Kartanon päärakennus oli rakennuksista eteläisin. sen ja tien väliin jäi noin neljän hehtaarin verran englantilaista puistoa, jossa suuret jalopuut antoivat talolle varjoa ja väljä niittymäinen maisema rajoittui tien peittävään pensaikkoon. Länsipuolella näytti olevan hedelmätarha ja jonkinlainen lampi, jonka päässä oli pieni, puolitoistakerroksinen rakennus. Eteläpuolella oli hiekkainen aukio, jonka länsipuolelle eteläinen puistoalue jatkui, mutta eteläpuolella oli jonkinlainen pieni muotopuutarha, ja sen englantilaisen puiston välistä ratsastimme etelään, pensasaidassa olen portin läpi, ohi talousrakennusten.
Asetuin nyt, kun käännyimme läpi peltojen vievälle tielle Longnerin vierelle, ja ratsastimme pitkän aikaa hiljaa, ennen kuin kysyin Longnerilta, “Huomasin, että molemmat hevoset ovat ruunaamattomia. Eikö se ole riski hevosen kasvatuksessa?”
“Niin, olisihan se tavallisesti, mutta me kasvatamme hevoset täällä Drachendellissä itse, ja hieman eri tavalla kuin tavallisesti on tapana, “Longner selitti. “Yksi sukulaisistani huolehtii Sokkelon ja Drachendellin hevosista ja niiden jalostuksesta, ja olemme vuosien mittaan kasvattaneet täällä juuri tarpeisiimme sopivat hevoset.”
“Onko teillä joitakin erikoistarpeita hevosten suhteen, jotka erovat tavallisista tarpeista?”
“No ihan ensin, meidän hevosten pitää olla rauhallisia. Sitten niiden pitää olla monikäyttöisiä. Ei me jalosteta niitä kilpailuun, vaan työhön ja sellaiseen terapauttiseen jolkotteluun. Täällä kartanolla niillä ratsastaa minä, Eliasm Carl, Johannes ja pojat, jonkin verran Helene ja Marietta, Aurorakin. Sitten niitä käytettään jonkin verran maatöissäkin, sellaisissa kohteissa, joissa kone olisi liikaa tai muutoin hankala.”
“Ja hoitolassa terapiakäytössä, sanoit?”
“ Siellä yritetään välttää koneiden käyttöä missä se on mahdollista, joten siellä tehdään sitten puutarhatöitäkin vanhaan tapaan, hevosella ja vieraat voivat ratsastaa niillä joskus. Ja lisäksi, kun hevoseen tottuu, sen läsnäolo sinällään tekee hyvää ihmiselle.”
“Millaiseen terapiaan sitten käytetään?” Kalastelin umpimähkään, pitääkseni keskustelun hoitolassa.
“Niin. En minä niihin sillä tavoin osallistu, mutta esimerkiksi joskus meillä on täällä joku, joka on ollut monessa vaikeassa leikkauksessa ja häntä on väsynyt ja sairaus on vienyt voimat, niin ratsastaminen kuntouttaa lihaksia. Näin minulle on kerrottu.”
“Te että osallistu terapiohin?”
“No joskus autan, kun minulle kerrotaan, mitä minä voin tehdä, mutta en sillä tavoin ole aktiivinen.”
“Miten te sitten autatte käytännössä, kun te autatte?”