Paavin tytär, Lucrezia
Hän syntyi Subiacossa 18 huhtikuuta 1480. Sanotaan, että heidän syntyperänsä, kardinaalin ja vielä ulkomaalaisen kardinaalin lapsina vaikutti siihen, että perheestä tuli sisäänpäin lämpiävä, heidän palvelijansa olivat paljolti, jos ei sukulaisia, niin ainakin katalonialaisia, ja lapset kasvoivat läheisiksi, erityisesti Lucrezian ja Cesaren suhde oli lämmin.
Sanotaan että äitiin, jonka kanssa hän kasvoi varhaiset vuotensa, suhde oli etäisempi kuin isään, mutta tämä ei kokonaisuuden kannalta vaikuta uskottavalta. Todennäköisesti suhde äitiin etääntyi varhain kun isä uskoi hänet pikkuserkkunsa, Adriana Orsinin kasvatettavaksi, kun Lucrezia oli kolmen vanha.
Adriana Orsinin pojan vaimo oli Aleksanterin uusi rakastajatar, minkä lisäksi tämä Adriana oli katalaani ja sukulainen, joten paavi luotti tähän.
Lucrezia kasvoi 10 vuotta yhteydessä Orsinin perheeseen ja isän rakastajattaresta tuli hänen hyvä ja elinikäinen ystävänsä.
Lucrezian koulutus muodollisesti oli ajan tavanmukainen naisen koulutus, hän oppi espanjaa, italiaa ja latinaa, isäpuolensa, Vannezzan aviomies Carlo Canale opetti hänelle runoutta, mutta hänelle opetettiin myös musiikkia, tanssia, piirustusta, kirjontaa sekä tietysti uskontoa, paavin tytär kun oli, puhetta ja keskustelutaitoa opetettiin tietoisesti ja harkiten. Kuitenkin on ilmeistä, että hänen huoltajansa Adriana Mila Orsini piti huolta että hänen holhottinsa sai varhain myös poliittista opetusta, sillä Lucrezian tähän puoleen kiinnitettiin huomiota jo varhoin.
Ennen kuin Lucrezia täytti kaksitoista hänet oli kihlattu jo kahdesti Espanjan korkeiden aatelisten kanssa, mutta kun Rodrigo loi nahkansa Aleksanteri VI:n hahmoon, myös tyttären avioliitto sai uutta merkitystä.
Kardinaali Ascanio Sforza, Aleksanteri VI:n vanha tukija, ehdotti avioliittoa veljenpoikansa Pesaron kreivi Giovanni Sforzan ja Lucrezian välille ja tämän liiton poliittinen merkitys oli lujittaa liittoa Milanon kanssa Ranskan laajentumispyrkimyksiä vastaan.
Häitä vietettiin kahdesti, ensin Helmikuun 12, päivä, jolloin tehtiin virallinen sopimus ja uskonnollinen vihkiminen 12. Kesäkuuta 1493, morsian oli 12 vuotias, sulhanen 27-vuotias leskimies, poliittinen liitto, jonka tarkoitus oli luoda turvaa Ranskan Charles VIII vastaan.
Pian hääjuhlien jälkeen paavi lähetti sulhasen Pesaroon ja näki seuraavan kerran vaimonsa vasta marraskuussa. Joidenkin lähteiden mukaan he viettivät silloin hääyönsä, mutta paavin ja Lucrezian mukaan he eivät koskaan naineet keskenään.
Giovanni tapaili vaimoaan käydessään Roomassa, melko usein, mutta tuore kreivitär muutti Pesaroon vasta seuraavan vuoden kesäkuun 8.päivä.
Pesaron aatelisto otti uuden kreivittären vastaan hyvin, aikalaiskirjeet kertovat hänen tehneen vaikutuksen paitsi kauneudellaan, iloisuudellaan ja naisellisilla ominaisuuksillaan, mitä se sitten tarkoittikin, myös ikäiselleen epätavallisella kypsyydellä ja arvokkuudella.
Lucrezian ja paavin kirjeenvaihdosta Vatikaanista selviää, että vaikka Lucrezia oli vasta teinityttö, isänsä piti hänet selvillä poliittisesta tilanteesta ja Lucrezia selittää isälleen miksi hän ja edelleen hänen hovissaan vaikuttava Adriana Orsini olivat menetelleet tietyissä diplomaattisissa tilanteissa kuin olivat menetelleet, tasapainoitellen Paavin ja Pesaron etujen kanssa ja ymmärtäneensä täysin sen että tämä ei täysin vastannut paavin etuja.
Ranska aloitti hyökkäyksen seuraavana vuonna syyskuussa ja Paavi ja Napolin kuningas Alfonso II liittoutuivat, Giovanni Sforza toimi Aragonian tiedustelijana ja diplomaattian Urbinon hovissa.
Lucrezia ja hänen isänsä rakastajatar, Giulia Farnese, olivat hyvät ystävät ja olivat molemmat sodan aikana turvassa Pesarossa ja vaikka kreivi Giovanni vältteli taistelua minkä pystyi, miehen ollessa sodan vuoksi poissa, Lucrezia hoiti Pesaron asioita hallitsijan tavoin.
Kun Fornovon taistelu heinäkuussa 1495 loi toistaiseksi rauhan Italiaan, palasi Lucrezia Roomaan.
Avioliitto oli ollut pettymys. Toki Lucrezia oli viihtynyt Pesaron kreivittärenä erittäin hyvin, hän oli saanut hallintokokemusta, itsenäisyyttä, poliittista painoarvoa ja tietynlaista vapautta, mutta avioliitto oli pettymys, ennen muuta se oli pettymys Aleksanteri VI:n tavoitteille.
Pesaron kreivi oli osoittautunut taistelussa Ranskaa vastaan melkoisen hyödyttömäksi eikä juurikaan tuonut panosta sotaan.
Näihin aikoihin myös hänen pikkuveljensä, Joffre, joka oli nainut Napolin kuninkaan aviottoman tyttären, muutti myös vaimonsa kanssa Roomaan, ja jonkin aikaa koko perhe oli koossa.
26. maaliskuuta 1497, pääsiäisenä, Giovanni Sforza pakeni Roomasta. Tämän äkillisen pakenemisen sanottiin johtuvan Sforzan pelosta joutua Borgioiden tappamiseen ja että Lucrezia itse oli se, joka varoitti miestään. Paavi määräsi vävynsä palaamaan, mutta hän kieltäytyi useaan otteeseen Ludovico ”il Moro” Sforza, hän pyysi sovittelua Pesaron herran kanssa kysyen häneltä todellista syytä pakoon, ja kreivi vastasi, että paavi oli raivoissaan häneelle ja että hän ilman syytä esti vaimoaan palaamasta .
Myöhemmin il Moro sai tietää uhkailuista, joita paavi oli esittänyt Giovannille, ja oli yllättynyt saatuaan paavin pyynnön saada Giovanni palaamaan Roomaan.
Lopulta 1. kesäkuuta kardinaali Ascanio Sforza ilmoitti il Morolle, että paavi aikoi purkaa avioliiton
Lucrezia halusi etäisyyttä vireille laitetun avioliiton purun johdosta ja meni San Siston luostariin välttääkseen kohua ja sai sinne tiedon veljensä Giovannin murhasta, joka muutti taas pelikenttää merkittävästi, sillä nyt oli Cesaren aika astua esiin.