Oikeasti kyse on siitä, että kuva on perusinformaatiota.
Se on kaikessa elävässä, valon kuva. 
Musiikki on perusinhimillistä, mutta kuva on eläimellinen.
Siksi kuva, joka ei esitä, tai esittää olettamatonta, se ryömii mieleemme ja tekee levottomaksi.
Sitten kun on jotakin tuttua, jotakin levotonta, se tarttuu meihin.
Ja mihin jäimmekään, mitä tämä kuva esittää?