Siellä, mitä ei ole, mutta soisin olevan, näen mielessäni pianon rungon, kielineen, mekanismeineen.
Ja näen mielessäni, että sille rakennetaan ympärille kotelo, kuin suuri sipuli, kullan karvaaksi lakatusta vanerista, josta pistää alaspäin varsia, joissa on pieniä purjeita ja tuuliruusuja.
Jokainen varsi on kiinnitetty mekanismiin, joka ottaa yhteen pianon vasaramekanismin kanssa. Vaihteisto vaikuttaisi niin, että kolme vasaraa kerralla on suurin määrä, mitkä voivat lyödä kieltä. Joissakin onkin vasaran tilalla näppäin mekanismi, joka soittaa kieliä kuin cembaloa.
Sipulin pohjassa on purje, joka kääntää sipulia tuulen mukaan.
Tuulen suunnasta riippuu mitkä mekanismit ottavat kiinni vasaramekanismiin.
Tuulen voimakkuus ja suunta ratkaisevat, sattuman kanssa, mitkä vasarat lyövät kieltä.
Ja soitinta varten olisi kuusikarsikko, johon tämä peli ripustettaisiin, liki latvoja, kunnes kuuset lahoavat paikallee, ja tiputtavat Kelloepelin tantereeseen.
Kuvaa en nyt ehtinyt tehdä.