Vaatetusteollisuus paljolti kadonnut Suomesta.
Tietysti kannattavuus on syynä suomalaisen vaatetusteollisuuden lopettamiseen, mutta ei niin, että suomessa ei olisi mahdollista tehdä kannattavasti, ei niin kuin Pakistanissa, eikä syy ei ole se, että Suomessa olisi liian korkea palkkataso, vaan se, että Suomessa on liian matala laatutaso, ja että Suomessa kuvitellaan että pääkilpailijamaa olisi Kiina, sen sijaan että nähtäisiin kilpailijana Saksa, Tanska, Ruotsi tai Italia.
Minulla oli eilen jalassa Saksassa valmistetut housut ja tänään Saksassa tehty paita.
Eiliset housut ovat tekniseltä laadultaan ehkä parhaat sarjavalmisteiset housut mitä olen koskaan omistanut, hinta satasen luokkaa, ja paitani kuluttajahinta taitaa olla vähän päältä, 130€, ja sen tekninen laatu aivan loistava pienintä yksityiskohtaa myöten.
Saksassa valmistamisen hinta ei ole niin oleellisesti eri kuin meillä.
Jos sitten verrataan valmistamisen hintaa Suomessa lähimpään kilpailijaan, Eestiin, niin palkkakustannukset ovat siellä noin 40% Suomen kustannuksista, mutta mikä merkitys sillä on?
Jos tehdään bulkkia, tuotteita, jossa tärkein myyntiargumentti on hinta, niin tämän valmistuskustannuksen ero merkitsee.
Mutta jos pyritään tekemään laatutuotetta, joka on haluttava sen laadun ja sen kautta syntyvän brändin vuoksi, merkitys ei ole enää niin suuri.
Väännetään tämä napinläpilangasta. Ja yritän kirjoittaa tämän hyvin hitaasti, koska lukijoissani saattaa olla joku persu, jotka eivät lue kovin nopeasti.
Jos vaatteen hinta on 29,90, ja sen hinnasta 2,99 on palkkakustannuksia, jää kaikkeen muuhun, kuten katteeseen, 26,91€.
Jos vaatteen hinta on 129€, ja sen hinnasta on palkkakustannuksia 12,9€, jää kaikkeen muuhun, kuten katteeseen 116,1€.
Ja tämä on Suomen ongelma.
Me emme tee tuotteita, joille olisi ostajia, ja hallitus kannustaa yrityksiä kilpailemaan toivotonta taistelua Kiinaa, Intiaa ja muita halvan tuotannon maita vastaan, sen sijaan että pyrittäisiin kilpailemaan laadulla ja brändillä.