Julkaisin kesäkuussa Facebookissa päivittäin mielenkiintoisesta sormuksesta ja heinäkuussa minulla oli täällä sarja inspiroivia vaatteita.
Tämän elokuun aikana jaan täällä kuvia kaulakoruista.
Kaulakorut ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne ovat niin tylsiä.
Siinä, missä taitavat ja ammattitaitoiset kultasepät ovat uudistaneet sormuksen niin, että se on minusta korutaiteen mielenkiintoisin särmä, hyvin harvoin näkee kaulakoruja, jotka oikeasti uudistaisivat korutaidetta ja aiheuttaisivat taiteellisessa mielessä sellaisia ”WAU!-hetkiä” joita sormusten parissa voi kokea usein.
Sitten on tietysti se, että on olemassa hirvittävät määrät kaulakoruja, jotka ovat hienoja, loistavaa työtä ja joissa jalokivet ja käsityötaito loistavat kilvan.
Ja silti. Ne toistavat 200 vuotta vanhoja malleja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Yksi harvoja, jotka oikeasti tekevät uutta ja mielenkiintoista kaulakorujen puolella on Kristin Holeman Schwartz.
Ja siksi valitsin tähän alkuun hänen työnsä,
Ei tästä ole kuin viisi tai seitsemän vuotta, hänen tämän tyyppiset työnsä arvioitiin noin 500-750 dollarin väliin.
Sitä hintaa on silloin arvioita tällekin korulle.
Nyt oikeastaan mitään hänen tekemäänsä ei saa alle tonnilla, ja luultavasti tämän tyyppisen työn hinta on jossakin 3000-4000 dollarin paikkeilla.
Mukava hinta, mutta se ei kuitenkaan ole se juttu.
Juttu on siinä, että yhtäältä tämä on helvetin pitkän perinteen jatkaja.
Kaulakoru ei ole vain riipus.
Se on kokonaistaideteos.
Tässä taiteilija on valinnut koruun kivet, näyttää olevan turkooseja, ametisteja ja… jotekin. Sitten yksinkertainen, utta näyttävä lukkoelementti, jonka neula tuo mieleen härän, ja kaksi puoliskoa, jossa cloisenne-tekniikalla tehty alaston nainen, emalia, kehys hopeaa, pieniä helmiä ja vihreät turkoosihelmet.
Materiaalit eivät ole arvokkaat.
Arvokasta on näkemys, se miten Kristin Holeman Schwartz on toteuttanut työn, luonut uutta, mutta kuitenkin vanhalta pohjalta luonut jotakin, jotakin mitä ei aikaisemmin ollut olemassa.