Pikkuveli, Gandian herttua
Ennen ajat olivat toiset, nyt on 2020-luku ja silloin oli 1470-luku. Asioista ei niin pidetty kirjaa, ja vaikka yleensä ollaan sitä mieltä, että Cesare olisi isoveli ja Giovanni pikkuveli, tästä ei ole sataprosenttista varmuutta, sillä jo aikalaislähteissä on erilaista tietoa. Oletettavasti Giovanni oli pikkuveli, vaikkakin isänsä suosikki, ja tälle, niin kuin myös Pier Luigille oli suunniteltu suurta tulevaisuutta.
Kun Pier Luigi kuoli äkillisesti 1588, oli pikkuveli Giovanni ilmeisesti vasta 12-vuotias ja peri veljensä arvonimen Gandian herttuana, mutta myös morsiamen kymmenvuotiaan morsiamen, María Enríquez de Lunan, joka siis oli 22 vuotta nuorempi kuin ensimmäinen sulhanen.
Kihlaus oli pitkä, mutta silti, kun pari vihittiin, oli Maria viidentoista ja Giovanni sen kaksi vuotta vanhempi.
Nuorta Giovannia suolattiin häiden yhteydessä myös veljeen kohdistuneilla hyvillä aikeilla ja hän sai myös tämän arvonimen Civitavechhian markiisi, mutta ihan oman Sessan herttuan arvon, Napolin suurkonstaapelin tittelin, sekä Pyhän Pietarin lipunkantajan ja Pyhän Istuimen komentajakapteenin virat, eli koltiaisesta tehtiin Kirkkovaltion armeijan komenteja. Senhän sitten tietää mitä siitä tulee.
1597 Giovanni komensi paavin armeijaa sodassa Orsineja vastaan, ja vaikka voikin sanoa hänen taistelleen urheasti Sorianon taistelussa, antoi Vitellozzo Vitellin johtamat Orsinin joukot paavin armeijalle vittu-kiuas-ämpäri-terapiaa, 500 Borgian miestä kuoli, kun Orsinin miehiä kuoli noin 300.
Tämä paskareissu palkittiin sitten antamalla muutama uusi lääni, Giovannista tuli Signori de Pontecorvo e Terracina ja Pontecorvon herttua. Pontecorvon prinssin titteli on muutoin nyt Ruotsin kuninkaan sivutoimi.
Yleisesti ottaen kahdella ihmisellä oli hänestä hyvää sanottavaa. Isällä, hän oli Aleksanteri VI:n lempilapsi, sekä vaimollaan, Maria de Lunalla.
Giovanni oli ilmeisen kärsimätön, hermoileva, kopea, herkkänahkainen, koppava ja nai kaikkea kaksijalkaista kanoista tikapuihin ja Locanda del Gallon kolmijalkaista koiraa, ja silti, ilmeisesti hänen vaimonsa ei ainoastaan rakastanut tätä, vaan oli suorastaan hulluna mieheensä ja avioliitto oli onnellinen, sen mitä sitä nyt kesti.