Tuli mieleeni tuosta kuvasta kohtaus kerran Tallinnalaisesssa hotellissa.
Oltiin kavereiden kanssa oltu Duunimiitissä Tallinnassa ja jo lähdössä takaisin päin, kun käväisin vielä hotellin aulan miesten huoneessa, joka oli pitkän kapean käytävän perällä.
Olin hätinä sisään päässyt kun oven takana oli äänestä päätellen sellaisia 18 kesäisiä naperkulliaisia, ilmoittamassa että heidän pitää päästä heti vessaan. Kun se nyt ei heti onnistunut, he lupasivat minulle turpaan.
Kysyin miten se turpaan antaminen onnistuu jos minä olen sisällä ja he ulkona.
Jotankin vittuilun tapaista sieltä kuului, kun kaikessa rauhassa pesin käteni ja sitten varoitin, ”pois oven takaa, minä tulen nyt ulos”.
”Selvä, antaa tulla vaan!”
Sitten avaan oven.
Minä olen irlantilaisvillapaidassani yhtä leveä kuin käytävä ja täytän sen myös pituudellani niin etten voi pistää hattua päähän, ”Niin kukas lupas mulle turpaan?” Kysyessäni roikotan kädessäni raskasnuppista kävelykeppiäni.
Hiljaisuus.
”Me mennään tästä pois tieltä,” ja naperkulliaiset peruuttaa käytävää pitkin hotellin aulaan