidriin vipinää, kun paparazzit kyttäsivät vilahdusta oman aikansa maailman kuuluisimmasta rouvasta, ja se kannatti, kun vuonna 1972 kuvattiin, sittemmin selvisi, Onassiksen vihjeestä, alaston Jackie O Scorpioksen rannalla.
Ja samalle rannalle saimme tehdä viimeisen uimapysähdyksen.

Kun Aristoteles Onassiksen ainut poika, Alexander kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1973, ja Aristoteles keuhkokuumeeseen pari vuotta myöhemmin.

Niin Scorpioksen, Scorpidin kuin mahtavan muun omaisuuden peri Christina Onassis, ainut tytär.

Tytär kuoli vain 37-vuotiaana huumeiden yliannokseen, ja koko omaisuus meni sen jälkeen hänen ainoalle lapselleen Athina Onassis Rousselille.

Nyt 31-vuotias Athina olisi halunnut myydä saaren, sillä hän on käynyt siellä vain muutaman kerran, ja saaren ylläpitokustannukset ovat kaikkineen miljoonan vuodessa, mutta saari on sääntöperintö; se ei oikeastaan ole Athinan, vaan suvun, ja hänen isoisänsä testamentti kieltää sen myymisen niin kauan, kuin yksikin hänen jälkeläisensä on elossa tai perheellä on varallisuutta sen ylläpitämiseen.
Testamentin mukaan, mikäli varallisuutta ylläpitämiseen ei ole, saari menee Olympic Air yhtiölle tai Kreikan valtiolle.

Nyt saari on sitten vuokrattu venäläiselle Ekaterina Rybolovlevalle, 99 vuodeksi 120 miljoonan euron hinnalla.
Ekaterinan isä Dimitri on venäjän 14.rikkain ja maailman 200 rikkaimman joukossa.
Ekaterina on viettänyt saarella mm. kohtuu hulppeat 25-vuotispäivät, joilla esiintyi joku maailman suurimmista tähdistä, mutta jonka nimi ei minulle sanonut mitään, mutta kuulosti oppaan lausumana Bjonselta.

Uudesta isäntäväestä ei oikein pidetä, ja he ovat sitten yrittäneet osoittaa hyvää tahtoa mm. antamalla rahaa Lefkadan uuteen ambulanssiin ja kustantamalla harrastusmahdollisuuksia saaren nuorille, mutta saaren venäläisten sisäänpäin lämpiävyys, aseistetut maalla ja vedessä eivät herätä paikallisten luottamusta. Vaikka Onassis saattoi olla mulkku, hän oli sentään heidän mulkkunsa.

Matkan lopuksi purjehdimme vielä saaren ympäri, ohi Madourin saaren, joka on Kreikassa kuuluisa kahdesta kirjailijasta ja yhdestä elokuvasta.

Aristoteles Valaoritis oli 1800-luvun puolenvälin kuuluisimpia runoilijoita Kreikassa, mutta myös poliitikko, joka vaikutti siihen, että Joonianmeren saaret, jotka olivat 1815-1868 Ison-Britannian protektoraatti, liitettiin Kreikkaan.

Huvila meren rannalla, jossa on kuvattu suuri osa Wilderin elokuvaa "Fedora" — Huvila meren rannalla, jossa on kuvattu suuri osa Wilderin elokuvaa ”Fedora”

Saaren nykyinen omistaja Nanos Valaoritis on 1900-luvun arvostetuimpia kreikkalaisia kirjailijoita, vastarintaliikkeen sankari jne., kuten hänen ikäluokkansa miesten kuuluu olla, jonka ura ulottuu ensiteoksesta vuodelta 1939 vuoteen 1998 asti, jolloin nyt jo 95 vuotias kirjailija julkaisi viimeiset teokset, toistaiseksi.

Yhdeksän tunnin ja noin 100 kilometrin jälkeen ms/ Christina toi meidät takaisin Nidriin.

Päivä oli eittämättä yksi elämäni loistavampia lomapäiviä, kaunis, upea, mahtava ja innoittava.

Palaan vielä huomenna muutaman sanan verran tähän teemaan.