Kategoria: Yhteisöllinen viestintä

Oh how small are the pieces of my happiness in the world

I am writing a long series on human evolution and the development of human culture.
This text is translated from the closing speech of its first season.
The title is from the song ”Juokse sinä humma” – ”Run my little horse” by the famous Finnish singer-songwriter Tapio Rautavaara.
You can decide for yourself whether this is a story, a poem or a factual text.

There they are, the myths behind the bags.

Birth, and then above the savannah sky,
the moon, like gold, crossing the sky

repeating itself as in a spasm

Moon from period to month,

changing, yet always the same

but with the sun on top

always the same,

again and again year after year,

raises the savannah to the haze

not as important as the moon, of course

that illuminates at night, in the darkness

like the women, the sisters of the moon

then come the rains, as come

as a thankful torment,

like so like so like

As the changing sky

which lightning cleaves, again

always different, but the same as the rain from the day

Then after the rain the earth heavy with grass
green beyond the blue mountains

green to the green sea Lue lisää ”Oh how small are the pieces of my happiness in the world”

Jahti

Persut valittavat että ovat nyt ajojahdin kohteena.

Tällaisena konservatiivina on sanottava, ettei se ajojahti ole laisinkaan huono idea.

Ajatelkaapa nyt.

Kuulas lauantain aamu, järven pinnalta kevyt auer valtaa rantaniitylle, syöt aamiaisen ja käyt pihalle. Katsot että takin punainen villa on puhdas,  napautat kevyellä huitaisulla roskan saapashousujesi valkoiselta veralta . Katsot korkeakiiltoisen saappaan kyljessä olevaa koivikon varjon leikkiä, kun tallimestari tuo hevoset paikalle, ja samalla tarjoillaan ensimmäinen jahtiryyppy.

Flirttaat kenties vähän, samalla katsot: niin se on taas Koistinen lihonut viime jahdista, vielä se mahtuu takkiinsa, mutta toivottavasti saa vankan ratsun. Lue lisää ”Jahti”

Myyräkseen pitää tehdä myyräntyötä 2., eli

…minä olen Petja Jäppinen, ja te että mahda mulle mitään.

No te, jotka luette minua, tiedätte, että olen ensin myynyt vain perintökamojani ja nyt vielä oman vietin myötä kerättyä, kun olisi tarkoitus muuttaa uuteen kämppään ensivuonna.

Myyn jotakin päivittäin. Just tänään keramiikkapullo, jossa kapteeni istuu tynnyrin päällä seuraavalla myyntitekstillä
Kapteenin snapsipullon ääressä voit muistella laivastoaikojasi

Haluatko yhdistää laivastoaikojesi muisteluun jotakin positiivista, lorauksen astian pohjalle jotakin vähemmän suolaista. Tämän ääressä voit muistella hurjaa merimatkaa, jonka nuorena teit, jolloin eväät meinasivat loppua, ja suu oli nesteen puutten vuoksi niin kuiva kieltä ei saanut irti kitalaesta kuin taltalla, mutta onneksi Suomenlinnan Elannosta sai olutta melkein heti, kun lautta tuli rantaan.
Tätini outouksien kokoelmasta taas tämmöinen snapsikapteeni kuuden keraamisen pienen mukin kanssa.
Kapteeni voisi värväytyä 42 hinnalla taas uuteen seikkailuun, koko äijä on pääharteilla 28 senttiä korkea.
Kapteenin niska on vähän väsynyt, sen ymmärtää, kun ajattelee mikä määrä juomia on siitä kurkusta kulkenut, mutta vielä toimii.
Voin postittaa sen sinulle 8 eurolla, mutta samaan pakettiin voisi mahtua muutakin. Tai voit noutaa ne luotani Helsingin Vesalasta, likeltä Mellunmäen asemaa. Tiistaisin voi kulkeutua Sörkka-Kallio-Töölö suunnalle ja torstaisin Mellunmäki-Tapiola välin asemille. 24.7 asti NOUTAJALLE kaikesta 10% alennusta, joten…

Lue lisää ”Myyräkseen pitää tehdä myyräntyötä 2., eli”

Miehen kokoinen kaappi

Soitin kerran sähköyhtiöön, että heidän alumiinikaappiin on törmätty jollakin, vääntynyt, ovi auki ja johdot näkyy.

”Ei ole siinä sellaista!”

”Mutta kun on, alumiinia, miehen korkuinen, suunnilleen kahden miehen levyinen, eli vähän isompi kuin minä ja päässä lukee teidän firman nimi. Näyttää niin kuin olisi kuorma-autolla kolhaistu”

”Minä tiedän, ei meillä ole siinä mitään, minä katsoin meidän kartasta”” Lue lisää ”Miehen kokoinen kaappi”

Minun piti näyttää lääkärille sitä varvastakin…

Olen useamman kerran katsonut miten lääkäri kirjoittaa muistiinpanoja, reseptiä ja/tai lähetettä niin kauan, että minä olisin sinä aikana kirjoittanut siitä…

miten rouva Bartoli, niin tehän tiedätte rouva Bartolin, ei sitä jonka äiti oli kreivi Brandinin tytär, vaan se rouva Bartoli, joka tuli ennen sotaa Luccasta, nai sitten rakennusmestari Bartolin veljen ja jäi leskeksi heti sodan jälkeen. 

Pitääkö minun nyt sitten sanoa se suoraan; se rouva Bartoli, jolla on hätkähdyttävän komea perse! 

No niin, nyt kun tiedätte, kenestä puhun voin mennä asiaa.  Lue lisää ”Minun piti näyttää lääkärille sitä varvastakin…”

Viestin ja nyrkin välissä

Luin tässä kerran, olisiko ollut viime kesänä, harvinaisen typerän ja poskettoman väitteen, ottaen vielä huomioon sen, että kyseessä oli ammatti-ihmisen kirjoitus, IMG_0660kirjoitusammatin, ettei väkivalta ole viestintää.

Ajatus oli niin pöyristyttävän ääliömäinen, että asia jäi mieleeni, vaikka lukemastani on heti kohta vuosi.

Jotakuinkin kaikki inhimillinen toiminta sisältää viestintää, ja suuri osa siitä on pääasiassa viestintää, väkivalta nimenomaan on suurimmaksi osaksi viestintää, ja jopa niinkin, että suuri osa, joskaan ei mitenkään valtaosa, edes lähellekään, viestinnästä, sisältää väkivaltaa.

Te, jotka minut tunnetta, arvaatte seuraavan.

Pukeutuminen on viestintää. Se ettei halua viestittää mitään pukeutumisella on erittäin vahva viesti, ja se ettei halua sanoa sitä, on viesti.
Ruokailu on viestintää, se mitä syömme, miten syömme, kenen kanssa syömme ja kuinka paljon syömme, pitää sisällään sekä tietoisia, puolitietoisia, piilotettuja ja tarkoituksellisia viestejä.
Monet toimet ja hankkeet, jota teemme näennäisen yksin, ovat viestintää. Viestintää on hampaidenpesu, suihkussa käynti ja jopa se voi olla viesti, että olemme yksin.
Kaikki inhimillinen toiminnallisuus on viestintää.

Miksi väkivalta olisi tästä poikkeus?

Suurin osa väkivallasta on viestinnällistä väkivaltaa, toisen taivuttamista asioihin mitä tämä ei halua, painostusta, uhkailua, nöyryyttämistä ja loukkaamista. Tämä on osa inhimillistä kontekstia, ihmisenä olemista, ja sitä mitä voimme kutsua inhimilliseksi ryhmädynamiikaksi.

Fyysinen väkivalta on viesti siinä missä mikä hyvänsä muukin viestintä, ja voi pitää sisällään aivan liian monta tasoa, jotta lässyt virkattupipohumanistit voisivat sitä ymmärtää.

Vaikka koko inhimillinen toiminta on osaltaan viestintää, tämä ei tarkoita että kaikki osaisivat ja ymmärtäisivät sitä, viestintää, juuri siksi että se on käsitteenä niin laaja. Minulta jää englanninkielisestä viestinnästä suurin osa ymmärtämättä, vaikka sitten taas jos näen sen kontekstin, missä kieltä käytetään, saatan ymmärtää asiasta enemmän kuin joku joka muodollisesti osaa englantia paremmin, jos minä luen ihmisen eleitä, pukeutumista ja sosiaalisia asetelmia paremmin

Eri ihmiset osaavat eri tavalla erilaisia viestinnän muotoja ja merkitysjärjestelmiä, ja tämä on osaltaan vaikuttamassa siihen, että fyysinen väkivalta tuomitaan tällä hetkellä syvemmin kuin henkinen väkivalta.

Naiset eivät hallitse samalla tavalla väkivallan kieltä kuin miehet. Miehiin on rakennettu sekä kulttuurillisesti että osin geneettisesti kyky aistia väkivallan merkkejä ja arvioida siihen liittyviä merkkejä, miehissä puolestaan on myös suuren osaamiserot tämän viestinnän suhteen. Minä olen erittäin lahjakas väkivallan tulkitsemisessa ja käytössä, pääasiassa sen vuoksi, että olen niin rauhallinen ja kärsivällinen.

Naiset sen sijaan hallitsevat kielen ja sosiaalisen pelin paremmin. Tämä tarkoittaa sitä, että naisilla on paremmat valmiudet tuomita fyysinen väkivalta ja perustella sen erityinen tuomittavuus, kun sitä vastoin naisten psyykkinen väkivalta ja sosiaaliset pelit, ne eivät ole laisinkaan niin paha asia kuin fyysinen väkivalta, vaikka psyykkinen väkivalta voi olla paljon järjestelmällisempää, julmempaa ja nöyryyttävämpää kuin fyysinen väkivalta.

Eräät väkivaltaongelmat johtuvat ihmisten puutteellisesta väkivaltaisuudesta, ja sen myötä kyvyttömyydestä ymmärtää väkivallan viestejä. Kun yksilö on henkisesti ajettu tarpeeksi pitkälle, hänen defenssinsä alkavat toimia ja aggressio on osa ihmisen luonnollista puolustusmekanismia.
Ihminen voi tutustua, käyttää ja hallita vain niihin itsensä ominaisuuksiin mitä hänellä on.

Jos ihminen kieltää ihmisyytensä, aggressionsa, hän ei voi tutustua siihen, käyttämisestä ja hallitsemisesta puhumattakaan.
Kun ihminen, joka ei ole hyväksynyt omaa väkivaltaisuuttansa, eikä ole sinut sen kanssa, joutuu tilanteeseen, jossa hän kokee olevansa uhan alaisena, hän reagoi. Kun uhka on riittävä, siihen voidaan vastata väkivallalla.
Jos ihminen ei tunnusta ja tutustu omaan väkivaltaisuuteensa, purkautuu väkivalta sitten äärimmäisessä tilanteessa suodattomana, hallitsemattomana ja villinä.

Tämä toimii myös toisin päin. Ihminen joka ei ole tutustunut omaan itseensä väkivaltaisena olentona, ei ole myöskään valmis näkemään ulkopuolellaan väkivallan viestejä, hän saattaa ylireagoida, kokea väkivallan viesteiksi sellaiset viestit mitkä eivät sisällä oikeasti niitä; tämä on yksi syy, miksi alkoholisteja katsotaan karsaasti ja pelätään, sen ohella että ne muistuttavat ihmisen hauraudesta.
Toinen puoli on sitten se, ettei tunnisteta oikeita väkivallan viestejä, ja ajetaan toinen siihen tilanteeseen, jossa toisen on itseään itsessään puolustaakseen käytettävä niitä keinoja jotka hänellä on.

Auringonkukantie

Tiesittekö tuota, että auringonkukka, sen lisäksi, että on Ukrainan kansalliskukka,  suojelee siitepölyllään sairauksilta pölyttäjiä, niitä perhanoita, joiden varassa meidän elämämme suurelta osalta on? 

Idea mulla oli jo ennen korona-aikaa, mutta en halunnut ensimmäisenä koronakeväänä tähän lähteä. Nyt voisi olla oikea aika. 

Olin lukenut asiasta monista englanninkielisistä lähteistä, mutta tämä Suomen Kuvalehden artikkeli sai sitten minut syttymään; miksipä en aloittaisi omaa projektiani.

Nyt, kun maa paljastuu lumen alta, minä aloitan. Lue lisää ”Auringonkukantie”