Kuuluvat olevan kotiteatterit kovin muotia, ja täytyy tunnustaa että minäkin olisin kovin mielissäni sellaisesta, todellisuus vain näyttää siltä ettei minulla konsanaan ole kunnolliseen varaa, mutta…
Jos ajattelen millaisen kotiteatterin haluaisin, niin lähtökohdanhan pitäisi olla silloin kodissa ja henkilökohtaisissa mieltymyksissäni: mitä minä haluaisin kotiteatterissa katsoa.
Kaikki tuttuni sen tietävät, minä olen musiikkimiehiä, näin ollen musiikkiteatteri on se mikä pitää huomioida.
Silloin on lähdettävä liikkeelle akustiikasta.
Moderneissa teattereissa lähdetään liikkeelle katsojapaikoista ja sen varjolla sorretaan sitten akustiikkaa. Musiikkiteatterissa akustiikka on oleellisen tärkeä, joten se on huomioitava.
Sitten on huomioitava itse musiikki.
Minä pidän Verdistä, Tsaikovskista ja Bizetistä. Jokainen heistä on säveltänyt aika äänekästä musiikkia, joten tämä asettaa yhden rajan toimivalle kotiteatterille.
Jos sitten ajatellaan näitä teoksia visuaalisesti, niin ajatelkaapa Verdin “il trovatore” jos mustalaiskuoron ja Azuzenan kohtauksessa kuoro korvataan mies kvartetilla?
Ei toimi.
Tai jos Jevgeni Oneginin sadonkorjuukuoro korvataan posetiivarilla?
Ei toimi.
Eli olisin halukas väittämään seuraavaa.
Hyvä kotiteatteri minun tarpeisiini, on vähintään 1500 neliötä, jossa näyttämön osalle tulee 30*20 kokoinen ala, ja 1200 loput katsomon osalle. Tässä ei ole huomioitu orkesterisyvennystä, joka jää ikään kuin näyttämön alle. Pelkkien puhenäytelmien kanssa luonnollisesti pärjäisi pienemmällä, mutta minä olen oopperamiehiä ja kunnon ooppera tarvitsee tilaa.
Normaalit teatterit antavat osviittaa siitä miten hyvä musiikkiteatteri toimii, ja miksi haaveilla huonosta?
Näin ollen kotiteatterin pitää olla tarpeeksi korkea. Edellä mainittujen mittojen kanssa väittäisin että vähintään 8-12 metriä on oikea korkeus kotiteatterille. Salin katon suhteen haluaisin muutoin samanlaisen rakenteen kuin Wienin filharmonisen seuran salissa: alas laskettu välikatto on itse asiassa punottu, kuin kori, kuusiviilusta, ja tämä rakenne on sitten päällystetty stuccolla. Sanovat tätä kaikkein parhaaksi ratkaisuksi.
Itse nuoruudessani teatterissakin työskennelleenä tiedän että teatteri ei ole vain se mitä näkyy esityksen aikana, vaan sen aikana tapahtuu taustalle paljon. Näin ollen pitää huomioida sosiaalitilat ainakin 12 solistille, 60 henkiselle kuorolle, 40 henkiselle baletille ja 80 henkiselle orkesterille ja näyttämöhenkilökunnalle.
Kotiteatterissa jo sana kertoo mistä on kyse. Teatterista kotona. Kotiteatterin pitää siis olla osa kotia. Teatterikappale ei kuitenkaan synny vain siitä että mennään näyttämölle ja aloitetaan, vaan onnistunut laadukas esitys vaatii kurinalaista harjoittelua. Minä en kuitenkaan haluaisi kotiini jatkuvasti porukkaa harjoittelemaan, joten varsinaisen näyttämön lisäksi tarvitaan ainakin kaksi tai kolme harjoittelusalia.
Lavastetekniikkakin vaati oman osansa, mutta ei välttämättä niin kovasti kuin muu toiminta. Lavasteet ovat tyylikysymys, enkä minä itse suosi mitään erityisen mahtipontista lavastusta, joten siihen ei paljoa tarvita.
Eli enpä usko saavani koskaan kotiteatteria, niin kiva kuin se olisikin.