Longner näytti jonkin aikaa miettivän, ja näytti hyvin valppaalta, ja toi minulle mieleeni yhden hänen luomansa maailman hahmon, tetrarkki Taminion tuijottamassa taivaanrantaa, josta lohikäärme tulisi, mutta sitten tarina jatkui, “tätä ei ole mainittu virallisessa raportissa, mutta seuraavana päivänä yhteys kuuteen luolastoon lähteneeseen mieheen. kolmeen tutkijaan ja kolmeen asemieheen katkesi. Valentin Roslev odotti 24 tuntia, ennen kuin lähetti lisää miehiä luoliin.” Longner puhui hiljaa, kuin varoisi vieraita, vilkaisi ympärilleen, ihan ilman viittelöintiä, “seuraavalla kerralla hän noudatti niitä varotoimia, mitkä olivat mahdollisia, varusti miehet kaasunaamareilla ja magneettikentästä huolimatta, aseilla, ja lähetti kuusi erikoisjoukkojen miestä etsimään edellisenä päivänä lähetettyjä.”
Minä kuuntelin ja mietin, tarina muistutti minua hänen romaaniensa ja pelimaailman kohtaa Viisaiden luolista, mutta Viisaiden luolaan ei kuudella miehellä menty.
Longner vilkaisi minua, näytti siltä, että hän tarkasti ymmärsinkö mitä hän sanoi, “ nämä miehet palasivat nopeasti. He olivat edenneet vain joitakin kymmeniä metrejä, muutaman mutkan taakse, kun he löysivät ruumiita. Kolme tutkijaa, jotka ensin vaikuttivat vahingoittumattomilta, mutta kun heidät tuotiin ulos, huomattiin että heidän niskansa olivat poikki. Asemiehiä ei tällä erää löytynyt, vain kolme tutkijaa, joiden niskat oli murrettu.”
Minun on myönnettävä, että minusta tuntui silloin, että Longner keksi juttua sitä mukaan kun hän kertoi sitä, pelotellakseen minua, mutta jos tarina ei ehkä ollutkaan totta, oli se kuitenkin hyvin kerrottu.
“Roslev raportoi samana päivänä asiasta esimiehilleen ja paikalle lähetettiin lisää joukkoja muutamassa päivässä, jona aikana Roslev odotti luolan ulkopuolella, mutta KGB:n mies kun oli, määräsi molemmat lähiseudun kylät samantien eristettäväksi, ja sitten kun lisäjoukot tulivat, alue eristettiin puolentoista kilometrin säteellä.”
Longnerin kertoessa, teki kartanon maita rajaava aita laajan mutkaa ulospäin ja maa kohosi pieneksi kummuksi. Minä olisin saattanut oikeista mutkan suoraksi, mutta Longner vei meidät kuitenkin aidan viertä ylämäkeen.
“Siellä, törmän luona, luolissa, asiat etenivät omalla tavallaan. Minä en tiedä aivan tarkkaan, mitä tapahtui, koska en ole saanut käsiini siitä virallista raporttia, vain tiivistelmän, ja pari todistaja kertomusta, ne ovat hieman sekavia, mutta totuus on, niin kuin sanotaan, tuolla jossakin,” ja taas Longnerin käsi teki laajan kaarteen itään.